Pari kuvaa (ja sanaa) Cannesista

2017/07/16













Cannesin mainosfestareista on nyt muutama viikko, joka on ehkä sopiva aika saada muodostettua jotain sanoja tai mielipiteitä.

Päällimmäinen ajatukseni on: haluan sinne uudelleen.

Viikko Cannesissa oli kuin kuplassa elämistä – niin kaukana siitä tavallisesta arjesta, omanlaistensa ympäröimänä, varpaat polttavan kuumassa hiekassa. Jotenkin kaikki tuo tuntuu nyt kovin kaukaiselta (varsinkin se polttava hiekka), mutta samalla niin tuoreena mielessä.

Tietyllä tavalla en osannut yhtään odottaa viikolta etukäteen mitään, mutta silti odotukset olivat todella korkealla. Emme päässeet palkinnoille Young Lionsin film-sarjassa, mutta olemme todella tyytyväisiä omaan työskentelyymme. Saimme paljon itseluottamusta ja uskon että me molemmat ymmärsimme, ettemme olekaan ehkä niin huonoja, kuin itse luulemme. Ja se taitaa olla aika hyvä saalis viikolta.

Viikkoon mahtui paljon: asiantuntijoiden luentoja ilmastoiduissa saleissa, after work -bissejä Connection-beachillä, aika monta käveltyä kilometriä ja rakkoa varpaassa, hulluja juhlia niin kattoterasseilla kuin rannoillakin, useita pulloja roséeta ja kauan haaveiltuja moules marinière, juhannuskokkoja ja kameraryhmiä.

Niin, ne kameraryhmät. Olimme Kuisman kanssa osana erään dokumentin tekoa, ja viikon ajan ympärillämme pörräsi kameroita, äänimiehiä, ohjaajia, tuottajia ja muita apureita. Olo oli kuin reality-tähdellä (hyvällä tavalla, ei sellaisella joka laittaa sekoamaan ja hyppelemään alasti sopimattomissa paikoissa) ja odotamme lopputulosta jännittyneinä. Saimme tuotantotiimiläisistä hyviä ystäviä, joiden kanssa joimme niin kylmät rosét rannalla juhannuksena kuin kreisibailasimme Abban tahtiin päätösjuhlissa.

Suurella innolla jään odottamaan, miten tämä koettu seikkalu tulee näkymään meidän molempien tulevaisuudessa. Mutta sitä ennen aion seikkailla hetken aurinkoisessa Portugalissa, jonne tämä työnarkomaaninen yrittäjä suuntaa huomenaamulla viettämään vuoden ensimmäistä l o m a a .

Uusi koti

2017/07/05



Siinä se nyt on, meidän uusi koti.

Heinäkuu toi mukanaan hieman uusia kuvioita – kauan haaveiltuja lankkulattioita ja suuria keittiöitä metrolaattoinen.

Kaksi yötä on nyt ehditty nukkua tässä maailman kauneimmassa kodissa, ja se on ollut ihanaa. Töiltä jäävä "vapaa-aika" tosin kuluu vielä putsatessa ja tavaroiden paikkaa etsiessä, mutta kyllä se jo kodilta tuntuu. Aamuaskareihin saan varata tuplasti enemmän aikaa, kun unirähmät silmässä yritän löytää uusia rutiineita ja liikeratoja – seitsemän vuoden jälkeen askelkuvioiden muuttaminen tuntuu yllättävän työläältä varsinkin juuri heränneenä.

Pian saatte nähdä varmasti kuvia myös kalusteiden kera – kaksi päivää muuton jälkeen kohde ei ole vielä kuvauskunnossa, kuten voitte kuvitella. Olohuoneen asettelu alkaa löytää muotonsa, mutta makuuhuoneemme ja keittiömme ovat niin isoja, että voisin perustaa niihin vaikka joogastudion. Vaikka on ihanaa, kun pitkästä aikaa kotona on tilaa hengittää, taidamme tarvita vielä muutaman kalusteen lisää. Second hand -haukkapartiomme on siis valmiina!

Ready, set, Cannes

2017/06/17



Bonjour täältä yläilmoista! Olemme menossa jossain päin Eurooppaa, Boeingin nokka kohti Nizzaa.

Olemme vihdoin suuntaamassa kilpailemaan Cannes Lions International Festival of Creativityyn ja puntissa on aikamoinen tutina. Keitimme itsellemme soppaa vielä vähän paksummaksi ja saimme tiistaina kuulla päässeemme mukaan erääseen projektiin, joka lisää jännitystämme ja stressiämme (hyvällä tavalla) vielä hieman entisestään. Raportoin näistä varmasti myöhemmin!

Pakkaaminen tälle reissulle oli kyllä yllättävän haastavaa: samaan laukkuun piti mahtua niin työskentelyvälineet, rantakamat kuin iltamekotkin! En ole varmaan ikinä ollut ulkomaanmatkalla, jonka agenda on ollut näin vaihteleva. Lopputuloksena sulloin viimeyönä laukkuun vähän sitä sun tätä – ainakin kolmet bikinit, terveyssandaalit ja korkokengät, edellisen postauksen nakumekon ja farkkushortsit. Ehkä näistä sitten löytyy jokaiseen tilaisuuteen sopivaa päällepantavaa.

