Yllättäviä käänteitä ja mielettömiä mahdollisuuksia

2017/05/23

Pari viikkoa sitten torstaina oli aikamoinen hulabaloo.

Kävelin aamutuimaan läpi Elielinaukion, samaa reittiä kuin usean vuoden ajan töihin mennessäni. Tällä kertaa tosin suuntasin kohti Sanomataloa, hieman jännityksestä tutisevin jaloin, pohtien onko huulipunani paikoillaan vai pitkin hampaita ja poskia (unohdan välillä hermostuneena laittaneeni huulipunaa).

Parin tunnin kuluttua marssin sekavin tuntein ja spagettijaloin pois Sanomatalolta. Kainalossani useita kukkapaketteja, sisälläni lasi kuplivaa ja naamallani sellainen virne, ettei varmaan toista ole minulla koskaan nähty.



Mainitsinkin edellisessä postauksessa voittaneemme tiimikaverini (/poikaystäväni) kanssa Young Lions Finlandin filmi-kategoriassa kultaa ja printti-kategoriassa pronssia. En ikinä, ikinä, tosissani kuvitellut maaliskuussa puolivitsillä Kuismalle tiimikaveriutta luvatessani, että voittaisimme oikeasti jotain. Enhän edes koskaan aiemmin ollut tehnyt oikeastaan yhtään mainosta. Ja siinä sitä oltiin, kultaa kourassa!

(Niille jotka eivät vielä tiedä, Young Lions Finland on alle 30-vuotiaille luovan alan työntekijöille suunnattu mainoskilpailu, jossa on 48 tuntia aikaa tehdä mainos vastaamaan annettua briifiä. Me osallistuimme kilpailussa kahteen sarjaan, printtiin ja filmiin.

Mainosalalla YLF on aika iso juttu. Toimistot kannustavat omia nuoria luovia osallistumaan kilpailuun ja tukevat kisan aikana niissä määrin, kuin on mahdollista. Kuismalle (hän on ammatiltaan mainonnansuunnittelija/Art Director) osallistuminen kilpailuun oli jo kuudes, ja myös monet hänen ystävistään ovat osallistuneet kisaan useita kertoja. YLF-kultaa portfoliossa arvostetaan todella, ja mainospiirien ollessa Suomessa kuitenkin suhteellisen pienet, myös voittajien nimet muistetaan aika hyvin.
)



Virallisen julkistustilaisuuden jälkeen meidät kaikki vietiin Sanoman neukkariin juomaan kuplivaa ja keskustelemaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi kaiken sai myös kirjallisena, sillä itseltäni meni varmaankin puolet infosta ohi ihmetellessäni juuri äsken tapahtunutta. Kun pääsimme pois Sanomatalolta, oli puhelimeni jo täynnä onnentoivotuksia niin ystäviltä kuin kollegoilta – taustajoukot olivat seuranneet koko aamun Facebookin live-lähetystä ja hihkuneet kilpaa kanssamme voittajia huudettaessa! Kun tajusin tämän, meinasi pari tippaa valua silmäkulmastani.

Iltapäivän ja illan suunnitelmat menivät täysin uusiksi – minut käskettiin pikaisesti Jääkärinkadun toimistolle (oli vaapaapäiväni) ja siellä minua odotti joukko hurraavia, laulavia ja tanssivia Asenne-ystäviä! En ole varmaan koskaan saanut sellaista vastaanottoa missään. Taittinger-pullot sanoivat poks, Antti Tuisku sanoi että on pakko twerkkaa ja siinä me sitten sheikattiin bootyä keskellä aurinkoista torstai-iltapäivää (yllä kuvatodistetta). Myöhemmin matka jatkui vielä joukolla Ylioppilastalolle Grand Champagneen (jonne tiimikaverikin pääsi iloksemme mukaan) ja Pizzeria Via Tribunaaliin, kunnes kello yhdeksän väsyneet voittajat nukahtivat tyytyväisinä omaan sänkyynsä.



Nyt vajaa kaksi viikkoa myöhemmin olen jo toipunut alkushokista (ja pienestä juhla-krapulasta), ja olemme molemmat ehtineet sisäistää asian. Seuraavaksi alamme hirmuiseen oppikouluun: käymme Sanoman meille järjestämässä workshopissa, luemme kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän kirjallisuuden ja tutkimme viime vuosien kisatuloksia.

Lähdemme nimittäin kesäkuun puolivälissä viikoksi Cannesiin kansainväliseen Cannes Lions International Festival of Creativityyn! Siellä saamme osallistua festivaali-viikon luennoille ja iltatapahtumiin – sekä edustaa Suomea kansainvälisesen Young Lions -kilpailun film-sarjassa. Jokaisen maan sarjan voittajat kisaavat siis vielä uudelleen Cannesissa, tavoitteenaan on luoda uusi mainosfilmi Cannesissa saamamme briefiin.

