Hiljentäminen vasten tahtoa

21/09/2016



Nyt on menossa oikea vuoden prime time.

Koti-illat ovat iltojen pimentyessä supermysiga, freelancer-puolella riittää mielenkiintoisia projekteja, päivätyössä on vuoden kiireisin aika, myskikurpitsat ovat sesongissa ja uusin MasterChef Australia pyörii telkkarissa täyttä höyryä. Sähköposteja popsahtelee tilille nopeammin kuin ehdin reagoida, ja kovasti olisi kaikenlaista kivaa pöhinää, joka innostaa tekemään ja vie mukaansa.

On jo aikalailla kirjoittamaton perinne, että tällaisessa uskomattomassa flow-tilassa asiat menevät kuitenkin aina jotenkin mönkään. Ei pakosti suuresti ja dramaattisin elkein – vastoin suunnitelmia kuitenkin.



Viikko sitten myöhään tiistai-yönä heräsin siihen, että nyt kaikki ei ole ok. Hetken ihmeteltyäni suuntasin kylyphuoneeseen, ja siellä vietinkin seuraavat 18 tuntia. Olin saanut nimipäiväseuralaiseksi ruokamyrkytyksen, joka veti niin jalat alta kuin viimeisestkin ravinnonhippeet kropastani. Meneillään olivat kaksi vuoden kiireisintä päivätyöni työpäivää, ja torstaina syksyn ehkä suurin deadline. Ajoitus oli siis huonoin mahdollinen – tai jollain kierolla tavalla täydellinen (suunnitelmissa oli keskiviikolle tehdä 14 tunnin työpäivä: se ei houkutellut minua, mutta olin siihen hyvin valmistautunut).

Ruokamyrkytyksen jälkeen ruokahaluni katosi useaksi päiväksi, ja vatsani kipeytyi lähes kaikesta mitä yritin syödä. Voimia oli vielä viikonloppunakin todella rajoitetusti, joten oli pakko ottaa rauhassa. Mielessä pyöri tuhansia asioita, joita olisi pitänyt tehdä, mutta kun fyysiset voimat ovat aivan lopussa, ei voi muuta kuin kohtauttaa harteita ja laittaa seuraava kokkiohjelman jakso pyörimään.

Nyt viikko episodin jälkeen kaikki hommat ovat kummasti tulleet hoidetuksi ja hieman rauhallisempi vaihde jäänyt päälle. Vaan nyt osaan prime timen lisäksi arvostaa myös ruokahaluani sekä sitä, että pystyn syömään muutakin kuin mangoa (vaikka kovin kuvauksellinen ruoka onkin).

Tämän kertainen reality check oli fyysisesti ehkä hieman liian raskas, mutta henkisesti oikein nappi suoritus.

Hemma hos oss

11/09/2016



Sen jälkeen kun olimme tehneet poikaystäväni kanssa päätöksen uusista asumisjärjestelyistämme, oli selvää, että muokkaamme minun entisestä kodistani meidän molempien yhteisen kodin. Poikaystäväni yksiössä ei ollut paljon kalusteita joita hän halusi ottaa tänne mukaan, mutta ne mitä hän halusi, saivat ilomielin tulla.



Suurimmat ilmeenmuutokset toivat varmastikin olohuoneeseen parkeerannut työpöytä, uudet ruokapöydäntuolit, uusi olohuoneen matto sekä kirjahylly. Työpöytä tuli poikaystävän muuttokuorman mukana, ruokapöydäntuolit puolestaan löysimme Fidalta ja lahtelaiselta kirpputorilta. Poikaystävällä oli jo yksi tuollainen musta-puinen pinnatuoli (joka löysi paikkansa makuuhuoneesta), joten nämä löytäessämme emme kauaa pohtineet ostoa.

Kaikki pinnatuolit saivat pientä käsittelyä ja tuoretta maalipintaa, ja ovat nyt varsin freshin näköisiä.



Itse olen ehkä kaikista eniten innoissani olohuoneen mattolöydöstäni! Olen jo useamman vuoden jankuttanut punaisesta itämaisesta matosta, ja poikaystävälläkin meinasi hermo mennä muuttohässäkän keskellä mattohaaveiluideni kera... Etsin oikeanlaista mattoa vaikka ja mistä, mutta joko maton väri/kuvio tai hinta ei miellyttänyt.

Sitten astelimme eräälle lahtelaiselle kirpputorille, löysin sieltä lattialta lojumasta tämän maton, ja vaadin kirppiksen omistajaa myymään sen minulle (se ei siis ollut myynnissä, vaan somisteena). Kaupat tehtiin parilla kympillä, enkä ole varmaan ikinä ollut mihinkään sisustusostoon näin tyytyväinen!