Tänä mennäänkin jo sitten aivan eri maisemissa kuin eilen. Toivottavasti löydämme jonkun ihanan ravintolan, jonne mennä muiden tiimien kanssa viettämään iltaa. Olen tässä jo hyvän tovin haaveillut moules frites ja provencelaisesta kylmästä roséesta – sormet ristissä että tänään saan sellaisia illalliseksi!

Just nyt paluu Ranskaan tuntuu todella hyvältä, kilpailuineen kaikkineen.

Se täydellinen kesämekko

2017/06/09



Tuossa yksi päivä poljin Hermekselläni tukka hulmuten pitkin Fabianinkadun mukulakiviä aikamoinen virne naamallani: pyöräni etukorissa köllötteli silkkipapereihin käärittynä se täydellinen kesämekko.

Vihdoin!

Täydellisen kesämekon metsästys on ollut yllättävän haastavaa jo muutaman vuoden ajan. Olen tarkka niin materiaaleista, leikkauksesta kuin yleisestä fiiliksestäkin. Omistan muutaman ihan kivan kesämekon, mutta niissä kaikissa häiritsee jokin – käytän näitä mekkoja silti, mutta en ehkä hypi riemusta ne ylläni. Tosin kuin tämän COS:in mekon kanssa.

Sen leikkaus on juuri täydellinen: helma sopivasti polven ylle, ei liian tiukka keskivartalosta ja kaulassa ihanteellinen v-leikkaus, joka ei tuota pienirintaisellekaan ongelmia. Materiaali on 100 % silkkiä ja väri ihana tummansininen.

Uskaltauduin mekko yllä jo kerran testikäytölle erään koiranulkoilutuksen yhteydessä (aivan, silkkimekko päällä keräämässä koirankakkaa!). Kalliossa puhalsi tuttuun tapaan voimakas tuuli, mutta leikkauksen ansiosta ei tarvinnut hetkeäkään pelätä helman nousevan korviin. Silkkikangas tuntui niin miellyttävältä iholla – aivan kuin ei mitään vaatteita olisi ollutkaan!

Saa nähdä kuinka pian pääsen ulkoiluttamaan mekkoa uudelleen näissä Suomen haastavissa kesäolosuhteissa – mekko nimittäin vaatii kaverikseen tasaisen mukavan lämpötilan. Onneksi kesälle on tulossa kaksi reissua lämpimään: Cannesin ja Lissabonin auringon alla nakumekolle on varmasti käyttöä!

Yllättäviä käänteitä ja mielettömiä mahdollisuuksia

2017/05/23

Pari viikkoa sitten torstaina oli aikamoinen hulabaloo.

Kävelin aamutuimaan läpi Elielinaukion, samaa reittiä kuin usean vuoden ajan töihin mennessäni. Tällä kertaa tosin suuntasin kohti Sanomataloa, hieman jännityksestä tutisevin jaloin, pohtien onko huulipunani paikoillaan vai pitkin hampaita ja poskia (unohdan välillä hermostuneena laittaneeni huulipunaa).

Parin tunnin kuluttua marssin sekavin tuntein ja spagettijaloin pois Sanomatalolta. Kainalossani useita kukkapaketteja, sisälläni lasi kuplivaa ja naamallani sellainen virne, ettei varmaan toista ole minulla koskaan nähty.



Mainitsinkin edellisessä postauksessa voittaneemme tiimikaverini (/poikaystäväni) kanssa Young Lions Finlandin filmi-kategoriassa kultaa ja printti-kategoriassa pronssia. En ikinä, ikinä, tosissani kuvitellut maaliskuussa puolivitsillä Kuismalle tiimikaveriutta luvatessani, että voittaisimme oikeasti jotain. Enhän edes koskaan aiemmin ollut tehnyt oikeastaan yhtään mainosta. Ja siinä sitä oltiin, kultaa kourassa!

(Niille jotka eivät vielä tiedä, Young Lions Finland on alle 30-vuotiaille luovan alan työntekijöille suunnattu mainoskilpailu, jossa on 48 tuntia aikaa tehdä mainos vastaamaan annettua briifiä. Me osallistuimme kilpailussa kahteen sarjaan, printtiin ja filmiin.