Vaikka viikko Ranskan Rivieralla kiehtoo minua aivan suunnattomasti (Côte d'Azurilla ja Provencella on aina sydämessäni erityinen paikka), olen aika kauhuissani tulevasta koitoksesta. Taso kansainvälisissä kisoissa on huikea, ja oman kategorian voitto Cannesissa voi mullistaa koko elämän. Ja minä kun vasta tässä olen aivan taaperon kengissä näissä mainosgameissa! Onneksi tiimikaverini on kokenut mainosmies, ja luotamme toisiimme täysin. Meidän yhteistyömme sujuu mutkitta, ja taustani markkinoinnin parissa on jo tähän mennessä osoittautunut hyödylliseksi. Vaikka olenkin suht kokematon mainostentekijä, koen silti ymmärtäväni alasta paljon – saimme muun muassa palautetta siitä, että meillä oli Suomen kisojen paras insight. Voin siis kai vain luottaa taitoihini ja yrittää kahmia kaiken mahdollisen tiedon ja inspiraation etukäteen. Onneksi tukenamme on monia alan huippuammattilaisia, joilta kysyä neuvoja ennen matkaa.

Juhannussuunnitelmat menivät siis tältä vuodelta uusiksi, kun mökkireissujen sijaan istumme Cannesissa työstämässä filmi-pätkäämme. Ja vaikka kyseessä onkin työreissu, ehdin jo muutaman kerran ahdistua siitä, mitkä bikinit pakkaisin mukaani...

Juhlahumua

2017/05/13



Huomenta Naantalista!

Tämä viikko on kyllä aikamoista juhlaa täynnä – torstaina menin ja voitin Kuisman kanssa Young Lions Finlandin film-kategorian ja tänään juhlitaan ihanien ystäviemme häitä Turussa!

(Tämä aamu tosin alkoi hieman alakuloisissa aamiaistunnelmissa – lämmin muisto presidentti Mauno Koivistolle. Mauno oli minun elämäni ensimmäinen presidentti, ja muistan vielä hänen presidenttikautensa. Osanottoni hänen läheisilleen, menetys ei ole koskaan helppoa.)

Täällä Naantalissa paistaa toistaiseksi aurinko, ja ennusteen mukaan myös juhlapaikalla olisi hyvä ilma. On tämä kyllä, että toukokuisissa häissä täytyy miettiä lumisateen uhkaa! Uskaltaudun siis lähtemään pliseeratussa Monkin haalarissa ja COS:in täydellisissä marjapuuroisissa koroissa. Pitkähihaiseksi ostin Filippa K:n tummansinisen kimonon.

Nyt vielä muutama homma vielä hoidettavana ennen häähumputuksia – ihanaa viikonloppua kaikille!

Tänään lautasella: Nyhtökauratacot

2017/05/09



Tacot best, eikö niin?

Tässä tulisi jakoon yksi gluteeniton kasvisvaihtoehto seuraavalle kerralle, kun tacohammasta alkaa kolottamaan! Salaatinlehti lättynä on ollut käytössä jo useamman vuoden, parhaiten tähän toimii iso ja tarpeeksi jämäkkä cosmopolitan-salaatti. Jottei aivan liian terveelliseksi menisi, niin nyhtökaura saa mausteekseen hikkorisavustettua ja fariinisokerilla tuunattua barbeque-kastiketta – tämän niksin opin siskoltani ja hänen mieheltään, jotka ovat kokeneita matkaajia niin Jenkeissä kuin Meksikossakin.

Tahmainen nyhtökaura saa seurakseen raikasta mangosalsaa, avokadoa, kurkkua, ranskankermaa, limeä sekä tietenkin läjäpäin korianteria. Sitten vain suuhun ja salaatinlehteä rouskuttelemaan!



Nyhtökauratacot
4–6 tacoa

Nyhtökauratäyte
1 paketti maustamatonta nyhtökauraa
muutama ruokalusikallinen Hickory & Brown Sugar -kastiketta

Lisää pannulle reilusti öljyä ja paista nyhtökauraa hetki. Lisää kastike, sekoita tasaisesti nyhtiksen sekaan ja anna muhia miedolla lämmöllä hetki.


Mangosalsa
1 kypsä mango
chiliä
korianteria
limemehua
(punasipulia, jos et ole samanlainen sipulinvihaaja kuin minä)

Leikkaa mango pieniksi kuutioiksi ja lisää mangon sekaan pieneksi pilkottu chili (ja punasipuli). Silppua mukaan kourallinen korianteria ja lorauta mukaan hieman limemehua.


muut täytteet
avokadoa
kurkkua
ranskankermaa
limemehua
korianteria

cosmopolitan-salaatin lehtiä

Viidakkokoti

2017/05/06



Pikkuhiljaa, aivan salakavalasti, erilaiset viherkasvit ovat hivuttautuneet myös meidän kotiin.

Ostin helmikuussa Green Home Bookin – sen lisäksi että inspiroiduin kirjan taitosta, halusin myös oppia viherkasvien hoidosta enemmän. Halusin ihmiseksi, jonka kotona viherkasvit eivät kuole kahdessa päivässä.



Yrityksiä on aiemminkin ollut, mutta näin jälkikäteen en yhtään ihmettele niiden epäonnistumista: minulla ei ole ollut mitään haisua kasvien kastelusta, hoidosta tai lannoituksesta. Olen jättänyt raukat oman onnensa nojaan, ja lopputulos on tällä keinolla varsin ennalta-arvattava.

(Esimerkiksi minulla oli viime syksyn aikana KOLME murattia – ostin uuden aina kuolleen tilalle. Kastelin kasvia ehkä parin viikon välein, säästellen. Ei ihme, että kaikki kolme kuolivat ja kuivuivat niille sijoilleen, murattihan rakastaa vettä ja sen kanssa on oikein lupa lotrata...)