Lisäksi hankimme olohuoneen nurkkaan ihan oikean kirjahyllyn (tämä onkin ensimmäinen omistamani sellainen sitten lapsuus-huoneeni), sillä havahduimme yhteisen kirjapinomme olevan aika korkea. Siellä ne ovat nyt kaikki sulassa sovussa, aina typografiasta ja brändäyksestä konmareihin ja hyviinelämiin.

Tietenkin yhteinen kotimme näkyy myös pienissä yksityiskohdissa, kuten tauluissa ja muissa "koriste-esineissä". Tarkoitus olisi vielä hankkia uudet kattovalaisimet, kunhan pääsemme johonkin lopputulokseen siitä, millaisia niiden tulisi olla. Eilen kävimme hakemassa Vantaalta netin kautta ostetun Aris-jalkalampun, josta myös olen aika fiiliksissä. Se tosin vaatii hieman sähkötöitä ennen täystoimiin pääsemistään, mutta jos jotain olen oppinut tässä muutossa, niin se on kärsivällisyys.



Tältä näyttää siis meidän kodissa tällä hetkellä – muutos alkukesään ja sinkkukotiin on kyllä huomattava. En ole blogissa pitkään aikaan esitellyt kotia kunnolla kuvissa, eikä oikein ole tehnyt mielikään. Täällä oli monta asiaa, joihin en ollut ollenkaan tyytyväinen, mutta joille saimme onneksi tehtyä jotain nyt yhdessä. Kaukana tässä ollaan edelleen siitä haaveideni unelmakodista, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

For sale: MbMJ Hillier Hobo Huge

06/09/2016

Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt laittaa myyntiin mustan Marc by Marc Jacobsin Classic Q Hillier Hobo Hugen. Laukku on jo useamman vuoden vanha, mutta siitä huolimatta todella hyvässä kunnossa. Mukaan tulee dustbag ja kuittikin löytyy – laukku on ostettu aikoinaan Helsingin Beamista. Laukkua ei tietääkseni ole enää tuotannossa, ja taitaa myös olla jo loppuunmyyty kaikkialta. Laukun ovh on ollut yli 500 euroa.

materiaali: lehmännahka
paino: 1,2 kg
pituus: 40,5 cm
leveys: 43 cm
syvyys: 11,5 cm
pitkä hihna: 40,5 cm
lyhyt hihna: 15 cm


Laukun hinta on 250 euroa tai paras tarjous
(ostaja maksaa postikulut, mutta nouto Helsingistä ilmainen).
Tarjoukset ja kyselyt voi laittaa mulle sähköpostiini happydaysida [a] gmail.com.

No place I rather be

04/09/2016



Palasin eilen viikon lomalta Espanjasta.

Loma oli ihan täydellinen. Minä ja neljä muuta ihanaa muijaa, omalla uima-altaalla varustellussa vuoristotalossa, keskellä hedelmäpuita, ilman aikatauluja. Yöt nukuin huonosti, mutta se ei haitannut, sillä useimpana päivänä ohjelmassa ei ollut muuta kuin aurinkotuolissa lököttelyä (ja ehkä kauppareissu). Viini virtasi, ruoka maistui ja vitsien taso laski mitä pidemmälle lomaa päästiin.

Koko edellisen viikon hikoilin kuin hullu (nautin siitä) ja olin tahmea aurinkorasvasta. Kotiinpaluuta kohden ahdistus kasvoi, kun katselin suomalaisten kaverien snäppejä, joissa vilahteli villapipoja, -huiveja ja -takkeja. En muista milloin viimeksi lomareissulta kotiin palaaminen olisi tuntunut näin ällöttävältä.

Mutta sitten tajusin, että kotiin on ihana tulla. Vaikka täällä koneen laskeutuessa olikin kylmää, pimeää ja satoi kaatamalla (tämän kaiken iskiessä vasten kasvoja lentokentän terminaalin edessä meinasin purskahtaa täyteen vollotukseen), niin tämä on kuitenkin koti. Mulla oli vastassa kaksi ihaninta, poikaystävä ja Midi, jotka tirkistelivät ovenraosta rappukäytävään hissin kolistellessa oikeaan kerrokseen. Mulla on ihana koti, jonka saan jakaa näiden kahden kanssa. Mulla on ihanat keittiövälineet (vuokratalon veitset olivat yhtä teräviä kuin keittolusikka) ja kauniita astioita. Ja täällä mulla on ihana sänky, jossa sain viime yön nukkua kahden lämpöpatterin välissä niin, että hikeä pukkasi kuin uima-altaan reunalla konsanaan.

Että vaikka siellä etelän auringossa oli ihanaa, niin oli tämä kotiinpaluu silti aika ok.

(Katsotaan, mitä mieltä olen huomenna aamulla, kun pitäisi lähteä töihin...)
© Happy daysAll rights reserved