Mainosalalla YLF on aika iso juttu. Toimistot kannustavat omia nuoria luovia osallistumaan kilpailuun ja tukevat kisan aikana niissä määrin, kuin on mahdollista. Kuismalle (hän on ammatiltaan mainonnansuunnittelija/Art Director) osallistuminen kilpailuun oli jo kuudes, ja myös monet hänen ystävistään ovat osallistuneet kisaan useita kertoja. YLF-kultaa portfoliossa arvostetaan todella, ja mainospiirien ollessa Suomessa kuitenkin suhteellisen pienet, myös voittajien nimet muistetaan aika hyvin.
)



Virallisen julkistustilaisuuden jälkeen meidät kaikki vietiin Sanoman neukkariin juomaan kuplivaa ja keskustelemaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi kaiken sai myös kirjallisena, sillä itseltäni meni varmaankin puolet infosta ohi ihmetellessäni juuri äsken tapahtunutta. Kun pääsimme pois Sanomatalolta, oli puhelimeni jo täynnä onnentoivotuksia niin ystäviltä kuin kollegoilta – taustajoukot olivat seuranneet koko aamun Facebookin live-lähetystä ja hihkuneet kilpaa kanssamme voittajia huudettaessa! Kun tajusin tämän, meinasi pari tippaa valua silmäkulmastani.

Iltapäivän ja illan suunnitelmat menivät täysin uusiksi – minut käskettiin pikaisesti Jääkärinkadun toimistolle (oli vaapaapäiväni) ja siellä minua odotti joukko hurraavia, laulavia ja tanssivia Asenne-ystäviä! En ole varmaan koskaan saanut sellaista vastaanottoa missään. Taittinger-pullot sanoivat poks, Antti Tuisku sanoi että on pakko twerkkaa ja siinä me sitten sheikattiin bootyä keskellä aurinkoista torstai-iltapäivää (yllä kuvatodistetta). Myöhemmin matka jatkui vielä joukolla Ylioppilastalolle Grand Champagneen (jonne tiimikaverikin pääsi iloksemme mukaan) ja Pizzeria Via Tribunaaliin, kunnes kello yhdeksän väsyneet voittajat nukahtivat tyytyväisinä omaan sänkyynsä.



Nyt vajaa kaksi viikkoa myöhemmin olen jo toipunut alkushokista (ja pienestä juhla-krapulasta), ja olemme molemmat ehtineet sisäistää asian. Seuraavaksi alamme hirmuiseen oppikouluun: käymme Sanoman meille järjestämässä workshopissa, luemme kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän kirjallisuuden ja tutkimme viime vuosien kisatuloksia.

Lähdemme nimittäin kesäkuun puolivälissä viikoksi Cannesiin kansainväliseen Cannes Lions International Festival of Creativityyn! Siellä saamme osallistua festivaali-viikon luennoille ja iltatapahtumiin – sekä edustaa Suomea kansainvälisesen Young Lions -kilpailun film-sarjassa. Jokaisen maan sarjan voittajat kisaavat siis vielä uudelleen Cannesissa, tavoitteenaan on luoda uusi mainosfilmi Cannesissa saamamme briefiin.

Vaikka viikko Ranskan Rivieralla kiehtoo minua aivan suunnattomasti (Côte d'Azurilla ja Provencella on aina sydämessäni erityinen paikka), olen aika kauhuissani tulevasta koitoksesta. Taso kansainvälisissä kisoissa on huikea, ja oman kategorian voitto Cannesissa voi mullistaa koko elämän. Ja minä kun vasta tässä olen aivan taaperon kengissä näissä mainosgameissa! Onneksi tiimikaverini on kokenut mainosmies, ja luotamme toisiimme täysin. Meidän yhteistyömme sujuu mutkitta, ja taustani markkinoinnin parissa on jo tähän mennessä osoittautunut hyödylliseksi. Vaikka olenkin suht kokematon mainostentekijä, koen silti ymmärtäväni alasta paljon – saimme muun muassa palautetta siitä, että meillä oli Suomen kisojen paras insight. Voin siis kai vain luottaa taitoihini ja yrittää kahmia kaiken mahdollisen tiedon ja inspiraation etukäteen. Onneksi tukenamme on monia alan huippuammattilaisia, joilta kysyä neuvoja ennen matkaa.

Juhannussuunnitelmat menivät siis tältä vuodelta uusiksi, kun mökkireissujen sijaan istumme Cannesissa työstämässä filmi-pätkäämme. Ja vaikka kyseessä onkin työreissu, ehdin jo muutaman kerran ahdistua siitä, mitkä bikinit pakkaisin mukaani...

Juhlahumua

2017/05/13



Huomenta Naantalista!

Tämä viikko on kyllä aikamoista juhlaa täynnä – torstaina menin ja voitin Kuisman kanssa Young Lions Finlandin film-kategorian ja tänään juhlitaan ihanien ystäviemme häitä Turussa!

(Tämä aamu tosin alkoi hieman alakuloisissa aamiaistunnelmissa – lämmin muisto presidentti Mauno Koivistolle. Mauno oli minun elämäni ensimmäinen presidentti, ja muistan vielä hänen presidenttikautensa. Osanottoni hänen läheisilleen, menetys ei ole koskaan helppoa.)