Nyt meiltä löytyy monta hyvinvoivaa kasvia. Ja haluaisin vielä lisää – ehkä jonkun suurehkon lattialle sijoitettavan – mutta tämä nykyinen asunto ei oikein tarjoa enää mahdollisuutta lisäkasveille. Kenties sitten, kun löydämme sen täydellisen asunnon (etsintä on vielä käynnissä, otamme vastaan vihjeitä!).

Salaisuuteni kasvien hengissäpysymiseen on rakkaus ja kasveille annettu aika. Minulla on kastelun suhteen viikkoaikataulu: joka viikon keskiviikko kastelen kaikki kasvit sekä tarpeen mukaan myös esimerkiksi viikonloppuisin. Olen ostanut lannoitetta, isompia ruukkuja, vaihtanut multia ja sumuttelen kasvien lehtiä vesipullolla. Tämä on näyttänyt toimivan, sillä esimerkiksi kilpipiileani tekee innoissaan multaansa uusia alkuja ja kumiviikuna on tehnyt jo ainakin neljä uutta lehteä – kohta se alkaa olla jo niin iso, että voin ottaa siitä ensimmäiset pistokkaat!



Poikaystäväni suosikki on makuuhuoneessamme oleva (tosiaan jo aika massiivinen) kumiviikuna – itselleni se tuo todella lämpimiä muistoja lapsuudenkodistani, jonka vuoksi se olikin ostettava viherkaupassa siihen törmätessäni. Oma suosikkini on ehkä peikonlehti tai kilpipiilea: nämä tekevät koko ajan uutta lehteä ja seurailenkin kehitystä päivittäin aivan fiiliksissä. Myös pieni opuntiakaktus hymyilyttää: toin kaktuksen Kööpenhaminasta marraskuussa, ja koko kotimatkan pelkäsin kaktukselle käyvän jotain kamalaa...

Crazy plant lady kiittää, ja lähtee sumuttelemaan lapsukaisiaan lauantai-aamun kunniaksi.

Graafikon elämää

2017/04/09



Ihan salakavalan huomaamattomasti on jo huhtikuun 9. päivä.

Vasta hetki sitten viestittelin asiakkaiden projekteista, joiden työstön ehtisin ehkä aloitella siinä huhtikuun puolessa välissä. Siis se on ensi viikolla – hjälp.

Tämä kevät on todellakin vienyt meikä graafikon ihan mennessään. Mielenkiintoisia työprojekteja puskee ovista ja ikkunoista, ja aika monelle olen joutunut sanomaan aikataulusyistä jo ei. Haaveilen heinäkuusta, jolloin en tekisi yhtään mitään näihin liittyvää. Saa nähdä, miten onnistun.

Tällä hetkellä menossa on muutama logosuunnittelu ja yksi visuaalisen ilmeen ja nettisivujen suunnittelu. Tulevissa projekteissa samanlaisia tiedossa – niistä en voi tietenkään vielä kertoa, mutta aika makeita juttuja aika makeille tyypeille!

Kevään aikana olen ehtinyt jo muun muassa tekemään Janitan uudet nettisivut, avustamaan Jarnon nettisivujen teknisessä puolessa sekä suunnittelemaan koko visuaalisen ilmeen ja tuottaamaan teknisen toteutuksen Maian nettisivuille.

Young Lions Finland 2017

Ja ainiin, osallistuin myös elämäni ensimmäiseen luovan alan kilpailuun, Young Lions Finlandiin. Osallistuessani tein myös elämäni ensimmäiset mainokset – ura oman elämäni Don Draperina on siis alkanut. Ensimmäisen kierroksen tulokset tulivat torstaina, ja pääsimme (tiimikaverini kanssa) molemmilla töillämme jatkoon! Nyt olemme kahdessa kategoriassa shortilla eli top 5, ja toukokuussa saadaan kuulla lopulliset tulokset.

Jännittää muuten ihan törkeästi!

Mutta nyt ei muu auta, kuin jatkaa sunnuntaipäivää layouteja väsäillen. Pääsiäistä jo odottelen innolla: ihana neljän päivän putki kotona, kun voi vaan creata. (Ja syödä suklaamunia, tottakai.)

Kind for dogs

2017/03/29



Iskin silmäni eräänä päivänä sosiaalisessa mediassa oikein harmoniseen vaaleaan kuvaan, jossa söpö luppakorva poseraa coolisti pedissään peikonlehden vieressä.

"Siis mitä, onko tää joku koirakauppa! Skandinaavisen minimalistinen ja tyylikäs koirakauppa?! Ei voi olla totta! Joku on juuri vastannut mun rukouksiin, joita en tiennyt edes esittäneeni!" ja sitten *klik klik klik*

Pienen tutkiskelun jälkeen sain selville seuraavaa: Kind for Dogs on suomalainen yritys, joka myy pohjoismaiseen makuun sopivia tuotteita sekä koirille että heidän omistajilleen. Ikäänkuin koirien lifestyle-kauppa. Heidän tavoitteenaan on luoda laadukkaita, kestävän kehityksen tuotteita, joiden tekijät on tarkoin valittu, ja jotka ovat kauneutensa lisäksi myös funktionaalisia käyttää.

Kindin valikoimasta löytyy vaikka mitä ihanaa – astiaihmisenä kiinnitin tietenkin huomioni ensimmäisenä upeisiin ruokakulhoihin. Myös nahkatuotteet näyttivät upeilta, samoin koirien pedit. Eikä Midi varmaan pistäisi pahakseen, jos saisi jokapäiväisen pesurumban jälkeen pyyhkiä tassunsa ihaniin vohvelipyyhkeisiin...

