Okei, nyt se on myönnettävä.

Kesä on loppu.

Viime viikolla kaivelin jo hieman paksumpia vaatteita säilytyksestä, mutta eilen kolmen asteen koleudessa hytistessäni asiasta ei ole enää epäilystäkään.

Annoin itselleni erilaisia vapauksia kesän ajaksi, muun muassa vapauden freelancer-töistä ja blogihommista. Mutta nyt kai on näihinkin tartuttava. Kesä oli kyllä aivan ihana, ja sain nollailtua ajatuksiani todella hyvin. Tässä muutama kesän top-juttu. Kesäseikkailuideni kohokohtia voi käydä myös kurkkaamassa Instagram Storiesista.

1. Telttailu Savossa. Heinäkuun puolessa välissä pakkasimme laina-auton täyteen ja suuntasimme kohti Savoa. Vietimme yhden yön Varkaudessa poikaystäväni isovanhempien luona, ja sen jälkeen suuntasimme retkeilemään Koloveden kansallispuistoon. Kohdalle osuivat aivan huikeat helteet, mutta ainakaan ei tarvinnut pelätä telttailua yön kylmyydessä.

2. Viikko vaeltaen Itävallassa. Palasin reilun viiden vuoden tauon jälkeen elokuussa sieluni lepolaaksoon Itävallan Tiroliin. Aiemmin kävin tuolla lähes joka vuosi, sillä isäni Saksan asunnolta ajomatkaa oli vain muutama tunti. Äiti ja isä olivat vuokranneet sieltä asunnon viikoksi, ja kutsuivat minut ja poikaystäväni mukaan. Tutut kylät ja vuoret siellä edelleen odottivat, nyt tosin katselin niitä ensimmäistä kertaa vaeltajan näkökulmasta.

Viikon aikana kiipeiltiin kaikennäköistä reittiä kivikosta vesiputouksen kosteuttamaan metsäpolkuun, korkeimmillaan 2 611 metriin. Muutaman kerran itkin, mutta aika usein tunsin itseni voittajaksi. Gondolihissillä hurautettiin yli kolmeen kilometriin rinteille, joissa olen niin monet kymmenet kerrat lautaillut. Otimme aurinkoa ja kauhistelimme vuosien aikana kutistunutta jäätikköä. En muista milloin olisin niin haikein mielin lähtenyt kotiin, kuin tältä matkalta lähdin. Lähes joka päivä mietin, milloin pääsen takaisin ja miten saisin elämäni järjestettyä niin, että asuisin laaksossa pidemmän pätkän kerralla.

3. Syyskuu lähti käyntiin ystävieni kanssa Italiassa. Perinteinen lomamme suuntautui tällä kertaa Italian Umbriaan, aiemmin olemme käyneet muun muassa Andalusiassa, Provencessa ja Toscanassa. Viikon aikana emme tehneet oikeastaan paljon mitään, loikoilimme altaalla, söimme hyvin, teimme pari pientä retkeä lähialueille, pelasimme Skip-Boa ja kävimme aikaisin nukkumaan.

4. Seikkailut kesä-Hesassa ja sen ulkopuolella. Kesään mahtui todella monia seikkailuja kotikaupungissa, aina Kivinokan mökkeilystä uintiin Pihlajasaaressa ja piknikeihin Suomenlinnassa. Usein hyppäsimme koira korissa pyörien selkään ja söimme eväitä Helsingin rannoilla, samalla nappasimme ehkä muutaman Geokätkön (minun ja poikaystäväni uusin harrastus!). Mökkeilimme myös muutamia päiviä Naantalissa ja tutkimme kotiseutuni luontonähtävyyksiä Tiirismaalla, uimme enemmän kuin minään kesänä aiemmin.


Lyhyesti sanottuna:

kesä oli ihana.

Metsämeditaatiota ja puskapohdintaa

Vietin juuri kuluneen viikonlopun metsässä, ja se oli ehkä kesän paras viikonloppu.

(Tai ainakin ihan top-listan kärjessä.)

Mainitsin pari postausta sitten, että haluaisin vielä tänä kesänä ennättää sienimetsään. Poikaystävän järkätessä meillä poikien illan, katsoin tilaisuuteni tulleen: pakkasin siskolta lainassa olleesseen autoon itseni lisäksi sieniveitsen, kaksi koiraa sekä verkkarit ja hurautin lapsuudenkotiini landelle.