Täällä Naantalissa paistaa toistaiseksi aurinko, ja ennusteen mukaan myös juhlapaikalla olisi hyvä ilma. On tämä kyllä, että toukokuisissa häissä täytyy miettiä lumisateen uhkaa! Uskaltaudun siis lähtemään pliseeratussa Monkin haalarissa ja COS:in täydellisissä marjapuuroisissa koroissa. Pitkähihaiseksi ostin Filippa K:n tummansinisen kimonon.

Nyt vielä muutama homma vielä hoidettavana ennen häähumputuksia – ihanaa viikonloppua kaikille!

Tänään lautasella: Nyhtökauratacot

2017/05/09



Tacot best, eikö niin?

Tässä tulisi jakoon yksi gluteeniton kasvisvaihtoehto seuraavalle kerralle, kun tacohammasta alkaa kolottamaan! Salaatinlehti lättynä on ollut käytössä jo useamman vuoden, parhaiten tähän toimii iso ja tarpeeksi jämäkkä cosmopolitan-salaatti. Jottei aivan liian terveelliseksi menisi, niin nyhtökaura saa mausteekseen hikkorisavustettua ja fariinisokerilla tuunattua barbeque-kastiketta – tämän niksin opin siskoltani ja hänen mieheltään, jotka ovat kokeneita matkaajia niin Jenkeissä kuin Meksikossakin.

Tahmainen nyhtökaura saa seurakseen raikasta mangosalsaa, avokadoa, kurkkua, ranskankermaa, limeä sekä tietenkin läjäpäin korianteria. Sitten vain suuhun ja salaatinlehteä rouskuttelemaan!



Nyhtökauratacot
4–6 tacoa

Nyhtökauratäyte
1 paketti maustamatonta nyhtökauraa
muutama ruokalusikallinen Hickory & Brown Sugar -kastiketta

Lisää pannulle reilusti öljyä ja paista nyhtökauraa hetki. Lisää kastike, sekoita tasaisesti nyhtiksen sekaan ja anna muhia miedolla lämmöllä hetki.


Mangosalsa
1 kypsä mango
chiliä
korianteria
limemehua
(punasipulia, jos et ole samanlainen sipulinvihaaja kuin minä)

Leikkaa mango pieniksi kuutioiksi ja lisää mangon sekaan pieneksi pilkottu chili (ja punasipuli). Silppua mukaan kourallinen korianteria ja lorauta mukaan hieman limemehua.


muut täytteet
avokadoa
kurkkua
ranskankermaa
limemehua
korianteria

cosmopolitan-salaatin lehtiä

Viidakkokoti

2017/05/06



Pikkuhiljaa, aivan salakavalasti, erilaiset viherkasvit ovat hivuttautuneet myös meidän kotiin.

Ostin helmikuussa Green Home Bookin – sen lisäksi että inspiroiduin kirjan taitosta, halusin myös oppia viherkasvien hoidosta enemmän. Halusin ihmiseksi, jonka kotona viherkasvit eivät kuole kahdessa päivässä.



Yrityksiä on aiemminkin ollut, mutta näin jälkikäteen en yhtään ihmettele niiden epäonnistumista: minulla ei ole ollut mitään haisua kasvien kastelusta, hoidosta tai lannoituksesta. Olen jättänyt raukat oman onnensa nojaan, ja lopputulos on tällä keinolla varsin ennalta-arvattava.

(Esimerkiksi minulla oli viime syksyn aikana KOLME murattia – ostin uuden aina kuolleen tilalle. Kastelin kasvia ehkä parin viikon välein, säästellen. Ei ihme, että kaikki kolme kuolivat ja kuivuivat niille sijoilleen, murattihan rakastaa vettä ja sen kanssa on oikein lupa lotrata...)



Nyt meiltä löytyy monta hyvinvoivaa kasvia. Ja haluaisin vielä lisää – ehkä jonkun suurehkon lattialle sijoitettavan – mutta tämä nykyinen asunto ei oikein tarjoa enää mahdollisuutta lisäkasveille. Kenties sitten, kun löydämme sen täydellisen asunnon (etsintä on vielä käynnissä, otamme vastaan vihjeitä!).

Salaisuuteni kasvien hengissäpysymiseen on rakkaus ja kasveille annettu aika. Minulla on kastelun suhteen viikkoaikataulu: joka viikon keskiviikko kastelen kaikki kasvit sekä tarpeen mukaan myös esimerkiksi viikonloppuisin. Olen ostanut lannoitetta, isompia ruukkuja, vaihtanut multia ja sumuttelen kasvien lehtiä vesipullolla. Tämä on näyttänyt toimivan, sillä esimerkiksi kilpipiileani tekee innoissaan multaansa uusia alkuja ja kumiviikuna on tehnyt jo ainakin neljä uutta lehteä – kohta se alkaa olla jo niin iso, että voin ottaa siitä ensimmäiset pistokkaat!