Jälleenmyyjiksi Kindin kotisivuilla oli listattu muun muassa TRE 8 (Mikonkatu 6, Helsinki), mutta myös Kindin oma nettikauppa pyörii.

Seuraavaksi alammekin Midin kanssa tiukat neuvottelut monsieurin lifestyle-tarpeista...


Kuvat: Kind kotisivut ja Instagram

Vuoden tuoksu: Byredo Inflorescence

2017/03/21



Olen aina halunnut olla se henkilö, jota viereen istahtaessaan tai toista halatessaan saa hymyn huulille – hurmaavan tuoksunsa vuoksi.

Vuosien varrella olen kokeillut kaikenlaisia tuoksuja, löytämättä niitä oikeita. Haluan, että tuoksu on, mutta en halua sen huutavan liian kovaan ääneen olemassaolostaan. Tiedättekö sellaisen miellyttävän tunteen joka tulee, mutta sen syytä tai kohdetta ei osaa oikein osoittaa?

No juuri sellaisen tuoksun halusin uuteen, bosslady-elämääni.



Löysin vihdoin otollisen hetken, ja marssin yhteen suosikkiliikkeistäni päällä maan (yhtään liioittelematta): Petit St Louisiin. Olen kirjoittanut tästä synnyinkaupunkini helmestä ennenkin, muun muassa täällä. Petit St Louis on nimittäin Suomessa ainoa, joka myy Byredon tuoksuja – ja Byredon tuoksuista aavistelin löytäväni uuden matchini.



Siellä sitten Heidin tuoksutarinoiden johdattelemana päädyin Inflorescence-tuoksuun, joka on raikas ja kevyt olematta liian valju. Inflorescencesta löytyy muun muassa ruusua, kieloa, jasmiinia, magnoliaa ja freesiaa, ja itse rakastuin siihen ensinuuhkaisulla.

Graafikkona arvostan tietenkin myös uskomattoman tyylikästä pakkausdesignia. Ja entisenä asiakaspalvelijana Petit St Louisin lämminhenkistä ja ystävällistä tunnelmaa sekä asiantuntijuutta tuotteissa.

Inflorescencen tuoksuinen loppuvuosi, olet tervetullut!


PS. Jos et pääse tai ehdi vierailulle lumoavaan Lahteen, niin ei hätää! Petit St Lousin verkkokauppa toimittaa kaikkialle Suomeen ja kauppa-auto aina silloin tällöin Helsinkiin!

Inspiraatiota Instagramista

2017/03/14

Näin luovan alan tekijänä etsin ja tarvitsen jatkuvasti inspiraatiota työhöni. Aiemmin Pinterest oli varmaan yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä, mutta viime aikoina Instagram on noussut kyllä hyvin tasoihin ainakin itselläni. Haen sieltä vinkkejä niin kuvaustyyleihin, stailaukseen, muokkaukseen kuin vaikka logonsuunnittelutyöhön. Blogimuijaksi seuraan suhteellisen vähää määrää, mutta sisältö on sitäkin laadukkaampaa.

Tässä viisi mun vinkkiä Instagramiin, toivottavasti tykkäätte!



@minutes.fi
Mitä lötyy: Sara Karlssonin ihania seesteisiä kuvia niin matkoilta, keittiöstä kuin kylpyhuoneestakin.
Kuvafeediä katsoessa mieli rauhoittuu ja askel kevenee aavistuksen verran.




@rubenhughes
Mitä lötyy: Kuvia niin Rubenin kotoa, matkoilta kuin kohtaamistaan ihmisistä. Feediä ehkä asteen verran vielä parempi on hänen Instagram Storynsa, jonka ehdottomasti suositten tarkastamaan.



@jasminhelmi
Mitä löytyy: Täydellisiä smoothiebowleja, kahvin tuoksua ja aamuhetkiä. Jasmin järjestää Helsingissä myös brunsseja, kuten varmasti monelle tuttua Best Things Brunchia. Ovat muuten ainoat smoothiekulhot, jota jaksan enää feedissäni katsoa!



@pepamack
Mitä löyty: Täydellistä asuinspiraatiota! Petra asuu Sidneyssä ja omistaa täydellisen vaatekaapin sisällön ja pettämättömän tyylitajun.



@houseofplants
Mitä löytyy: Kasveja! Paljon kasveja! Sekä ihania "crop himmeleitä", jotka ovat tämän lontoolaisen studion omia tuotteita.

Minimalistiset asusteet

2017/03/07



Lempikoruni: siroja ja kultaisia.

Kauas on tultu ajoista, kun käytin suuria ja näyttäviä statement-koruja päivittäin, saati kun nuorena olin kuorrutettu värikkäillä helmillä ja muilla muovikilkuttimilla. Ehkä korujen kanssa minulla on käynyt samoin kuin värikkäiden vaatteiden kanssa: sain loppuelämäni kiintiön täyteen nuorempana, ja nyt haluan mahdollisimman minimalista ja huomaamatonta.

(Niin siis tiesittekö, että esimerkiksi rippikouluaikoihin pukeuduin kaikkiin sateenkaarenväreihin ja mahdollisiin kuoseihin? Huoneessani oli keltaiset ja punaiset seinät, eikä yksikään siellä oleva tavara (tai saati minun vaatteeni) ollut musta, valkoinen, harmaa tai tummansininen. Elin useamman vuoden tuollaisessa värien yltäkylläisyydessä, ja ehkä juuri siksi värikkäin omistamani asia nykyään on pinkit alushousut.)

