Vuosi kodissa

02/07/2018

Meillä tuli juuri täyteen vuosi tässä kodissa.

Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon, niin hyvää kuin huonoakin. Varsinkin huonoina hetkinä olen ollut kiitollinen tästä kodista, meidän kolmen yhteisestä turvapaikasta.

Koen, että tämä asunto on meidän ensimmäinen oikea koti. Toki olemme poikaystävän kanssa asuneet samassa osoitteessa myös ennen tätä, mutta se edellinen asunto oli sellainen vaihtuvien asukkaiden metamorfoosi, että tietynlaista ajatussidettä oli vaikea muodostaa.




Muistatteko, kun kirjoitin alkuvuodesta 2017 kaipaavani kotia, joka sijaitsee vanhassa talossa mieluiten ylimmissä kerroksissa, jossa on isot ikkunat ja valoa tulvivat huoneet, kaunis valkoinen lankkulattia tai ihana kalanruotoparketti, vaalea avokeittiö hyvällä säilytystilalla (isolla jääkaapilla ja astianpesukoneella), rauhallisella sijainnilla mutta hyvien kulkuyhteyksien päässä, kantakaupungissa.

Tämä koti on lähes kaikkea, mitä uskalsin toivoa.

Ylimmän kerroksen sijaan olemme kolmannessa kerroksessa ja avokeittiön sijaan miellä on niin iso keittiö, että siellä voi järjestää ruokadiskon. Näistä kahdesta asiasta tingin mielelläni tämän kodin osuessa silmiini.

Tingimme myös muutamasta muusta: kylpyhuone on kaukana täydellisestä ahtaine neliöineen ja sinisine laattoineen, mutta päätin heti alussa, että tähän koloon en käytä stressipisteitäni yhtään. Sinne mahtuu pönttö, suihku ja iso pesukone, joten se täyttää tehtävänsä. Meillä ei myöskään ole parveketta, jota aina näin kesäisin kaipaan. Onneksi ikkunalaudat ovat leveät yrttien kasvattamiselle ja läheltä löytyy niin paljon puistoja ja terasseja, joille istahtaa.

Aamukahvin juon välillä Midin ikkunapaikalla katsellen puita ja ulkona kirkuvia lokkeja. Olohuoneen pikkuikkunoista leijailee raikkaan aamuilman tuoksua, ja mielikuvaleikkini parvekekahveista menee lähes täydestä.



Ystäväni sanoi viime vierailullaan, että meidän koti tuoksuu puulta. Sellaiselta todella kotoisalta, kuin mummolassa.

Huomaan sen itsekin silloin, kun palaan pidemmän poissaolon jälkeen takaisin kotiin. Pehmeä tuoksu ottaa minut vastaan kodin kynnyksellä, toivottaen hellästi tervetulleeksi takaisin.

Minulle kotimme tuoksu on kuitenkin aamuilman raikkaus – se, joka leijailee asunnossa avatessani makuuhuoneen oven yöunien jälkeen. Tuo tuoksu vie minut saman tien takaisin niihin ensimmäisiin aamuihin, jotka tässä kodissa vietin. Edellisessä kodissa emme voineet kadulta kuuluvien äänien vuoksi nukkua ikkunat auki, eikä ahtaalta, ratikoiden täyttämältä puuttomalta kadulta tullut ilma tuoksunut koskaan raikkaalta.

Olin ensimmäiset viikon aivan huumassa tuosta yön aikana kotiimme saapuneesta ihmeellisestä seesteisyydestä.

Ja aika usein meillä tuoksuu myös vastajauhettu kahvi.




Aiemmin olen ollut aika malttamaton, varsinkin kodin sisustukseen liittyen. Minulle on ollut tärkeää saada asunto mahdollisimman pian "valmiiksi", kaikki paikoilleen. Jokin on kuitenkin muuttunut tämän kodin kohdalla.

Haahuilimme useita kuukausia erilaisten välivaihdeiden seassa, ilman tarkempia suunnitelmia esimerkiksi makuuhuoneen sisustuksesta. Emme ole tainneet ostaa tähän astuntoon mitään kalusteita uutena, vaan kaikki on tullut joko edellisistä asunnoistamme tai haalittu kasaan second handina kirpputoreilta, vintage-liikkeistä ja ystäviltä. Ehkä tämäkin on osaltaan saanut minua vähän rauhoittumaan – täydellisiä second hand -löytöjä kun ei voi muuta kuin odottaa.

Vuoden jälkeen voisi sanoa että kotimme on valmis – mutta silti se ei ole. Tavarat seikkailevat paikasta toiseen ja ulkonäkö muovautuu koko ajan, pikkuhiljaa.

Kaksi isompaa hankintaa meillä on ollut alusta asti mielessä: uusi sohva ja uusi sänky. Emme kuitenkaan halua tinkiä kummankaan laadusta, ekologisuudesta tai ulkonäöstä vain hinnan takia ja väliaikaisratkaisuja emme hyväksy, joten ei auta muuta kuin odotella, että raaskimme hankkia edes toisen näistä.




Oon löytänyt mitä etsinyt,

oon tässä ja nyt

© Happy daysAll rights reserved