Poikaystäväni suosikki on makuuhuoneessamme oleva (tosiaan jo aika massiivinen) kumiviikuna – itselleni se tuo todella lämpimiä muistoja lapsuudenkodistani, jonka vuoksi se olikin ostettava viherkaupassa siihen törmätessäni. Oma suosikkini on ehkä peikonlehti tai kilpipiilea: nämä tekevät koko ajan uutta lehteä ja seurailenkin kehitystä päivittäin aivan fiiliksissä. Myös pieni opuntiakaktus hymyilyttää: toin kaktuksen Kööpenhaminasta marraskuussa, ja koko kotimatkan pelkäsin kaktukselle käyvän jotain kamalaa...

Crazy plant lady kiittää, ja lähtee sumuttelemaan lapsukaisiaan lauantai-aamun kunniaksi.

Graafikon elämää

2017/04/09



Ihan salakavalan huomaamattomasti on jo huhtikuun 9. päivä.

Vasta hetki sitten viestittelin asiakkaiden projekteista, joiden työstön ehtisin ehkä aloitella siinä huhtikuun puolessa välissä. Siis se on ensi viikolla – hjälp.

Tämä kevät on todellakin vienyt meikä graafikon ihan mennessään. Mielenkiintoisia työprojekteja puskee ovista ja ikkunoista, ja aika monelle olen joutunut sanomaan aikataulusyistä jo ei. Haaveilen heinäkuusta, jolloin en tekisi yhtään mitään näihin liittyvää. Saa nähdä, miten onnistun.

Tällä hetkellä menossa on muutama logosuunnittelu ja yksi visuaalisen ilmeen ja nettisivujen suunnittelu. Tulevissa projekteissa samanlaisia tiedossa – niistä en voi tietenkään vielä kertoa, mutta aika makeita juttuja aika makeille tyypeille!

Kevään aikana olen ehtinyt jo muun muassa tekemään Janitan uudet nettisivut, avustamaan Jarnon nettisivujen teknisessä puolessa sekä suunnittelemaan koko visuaalisen ilmeen ja tuottaamaan teknisen toteutuksen Maian nettisivuille.

Young Lions Finland 2017

Ja ainiin, osallistuin myös elämäni ensimmäiseen luovan alan kilpailuun, Young Lions Finlandiin. Osallistuessani tein myös elämäni ensimmäiset mainokset – ura oman elämäni Don Draperina on siis alkanut. Ensimmäisen kierroksen tulokset tulivat torstaina, ja pääsimme (tiimikaverini kanssa) molemmilla töillämme jatkoon! Nyt olemme kahdessa kategoriassa shortilla eli top 5, ja toukokuussa saadaan kuulla lopulliset tulokset.

Jännittää muuten ihan törkeästi!

Mutta nyt ei muu auta, kuin jatkaa sunnuntaipäivää layouteja väsäillen. Pääsiäistä jo odottelen innolla: ihana neljän päivän putki kotona, kun voi vaan creata. (Ja syödä suklaamunia, tottakai.)

Kind for dogs

2017/03/29



Iskin silmäni eräänä päivänä sosiaalisessa mediassa oikein harmoniseen vaaleaan kuvaan, jossa söpö luppakorva poseraa coolisti pedissään peikonlehden vieressä.

"Siis mitä, onko tää joku koirakauppa! Skandinaavisen minimalistinen ja tyylikäs koirakauppa?! Ei voi olla totta! Joku on juuri vastannut mun rukouksiin, joita en tiennyt edes esittäneeni!" ja sitten *klik klik klik*

Pienen tutkiskelun jälkeen sain selville seuraavaa: Kind for Dogs on suomalainen yritys, joka myy pohjoismaiseen makuun sopivia tuotteita sekä koirille että heidän omistajilleen. Ikäänkuin koirien lifestyle-kauppa. Heidän tavoitteenaan on luoda laadukkaita, kestävän kehityksen tuotteita, joiden tekijät on tarkoin valittu, ja jotka ovat kauneutensa lisäksi myös funktionaalisia käyttää.

Kindin valikoimasta löytyy vaikka mitä ihanaa – astiaihmisenä kiinnitin tietenkin huomioni ensimmäisenä upeisiin ruokakulhoihin. Myös nahkatuotteet näyttivät upeilta, samoin koirien pedit. Eikä Midi varmaan pistäisi pahakseen, jos saisi jokapäiväisen pesurumban jälkeen pyyhkiä tassunsa ihaniin vohvelipyyhkeisiin...

Jälleenmyyjiksi Kindin kotisivuilla oli listattu muun muassa TRE 8 (Mikonkatu 6, Helsinki), mutta myös Kindin oma nettikauppa pyörii.

Seuraavaksi alammekin Midin kanssa tiukat neuvottelut monsieurin lifestyle-tarpeista...


Kuvat: Kind kotisivut ja Instagram

Vuoden tuoksu: Byredo Inflorescence

2017/03/21



Olen aina halunnut olla se henkilö, jota viereen istahtaessaan tai toista halatessaan saa hymyn huulille – hurmaavan tuoksunsa vuoksi.