Tämän (ja vähän pidemmän) hetken suosikkikoruni ovat Pernille Corydonin kultaiset sormukset sekä & Other Storiesin korvakorut. Sekä tietenkin Samsøe & Samsøen tummansininen pitsipaita, joka on kuin koru itsessään.

Suosikit perjantaina

2017/02/24



Nyt on aika hyvä flow. Töitä on ollut, muttei vyöryttävän paljon. Vapaa-aikaa on ollut, ja sillä monipuolista sisältöä. Olen tämän vuoden puolella pitkästä aikaa ehtinyt selailemaan, inspiroitumaan ja pohtimaan juttuja – kiitos yksityisyrittäjyyteni ja nelipäiväisen viikkoni. (Kerroin nelipäiväisen viikon huojentavista vaikutuksista jo tässä postauksessa.)

Tällä viikolla olen ehtinyt ihastua näihin:

– Pinterestin inspiraatiopommit. Listallani on niin monta personal project -asiaa, joita haluaisin tehdä tai kokeilla. Mistä löytää vain aika kaikkien niiden väkertämiseen!

– Mielenkiintoiset leikkaukset. Tyylini on edelleen boheemin minimalistinen, mutta kauniit leikkaukset vaatteissa kiehtovat aina. Onneksi Suomestakin saa jo vähän muutakin kuin sitä peruspaitaa! Kiertelen aina silloin tällöin suosikkikaupoissani katsomassa tarjonnan, mutta ihanaa kun nykyään ei ole sitä mennävuosien "pakko ostaa" ajattelutapaa. Välillä kauniiden vaatteiden ihastelu ruudultakin riittää, kaikkea ei tarvitse omistaa.

– Matkustus. Viime vuosi on oli yksi parhaista reissuvuosistani förevö, mutta tälle vuodelle ei ole yhtään lentolippua tai hotellia varattuna. Ei tosin ole kauheasti lomaakaan, se on varmaan se hinta tästä stressittömästä yksityisyrittäjyydestä... Samalla kiinnostelisivat kulttuuria pursuilevat suurkaupungit, mutta myös stressittömät pisama-lomat palmujen alla.

– Kauniit kengät. Paljaat nilkat ja sirot jalkineet kiehtovat juuri nyt, kun takatalven lumimyrskyt tukahduttavat jalkani talvikenkiin. Paksut korot olivat jo se juttu viime vuonna, ja ne kiinnostavat kyllä edelleen! Korkokengät ovat kyllä minulla yksi outo mysteeri: kaikki niissä kiehtovat minua suunnattomasti, paitsi niillä kävely.

– Pienet mokkalaukut. Päivä päivältä Chloen Faye -laukku näyttää yhä kauniimmalta. Ja päivä päivältä sen hinta kirpaisee sisäistä Roope Ankkaani yhä enemmän.


Pics: A poster a day, Pepamack, Ruben Hughes, Ewanika & Mija Flatau

Suosikkiaamiaiseni juuri nyt

2017/02/22



Tämän hetken suosikkiaamupalani on simppeli, mutta sitäkin herkullisempi. Täyteläinen, sopivan makea, mausteinen ja kaikin puolin täydellinen. Kaveriksi tummapaahtoista kahvia tai vihreää teetä ja kenties keitetty kanamuna. Voilà!

Pehmein aamiaisjugurtti

vuohenmaitojugurttia
makeuttamatonta omenasosetta
pehmeää päärynää
mulperimarjoja
kanelia


Lauantai-aamuna käperryin tämä kulho kädessäni hyggeilemään ennen päivän aktiviteettejä. Samalla katselin Chef's Tablen uusia jaksoja – kolmannen kauden ensimmäinen jakso Jeong Kwanista sai minut herkistymään jotenkin ytimiä myöten, eikä mikään muu aamiainen olisi sopinut tuohon tasapainoiseen ja seesteiseen jaksoon kuin tämä.


PS. vuohenmaitojugurttia saa ainakin hyvinvarustelluista K-Supermarketeista! Harmi vain, että kotimaista vaihtoehtoa ei taida olla vielä tarjolla.

Kirjahaaveita

2017/02/16






Kerroinkin teille "tunnustuspostauksessani", että haluaisin joskus taittaa kirjan.

Kirjat ovat aina houkutelleet minua puoleensa – nuorena olin todellinen lukutoukka ja saatoin lukea kymmenen kirjaa kuukaudessa. Akateemisen kirjakaupan hyvinä aikoina valetelin usein hyllyjen välissä kirjoja selaten ja omissa ajatuksissani haahuillen. Nykyään en ehdi (taino, ehdi ja ehdi) lukea samaan tahtiin kuin ennen, mutta edelleen kirjat kiehtovat minua suunnattomasti.

Kotoa löytyy kasapäin kirjoja, joiden ulkoasu ja taitto (sisältönsä lisäksi) herättää minussa suunnatonta ihastusta – ja ihan pientä kateuttakin. Uusin taittoesikuvani on Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken Green Home Book.

Sen lisäksi että voisin ottaa kaikki kirjassa näkyvät kodit ja kasvit itselleni, on kirjan henkimä fiilis juuri sellaista, jota minäkin haluan joskus saavuttaa. Vastaanotan siis kaikenlaisia ehdotuksia ja pyyntöjä taittotöihin liittyen, vink vink.