Siellä sitten pyllistelin pärekorini kanssa menemään koko viikonlopun. Kotikotona kävin syömässä makaroonilaatikkoa, saunomassa, nukkumassa ja tyhjentämässä korin sisältöä – sitten taas takaisin puskaan!

Viikonloppu metsässä yksin oli i h a n a a .



Kehitin elokuun alussa aamuisin vadelmapuskissa pyöriessäni termin metsämeditaatio, ja sitä todellakin tarvitsin. Paluu arkirutiineihin on ollut jonkin verran takkuisaa, ja erilaiset muutokset meidän molempien taloudessa asuvien työkuvioissa ovat aiheuttaneet pientä stressinpoikasta.

Muun muassa yhden yön pyörin hikisenä sängyssä miettiessäni omia verosotkujani: kirjanpitäjäni huikkaili ennakkoverotukseen ilmoittelemieni vuositulojen perään ja liian matalallehan olin tuon arvion laittanut. Tilasin uuden verokortin, ja loppuvuoden ennakkoveroni per kuukausi on 1 700 euroa. Tuon luvun räpsähtäessä naamalleni oli metsäretriitti todellakin paikallaan.



Viikonlopun saldo oli laskeneiden stressitasojen lisäksi oikein mukava: noin 4 litraa kanttarelleja, litra mustaviinimarjoja, puoli litraa mustikoita ja muutama desi villivadelmia.

Lisäksi mietin taas, kuinka ihana olisikaan asua lähellä luontoa, tällaisten herkkujen lähellä. Mutta heti seuraavaksi mietin ihanaa kotiamme, jota rakastan. Ja kaikkia niitä kantakaupungin palveluita, joita tunnun myös rakastavan. Onneksi voin aina palata lapsuudenkotiini haukkaamaan happea – katsotaan niitä omia maalaiskartanoita sitten hieman myöhemmin.



Onneksi ehkä ensi viikonloppuna pääsee taas metsään. Tuolloin siskoni kanssa – ja isojen eväiden.

Tästä kesästä

Tämä kuluva kesä on ollut tosi erilainen kuin aiemmat.

Kesä on ensimmäinen kesäni "täytenä" yksityisyrittäjänä ja tämän vuoksi neljän tai viiden viikon palkallinen kesäloma on vain kaukainen unelma. Onhan nyt lähtökohtaisestikin kesä töissä täysin erilainen kuin koko kesä lomalla. Onneksi maailman paras boss lady antoi minulle kaksi viikkoa lomaa blogimuijailusta, ja annoin itse itselleni koko heinäkuun lomaa graafikkona olemisesta.

En voi sanoa työkesän olleen rankka – päinvastoin. Meillä oli oikein hauskaa toimistolla harkkarimme Niranandan kanssa boss ladyn juodessa viintä Italiassa. Oman lomani jälkeen juhlittiin Flow-etkoja ja käytiin Lakridsin kanssa dinnerillä – ei ihan kamalaa tämäkään. Kyllähän sinne sekaan mahtui myös tarjousten ja raporttien vääntämistä ja kadonneiden kamppistuotteiden metsästystä, mutta jotenkin myös kaikki tämä tuntui kevyemmältä kesäaikaan.

Lisäksi tietenkin muutimme keskellä kesää – kun muuttopäivä on 3.7., niin väkisinkin koko kesä (tai vähintään ajatukset) pyörii niiden hommien ympärillä. Nyt olemme kuitenkin saaneet pölyt laskeutumaan ja koti alkaa olla viimeisiäkin mielessä olleita kalustehankintoja myöten valmis. Taino, niin valmis kuin nyt yleensä kahden levottoman luovan koti voi ollakaan. Kodista tulen jakamaan teille lisää kuvia vähän myöhemmin, kunhan saamme vielä viimeisetkin tuolit kuljetettua kotiin (nyt ne taitavat majailla siskoni auton takakontissa).

Takana on myös ennätysmäärä ulkomaanpäiviä sitten huolettomien (äidin ja isän rahoilla vietettyjen) lapsuusvuosien. Ensin reilu viikko Cannesissa, sen jälkeen kymmenen päivää Portugalissa. Tämän lisäksi on myös ollut kaikenlaisia kinkereitä ympäri Helsinkiä ja Suomea, joten kauhean kauaa ei ole ehtinyt paikallaan sammaloitua. Kesäkuun puolessa välin olin vähän kauhuissani tästä kaikesta, mutta löysin jostain itselleni ei-tyypillisen rennonletkeän asenteen, enkä ole jaksanut stressata täydestä kalenterista ihan kauheasti.