Vuosien varrella olen kokeillut kaikenlaisia tuoksuja, löytämättä niitä oikeita. Haluan, että tuoksu on, mutta en halua sen huutavan liian kovaan ääneen olemassaolostaan. Tiedättekö sellaisen miellyttävän tunteen joka tulee, mutta sen syytä tai kohdetta ei osaa oikein osoittaa?

No juuri sellaisen tuoksun halusin uuteen, bosslady-elämääni.



Löysin vihdoin otollisen hetken, ja marssin yhteen suosikkiliikkeistäni päällä maan (yhtään liioittelematta): Petit St Louisiin. Olen kirjoittanut tästä synnyinkaupunkini helmestä ennenkin, muun muassa täällä. Petit St Louis on nimittäin Suomessa ainoa, joka myy Byredon tuoksuja – ja Byredon tuoksuista aavistelin löytäväni uuden matchini.



Siellä sitten Heidin tuoksutarinoiden johdattelemana päädyin Inflorescence-tuoksuun, joka on raikas ja kevyt olematta liian valju. Inflorescencesta löytyy muun muassa ruusua, kieloa, jasmiinia, magnoliaa ja freesiaa, ja itse rakastuin siihen ensinuuhkaisulla.

Graafikkona arvostan tietenkin myös uskomattoman tyylikästä pakkausdesignia. Ja entisenä asiakaspalvelijana Petit St Louisin lämminhenkistä ja ystävällistä tunnelmaa sekä asiantuntijuutta tuotteissa.

Inflorescencen tuoksuinen loppuvuosi, olet tervetullut!


PS. Jos et pääse tai ehdi vierailulle lumoavaan Lahteen, niin ei hätää! Petit St Lousin verkkokauppa toimittaa kaikkialle Suomeen ja kauppa-auto aina silloin tällöin Helsinkiin!

Inspiraatiota Instagramista

2017/03/14

Näin luovan alan tekijänä etsin ja tarvitsen jatkuvasti inspiraatiota työhöni. Aiemmin Pinterest oli varmaan yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä, mutta viime aikoina Instagram on noussut kyllä hyvin tasoihin ainakin itselläni. Haen sieltä vinkkejä niin kuvaustyyleihin, stailaukseen, muokkaukseen kuin vaikka logonsuunnittelutyöhön. Blogimuijaksi seuraan suhteellisen vähää määrää, mutta sisältö on sitäkin laadukkaampaa.

Tässä viisi mun vinkkiä Instagramiin, toivottavasti tykkäätte!



@minutes.fi
Mitä lötyy: Sara Karlssonin ihania seesteisiä kuvia niin matkoilta, keittiöstä kuin kylpyhuoneestakin.
Kuvafeediä katsoessa mieli rauhoittuu ja askel kevenee aavistuksen verran.




@rubenhughes
Mitä lötyy: Kuvia niin Rubenin kotoa, matkoilta kuin kohtaamistaan ihmisistä. Feediä ehkä asteen verran vielä parempi on hänen Instagram Storynsa, jonka ehdottomasti suositten tarkastamaan.



@jasminhelmi
Mitä löytyy: Täydellisiä smoothiebowleja, kahvin tuoksua ja aamuhetkiä. Jasmin järjestää Helsingissä myös brunsseja, kuten varmasti monelle tuttua Best Things Brunchia. Ovat muuten ainoat smoothiekulhot, jota jaksan enää feedissäni katsoa!



@pepamack
Mitä löyty: Täydellistä asuinspiraatiota! Petra asuu Sidneyssä ja omistaa täydellisen vaatekaapin sisällön ja pettämättömän tyylitajun.



@houseofplants
Mitä löytyy: Kasveja! Paljon kasveja! Sekä ihania "crop himmeleitä", jotka ovat tämän lontoolaisen studion omia tuotteita.

Minimalistiset asusteet

2017/03/07



Lempikoruni: siroja ja kultaisia.

Kauas on tultu ajoista, kun käytin suuria ja näyttäviä statement-koruja päivittäin, saati kun nuorena olin kuorrutettu värikkäillä helmillä ja muilla muovikilkuttimilla. Ehkä korujen kanssa minulla on käynyt samoin kuin värikkäiden vaatteiden kanssa: sain loppuelämäni kiintiön täyteen nuorempana, ja nyt haluan mahdollisimman minimalista ja huomaamatonta.

(Niin siis tiesittekö, että esimerkiksi rippikouluaikoihin pukeuduin kaikkiin sateenkaarenväreihin ja mahdollisiin kuoseihin? Huoneessani oli keltaiset ja punaiset seinät, eikä yksikään siellä oleva tavara (tai saati minun vaatteeni) ollut musta, valkoinen, harmaa tai tummansininen. Elin useamman vuoden tuollaisessa värien yltäkylläisyydessä, ja ehkä juuri siksi värikkäin omistamani asia nykyään on pinkit alushousut.)

Tämän (ja vähän pidemmän) hetken suosikkikoruni ovat Pernille Corydonin kultaiset sormukset sekä & Other Storiesin korvakorut. Sekä tietenkin Samsøe & Samsøen tummansininen pitsipaita, joka on kuin koru itsessään.