Green Home Bookin on kustantanut Cozy Publishing, joiden kustantama Cozy Homes from Finland on puolestaan aiheuttanut valtavia asuntokateuksia.

Kohti valoa

2017/02/11



Nyt mielessä: pehmeät paidat, valkoiset tennarit, myskin tuoksu.

Helmikuu on itselleni ehkä vuoden vaikein kuukausi. Päivät alkavat jo pidentyä, valon määrä lisääntyä ja toivo keväästä heräillä. Sitten jostain tulee taas yksi siperialainen lumimyrsky ja palauttaa todellisuuteen. Alkaa olla jo kyllästynyt tähän kylmyyteen ja villakerrosten pukemiseen, eikä millään jaksaisi odottaa sitä hetkeä, kun voi vetäistä repalefarkut jalkaan ja aurinkolasit nenälle.

Sitä odotellessa, malttamattomana.


Photo credits: @daiisy.kid, Kamperret, @wideeyedlegless, Petit St Louis & Beeldsteil

Jotain asioita minusta

2017/02/09



– Pidän siivoamisesta, ihan totta. Välillä voisin sanoa suorastaan rakastavani sitä. Siivoaminen on minulle jokinmoinen meditointikeino, eikä konkreettinen ja paljain silmin nähtävä lopputuloskaan varsinaisesti haittaa. Mutta pyykkien ripustaminen, lattioiden moppaaminen ja roskien vieminen – niitä minä kyllä inhoan.

– Olen aika kriittinen itseäni kohtaan, välillä tuntuu että vähän liiankin. Muilta en odota läheskään niin suuria, mutta itseltäni kyllä. Asetan varsinkin työssä standardini kovin korkealle, ja sitten stressaan kun en mielestäni saavuta niitä. Onneksi minulla on kotona maailman paras tsemppari, joka osaa kertoa minun olevan hyvä hieman vähemmälläkin.

– En pidä ruusuista enkä gerberoista, enkä koskaan osta niitä kotiini. Sen sijaan suosikkikukkiani ovat syreenit, leinikit, pionit, anemonet ja valkoiset tulppaanit.

– Isäni asui ja työskenteli Saksassa ja Itävallassa 2000-luvun alkupuolella noin kymmenen vuoden ajan ja meillä oli siellä myös asunto. Tuona aikana lähes kaikki lomat vietettiin edes osittain siellä, ja varsinkin Etelä-Saksa on minulle kuin toinen koti. Kuitenkaan vuoden 2010 jälkeen en ole käynyt Saksassa (tai Itävallassa) kertaakaan, ja haaveilenkin jatkuvasti pienestä roadtripistä takaisin kotiseuduille.



– En ole kesän jälkeen jaksanut käyttää oikein meikkivoiteita tai mitään BB-voiteitakaan. Varsinkin kylmällä ilmalla koen, että parempi vähän punakankirjava kuin kuivalta kraaterilta näyttävä nassu. Onnekseni olen päässyt nuoruusvuosien iho-ongelmista aika hyvin eroon, ja viimeisen vuoden aikana olen rohkaistunut kulkemaan ihan au naturelina jos huvittaa.

– Lempikirjojani ovat Pikku prinssi sekä Muumit ja suuri tuhotulva.

– Osaan aika harvoin pyytää apua, missään. En tiedä johtuuko tämä kasvatuksestani vai monista yksinasutuista sinkkuvuosistani, mutta avun pyytäminen (välillä ihan pienen ja mitättömänkin) on minulle jotenkin todella vaikeaa. Lisäksi koen että olen aika hyvä aika monessa asiassa, joten en varsinaisesti koe tarvitsevani apua esimerkiksi missään kotiin liittyvässä asiassa (en siis osaa pyytää apua edes avopuolisoltani, vaan rassaan itse putket, paklaan seiniin jääneet reiät, ompelen irronneet napit, vaihdan lamput, asennan langattomat netit ja printterit... you know).



– Sipsit ovat suurin heikkouteni. Mutta samalla olen niiden laadusta ja mausta kovin kriittinen. Itse ostan aina Earth Controlin merisuola, balsamico & tomaatti tai Chipstersin Lastu merisuola.

– Haluaisin joskus taittaa kirjan. Minulla ei ole siitä mitään kokemusta, mutta kauniit kirjat houkuttelevat minua luokseen ja usein pysähdynkin ihastelemaan vain jonkin kirjan layoutia.

– Vaikka olenkin aikamoinen kahvifanaatikko, on minun myönnettävä herkistyneeni kofeiinille viime vuosina. En oikeastaan voi juoda kahvia arkisin enää puolen päivän jälkeen, ja jos juon niin se saa olla vain ihan pieni kupponen. Nyyh.


Että tällaista tänään!

Torttu ja detox

2017/02/03



Runeberginpäivä lähestyy, ja torttuhimo on kasvanut jo maailmanluokan mittoihinsa.

Viime vuonna torttupäivä osui sopivasti perjantaille, joten vietinkin perjantain etäpäivän kotona torttua syöden. Tänä vuonna Runeberginpäivä osuu valitettavasti sunnuntailla, jolloin lähileipomomme ei ole auki – täytyy siis tankata leivoksia etukäteen.

Voi harmi.