Portugali oli tänäkin vuonna maaginen ja ihana – tulen kirjoittamaan siitäkin lisää kunhan jaksan tarttua kiinni savottaan nimeltä kaksi muistikorttia ja puhelin täynnä kuvia. Viime viikonlopun olimme Flow'ssa (sekin oli taas maaginen ja ihana), mutta siitä en jaksa kirjoitella – olette varmasti jo nähneet ja lukeneet siitä aivan riittämiin, kenties olitte myös itse paikalla festareilla. Sen vain sanon, että vuosien odotus palkittiin, ja The XX:n keikka oli upea.

Tänä kesänä haluaisin vielä viettää yön teltassa ja lähteä sienimetsään. Vähän olen miettinyt myös tulevan syksyn kuvioita, mutta vähän vain. Elokuu on pyhitetty vielä kesäjutuille – syksy alkaa vasta sitten joskus myöhemmin. Blogikin on pyörinyt aina tasaisin väliajoin mielessä, joten ehkä tulee taas kausi jolloin kirjoittelen tänne enemmän. Terveiset muuten Henriikalle: paljastuksesi Lakrids-dinnerillä aiheuttivat mulle ihan valtavat paineet ja tahtotilan panostaa blogiin! Tällaisia potkuja persuksille lisää, kiitos.

Se täydellinen kesämekko

Tuossa yksi päivä poljin Hermekselläni tukka hulmuten pitkin Fabianinkadun mukulakiviä aikamoinen virne naamallani: pyöräni etukorissa köllötteli silkkipapereihin käärittynä se täydellinen kesämekko.

Vihdoin!

Täydellisen kesämekon metsästys on ollut yllättävän haastavaa jo muutaman vuoden ajan. Olen tarkka niin materiaaleista, leikkauksesta kuin yleisestä fiiliksestäkin. Omistan muutaman ihan kivan kesämekon, mutta niissä kaikissa häiritsee jokin – käytän näitä mekkoja silti, mutta en ehkä hypi riemusta ne ylläni. Tosin kuin tämän COS:in mekon kanssa.

Sen leikkaus on juuri täydellinen: helma sopivasti polven ylle, ei liian tiukka keskivartalosta ja kaulassa ihanteellinen v-leikkaus, joka ei tuota pienirintaisellekaan ongelmia. Materiaali on 100 % silkkiä ja väri ihana tummansininen.

Uskaltauduin mekko yllä jo kerran testikäytölle erään koiranulkoilutuksen yhteydessä (aivan, silkkimekko päällä keräämässä koirankakkaa!). Kalliossa puhalsi tuttuun tapaan voimakas tuuli, mutta leikkauksen ansiosta ei tarvinnut hetkeäkään pelätä helman nousevan korviin. Silkkikangas tuntui niin miellyttävältä iholla – aivan kuin ei mitään vaatteita olisi ollutkaan!

Saa nähdä kuinka pian pääsen ulkoiluttamaan mekkoa uudelleen näissä Suomen haastavissa kesäolosuhteissa – mekko nimittäin vaatii kaverikseen tasaisen mukavan lämpötilan. Onneksi kesälle on tulossa kaksi reissua lämpimään: Cannesin ja Lissabonin auringon alla nakumekolle on varmasti käyttöä!

It's already August

Mihin o i k e i n tämä kesä on hujahtanut?

Kesälomani vain sujahti ohi. Huomenna alkaa Flow, joka on yleensä niitä kesän viimeisiä hetkiä. Toisaalta tuntuu, että ehdin tehdä lomalla valtavasti. Toisaalta tuntuu, että paljon jäi vielä tekemättä.

Kaiken kaikkiaan, elokuu on tähän mennessä kohdellut minua varsin hyvin. Olen innoissani elokuun tulevista viikonlopuista: Flow'sta, ystävieni häistä, matkasta Espanjaan. Tällä hetkellä myös syksy näyttää oikein kivalta, kaikkine uusine juttuineen ja haasteineen.

Kun tietokonekin on nyt kaivettu päivittäiseen käyttöön kesävarastosta, on bloginkin vuoro päivittyä silloin tällöin. Ajattelin ainakin kertoa teille vähän kotijutuista, ja kaikesta muusta kivasta.