Suosikit perjantaina

2017/02/24



Nyt on aika hyvä flow. Töitä on ollut, muttei vyöryttävän paljon. Vapaa-aikaa on ollut, ja sillä monipuolista sisältöä. Olen tämän vuoden puolella pitkästä aikaa ehtinyt selailemaan, inspiroitumaan ja pohtimaan juttuja – kiitos yksityisyrittäjyyteni ja nelipäiväisen viikkoni. (Kerroin nelipäiväisen viikon huojentavista vaikutuksista jo tässä postauksessa.)

Tällä viikolla olen ehtinyt ihastua näihin:

– Pinterestin inspiraatiopommit. Listallani on niin monta personal project -asiaa, joita haluaisin tehdä tai kokeilla. Mistä löytää vain aika kaikkien niiden väkertämiseen!

– Mielenkiintoiset leikkaukset. Tyylini on edelleen boheemin minimalistinen, mutta kauniit leikkaukset vaatteissa kiehtovat aina. Onneksi Suomestakin saa jo vähän muutakin kuin sitä peruspaitaa! Kiertelen aina silloin tällöin suosikkikaupoissani katsomassa tarjonnan, mutta ihanaa kun nykyään ei ole sitä mennävuosien "pakko ostaa" ajattelutapaa. Välillä kauniiden vaatteiden ihastelu ruudultakin riittää, kaikkea ei tarvitse omistaa.

– Matkustus. Viime vuosi on oli yksi parhaista reissuvuosistani förevö, mutta tälle vuodelle ei ole yhtään lentolippua tai hotellia varattuna. Ei tosin ole kauheasti lomaakaan, se on varmaan se hinta tästä stressittömästä yksityisyrittäjyydestä... Samalla kiinnostelisivat kulttuuria pursuilevat suurkaupungit, mutta myös stressittömät pisama-lomat palmujen alla.

– Kauniit kengät. Paljaat nilkat ja sirot jalkineet kiehtovat juuri nyt, kun takatalven lumimyrskyt tukahduttavat jalkani talvikenkiin. Paksut korot olivat jo se juttu viime vuonna, ja ne kiinnostavat kyllä edelleen! Korkokengät ovat kyllä minulla yksi outo mysteeri: kaikki niissä kiehtovat minua suunnattomasti, paitsi niillä kävely.

– Pienet mokkalaukut. Päivä päivältä Chloen Faye -laukku näyttää yhä kauniimmalta. Ja päivä päivältä sen hinta kirpaisee sisäistä Roope Ankkaani yhä enemmän.


Pics: A poster a day, Pepamack, Ruben Hughes, Ewanika & Mija Flatau

Suosikkiaamiaiseni juuri nyt

2017/02/22



Tämän hetken suosikkiaamupalani on simppeli, mutta sitäkin herkullisempi. Täyteläinen, sopivan makea, mausteinen ja kaikin puolin täydellinen. Kaveriksi tummapaahtoista kahvia tai vihreää teetä ja kenties keitetty kanamuna. Voilà!

Pehmein aamiaisjugurtti

vuohenmaitojugurttia
makeuttamatonta omenasosetta
pehmeää päärynää
mulperimarjoja
kanelia


Lauantai-aamuna käperryin tämä kulho kädessäni hyggeilemään ennen päivän aktiviteettejä. Samalla katselin Chef's Tablen uusia jaksoja – kolmannen kauden ensimmäinen jakso Jeong Kwanista sai minut herkistymään jotenkin ytimiä myöten, eikä mikään muu aamiainen olisi sopinut tuohon tasapainoiseen ja seesteiseen jaksoon kuin tämä.


PS. vuohenmaitojugurttia saa ainakin hyvinvarustelluista K-Supermarketeista! Harmi vain, että kotimaista vaihtoehtoa ei taida olla vielä tarjolla.

Kirjahaaveita

2017/02/16






Kerroinkin teille "tunnustuspostauksessani", että haluaisin joskus taittaa kirjan.

Kirjat ovat aina houkutelleet minua puoleensa – nuorena olin todellinen lukutoukka ja saatoin lukea kymmenen kirjaa kuukaudessa. Akateemisen kirjakaupan hyvinä aikoina valetelin usein hyllyjen välissä kirjoja selaten ja omissa ajatuksissani haahuillen. Nykyään en ehdi (taino, ehdi ja ehdi) lukea samaan tahtiin kuin ennen, mutta edelleen kirjat kiehtovat minua suunnattomasti.

Kotoa löytyy kasapäin kirjoja, joiden ulkoasu ja taitto (sisältönsä lisäksi) herättää minussa suunnatonta ihastusta – ja ihan pientä kateuttakin. Uusin taittoesikuvani on Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken Green Home Book.