Huomiona myös, että mielestäni runebergintorttu ja detox-tee eivät mitenkään sulje pois toisiaan. On ihan vääränlaista ajattelua, että detox-teen kanssa pitäisi syödä vain porkkanaa. En kyllä myöskään juo sitä siksi, että jostain syystä koen huonoa tuntoa leivoksista, jota yritän korjailla yrttirohdoilla. Eihän sellaisessa touhussa ole mitään järkeä. Kardemummalla maustettu tee nyt vain sopii aika hyvin yhteen tuon hillopommin kanssa.

Leivosten täytteistä perjantaita ja viikonloppua! Sain juuri kuulla, ettei minusta tulekaan ALV-velkataakkaista, joten askel on erityisen kevyt (kun suuntaan kotimatkalle Kanniston leipomon kautta). XOXO

Kaksivuotissynttärit

2017/02/01



Lauantaina skumpat poksahtelivat ja konfetit paukkuivat, kun Asennemedia täytti kaksi vuotta.

Järjestimme Ullan kanssa toimistolla koko päivän kestäneet kekkerit, jossa naurettiin, syötiin ja nautittiin. Toimistollemme tulvi ihania ihmisiä ja kasoittain kukkakimppuja – kukat onneksi jäivät vaikka illan hämärtyessä vieraat suuntasivatkin jo omille teillensä.

Tarjolla oli Kakkumuijan loihtima lettubuffa suolaisilla ja makeilla letuilla, Lakridsin tuomia herkkuja sekä Son of a Punchin Sami ja Luca taikomassa baaritiskin takana drinkkejä.


Juulia, Jaana, Arttu, Alisa Ulla, Anni, Stella, Jenni, Saara, Nata, Jenni, Laura, Viena, Tuulia, Tuulia, Eeva


Kyllä sitä täytyy vain edelleen itselleen hokea, kuinka oikea päätös työkuvioiden uusiksi laittaminen olikaan. En ole katunut hetkeäkään (vaikka kirjanpitäjäni minulle juuri kertoikin mahdollisista parin tonnin ALV-sanktioista viime vuoden osalta, heh), miten voisinkaan! Saan päivittäin tehdä ihan superupeiden tyyppien kanssa duunia ja inspiroitua heistä kaikista. Asenne-tuulet ovat tehneet mielettömiä myös freelance-töilleni, yli puolet alimmassa kuvassa olevista henkilöistä on ollut tai on parhaillaan työkaveriuden lisäksi myös asiakkaanani.

Asenteella on tulossa koko keväälle ihan huikeita juttuja, joista olen tosi innoissani! Eikä näiden tyyppienkään kanssa työ varsinaisesti tylsää ole.

Onnea Asennemedia 2-vuotta!


Kuvat: Jarno Jussila

Kallion parasta sushia

2017/01/26

Roji sushi Helsinki
Roji sushi Helsinki
Roji sushi Helsinki

Minulla on ollut kauan suuri ongelma. Siis ihan valtava, oikea maailmanluokan ongelma:

Kalliosta ei saa hyvää sushia.

Viime syksynä löysimme kuitenkin onneksemme lähes naapuritalostamme Rojin, joka on pelastanut monesti sushihimon iskiessä. Rojia pyörittää sympaattinen japanilainen pariskunta (olettamukseni), ja sushikin valmistuu aina tilauksesta – taatusti tuoretta ja laadukasta siis.

Tätä nykyä hipsinkin aika usein etä- ja koti-päivien lounastauolla Rojia kohti. Lounaan olemme usein ottaneet mukaan (jotenkin tykkään lounasaikoihin olla kotona), mutta iltaisin syöneet ravintolassa. Sisustus on Rojissa täys kymppi – seesteinen, skandinaavinen, mutta ei liian tylsä.

Kuvissa kotiin tuotu lounassetti, johon kuuluu 12 sushia sekä miso-keitto. Teetä ja kahviakin saa hörpätä odotellessa tai jälkkärinä paikan päällä. Lounaan hinta Rojissa on 10 euroa (joo, kymmenen euroa), illallisaikaan päivän setti maksaa 15 euroa.

Että ymmärrätte varmaan miksi olen käynyt siellä vähintään kerran viikossa lähiaikoina...

Roji
Kolmas linja 16
00530 Helsinki

Tasaisempaa ja tilavampaa, kiitos

2017/01/22

Olen nyt ehtinyt tunnustelemaan tätä vuotta 2017 nyt joitakin viikkoja. Ennen joulua kirjoittamassani vuosikatsauksessa en vielä oikein osannut pyytää mitään tältä vuodelta, mutta pikkuhiljaa tammikuun edetessä olen keksinyt mitä haluaisin tältä vuodelta.

Haluaisin

1) vähän vähemmän isoja elämänmuutoksia, tasaisempaa menoa kaikin puolin
2) uuden, tilavamman asunnon


Olen asunut nykyisessä asunnossani nyt toukokuusta 2010. Matkan aikana on moni asia ehtinyt muuttua, niin sisustusmaku kuin elämäntilannekin. Muutin asuntoon kämppiksen kanssa, tradenomi-opiskelijana. Olen tämän asunnon aikana ollut töissä neljässä eri työpaikassa, ja yhden uuden koulutuksenkin suorittanut. Asuin asunnossa useamman vuoden yksin, seitsemän kuukautta sitten minusta tuli avopuoliso. Koirankin hankin matkan varrella.



Tämä asunto on palvellut minua hyvin monissa elämäni vaihessa, ollut turvasatamana tunnemyrskyissä ja isoissa mullistuksissa. Tänne on aina ollut ihana palata, mutta viime aikoina olen tullut tulokseen, että yhteinen tarinamme alkaa olla lopuillaan.

Nyt – aikuisena, yksityisyrittäjänä, avopuolisona, koiranomistajana – tarvitsen enemmän tilaa ympärilleni. En puhu pakosti neliöistä, vaan avaruuden tunteesta ja tilasta hengittää. Fiksuista pohjaratkaisuista, jotka toimivat kahden ihmisen yhteisessä asunnossa. Keittiöstä, jossa mahdun puuhastelemaan kunnolla (isosta jääkaapista ja astianpesukoneesta!) ja kauniista lattioista, joita katsoessani hiukseni eivät putoile päästä.

En kaipaa tältä vuodelta uutta työpaikkaa, en uutta koulutusta, en uutta parisuhdetta (tämä nykyinen on täydellinen, kiitos), mutta uutta asuntoa kaipaan.

Sellaista, aikuisten kotia, you know.

Minun vaatimuslistallani se löytyy varmasti helposti: kaksio tai kolmio vanhassa talossa, mieluiten ylimmissä kerroksissa, isot ikkunat ja valoa tulvivat huoneet, kaunis valkoinen lankkulattia tai ihana kalanruotoparketti, vaalea avokeittiö hyvällä säilytystilalla (ja sillä isolla jääkaapilla ja astianpesukoneella), rauhallisella sijainnilla mutta hyvien kulkuyhteyksien päässä, kantakaupungissa. Kuulostaa aika vaativalta, mutta toisaalta, miksi tyytyä vain puoliksi hyvään?

Ehkä löydämme sellaisen vaikka keväällä, ehkä emme. Saas nähdä!


Photo credits: Mikko Ryhänen, Rye London, Entrance & Fantastik Frank. Others unknown.

Pehmeyttä

2017/01/11

lumene_illumination

Viimeiset kaksi–kolme viikkoa eivät ole todellakaan olleet elämässäni niitä helpompia.

Joululomalla olin suunnitellut rentoutuvani ja nukkuvani hyvin. En tehnyt sitä kumpaakaan. Rakas isoäitini nukkui pois jouluaaton vastaisena yönä, ja itkin itse koko joulun. Ja välipäivät, ja uuden vuoden. Kaikki ketkä ovat kohdanneet suurta surua tietävät, että silloin työt eivät onnistu eikä keskittymisestä tai nukkumisesta (tai oikeastaan yhtään mistään) tule mitään.

Tämän vuoksi moni esimerkiksi välipäiville suunnittelemani työtehtävä jäi tekemättä ja siirtyi myöhemmälle. Lisäksi to do -listalleni ilmeistyi arvaamattomia extratehtäviä, kun esimerkiksi palkkasin (mitä ihanimman ja tehokkaimman) kirjanpitäjän, joka halusikin (ymmärrettävästi) nähdä kaikki kuluneen tilikauteni tositteet ja paperit. Tietenkin ne kaikki olivat minulla tallessa – vähän siellä sun tällä, mutta eivät todellakaan lähetyskelposina. Välipäivät paiskin myös täyttä työpäivää Asenteella, olimme ajatelleet niiden olevan hieman hiljaisempia päiviä, mutta asiakkaat olivatkin hyvin skarppeina ja aktiivisina. Mukaan mahtui myös tietoteknistä säätöä asiakasprojektien kanssa, uusiksi menneitä ulkoasusuunnitelmia ja sähköpostiin tulvivia veistejä (jotka yleensä ovat vain positiivinen juttu).

madara_miahoyto_lumene

Nyt, vihdoin, tammikuun puolivälin lähestyessä oloni alkaa edes hieman helpottaa. Olen perheeni ja poikaystävän tuella saanut käsiteltyä suruani, saanut mielessä hanganneita työtehtäviä tehtyä ja nukuttua jo hieman paremmin (tai lähinnä: olen ylipätään nukkunut).

Tällaisen stressin keskellä huomaan kaipaavani pehmeyttä. Kietoudun cashmere-vaatteisiin, juon lempeää jasmiini-teetä ja taputtelen iholleni helliviä voiteita. Nuo kolme kuvissa näkyvää tuotetta ovat olleet kasvojeni pelastus tämän koitoksen aikana, joka tietenkin on osunut vuoden pimeimpään ja kylmimpään hetkeen.

Mádaran kosteuttavalla SOS-naamiolla olen antanut tehohoitoa itkusta koppuraksi muuttuneille poskilleni. Päivittäistä pehmennystä ja hellyyttä olen ottanut Mia Höydön tehokosteuttavasta Unelma-voiteesta ja tervettä hehkua väsyneille kasvoilleni olen puolestani sipaissut Lumenen valopisaroista. Nämä matkakokoiset kulkevat kosmetiikkapussukassani kätevästi mukana ja tarpeen tullen sujahtavat myös käsilaukkuun – normaalikokoiset purkit voivat sitten odotella kylpyhuoneen kaapissa.

madara_miahoyto

Lumene Nordic light -valopisarat
Mádara SOS instant moisture + radiance hydra mask
Mia Höytö Unelma intensive moisturising facial cream


Hellyyttä ja rakkautta myös teidän päiviinne!
© Happy daysAll rights reserved