Sen lisäksi että voisin ottaa kaikki kirjassa näkyvät kodit ja kasvit itselleni, on kirjan henkimä fiilis juuri sellaista, jota minäkin haluan joskus saavuttaa. Vastaanotan siis kaikenlaisia ehdotuksia ja pyyntöjä taittotöihin liittyen, vink vink.

Green Home Bookin on kustantanut Cozy Publishing, joiden kustantama Cozy Homes from Finland on puolestaan aiheuttanut valtavia asuntokateuksia.

Kohti valoa

2017/02/11



Nyt mielessä: pehmeät paidat, valkoiset tennarit, myskin tuoksu.

Helmikuu on itselleni ehkä vuoden vaikein kuukausi. Päivät alkavat jo pidentyä, valon määrä lisääntyä ja toivo keväästä heräillä. Sitten jostain tulee taas yksi siperialainen lumimyrsky ja palauttaa todellisuuteen. Alkaa olla jo kyllästynyt tähän kylmyyteen ja villakerrosten pukemiseen, eikä millään jaksaisi odottaa sitä hetkeä, kun voi vetäistä repalefarkut jalkaan ja aurinkolasit nenälle.

Sitä odotellessa, malttamattomana.


Photo credits: @daiisy.kid, Kamperret, @wideeyedlegless, Petit St Louis & Beeldsteil

Jotain asioita minusta

2017/02/09



– Pidän siivoamisesta, ihan totta. Välillä voisin sanoa suorastaan rakastavani sitä. Siivoaminen on minulle jokinmoinen meditointikeino, eikä konkreettinen ja paljain silmin nähtävä lopputuloskaan varsinaisesti haittaa. Mutta pyykkien ripustaminen, lattioiden moppaaminen ja roskien vieminen – niitä minä kyllä inhoan.

– Olen aika kriittinen itseäni kohtaan, välillä tuntuu että vähän liiankin. Muilta en odota läheskään niin suuria, mutta itseltäni kyllä. Asetan varsinkin työssä standardini kovin korkealle, ja sitten stressaan kun en mielestäni saavuta niitä. Onneksi minulla on kotona maailman paras tsemppari, joka osaa kertoa minun olevan hyvä hieman vähemmälläkin.

– En pidä ruusuista enkä gerberoista, enkä koskaan osta niitä kotiini. Sen sijaan suosikkikukkiani ovat syreenit, leinikit, pionit, anemonet ja valkoiset tulppaanit.

– Isäni asui ja työskenteli Saksassa ja Itävallassa 2000-luvun alkupuolella noin kymmenen vuoden ajan ja meillä oli siellä myös asunto. Tuona aikana lähes kaikki lomat vietettiin edes osittain siellä, ja varsinkin Etelä-Saksa on minulle kuin toinen koti. Kuitenkaan vuoden 2010 jälkeen en ole käynyt Saksassa (tai Itävallassa) kertaakaan, ja haaveilenkin jatkuvasti pienestä roadtripistä takaisin kotiseuduille.



– En ole kesän jälkeen jaksanut käyttää oikein meikkivoiteita tai mitään BB-voiteitakaan. Varsinkin kylmällä ilmalla koen, että parempi vähän punakankirjava kuin kuivalta kraaterilta näyttävä nassu. Onnekseni olen päässyt nuoruusvuosien iho-ongelmista aika hyvin eroon, ja viimeisen vuoden aikana olen rohkaistunut kulkemaan ihan au naturelina jos huvittaa.

– Lempikirjojani ovat Pikku prinssi sekä Muumit ja suuri tuhotulva.

– Osaan aika harvoin pyytää apua, missään. En tiedä johtuuko tämä kasvatuksestani vai monista yksinasutuista sinkkuvuosistani, mutta avun pyytäminen (välillä ihan pienen ja mitättömänkin) on minulle jotenkin todella vaikeaa. Lisäksi koen että olen aika hyvä aika monessa asiassa, joten en varsinaisesti koe tarvitsevani apua esimerkiksi missään kotiin liittyvässä asiassa (en siis osaa pyytää apua edes avopuolisoltani, vaan rassaan itse putket, paklaan seiniin jääneet reiät, ompelen irronneet napit, vaihdan lamput, asennan langattomat netit ja printterit... you know).



– Sipsit ovat suurin heikkouteni. Mutta samalla olen niiden laadusta ja mausta kovin kriittinen. Itse ostan aina Earth Controlin merisuola, balsamico & tomaatti tai Chipstersin Lastu merisuola.

– Haluaisin joskus taittaa kirjan. Minulla ei ole siitä mitään kokemusta, mutta kauniit kirjat houkuttelevat minua luokseen ja usein pysähdynkin ihastelemaan vain jonkin kirjan layoutia.

– Vaikka olenkin aikamoinen kahvifanaatikko, on minun myönnettävä herkistyneeni kofeiinille viime vuosina. En oikeastaan voi juoda kahvia arkisin enää puolen päivän jälkeen, ja jos juon niin se saa olla vain ihan pieni kupponen. Nyyh.


Että tällaista tänään!
© Happy daysAll rights reserved