Pitivätkö lupaukset kestävämmästä elämästä?

29/11/2019

Täällä marraskuun pimeydessä ja Black Friday -ahdistuksessa ajattelin pohtia tammikuussa tekemiäni lupauksia kestävämmästä elämästä. Kirjoittelin vuoden alussa muutaman tavoitteen, joita halusin vuonna 2019 toteuttaa. Kyseinen postaus on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

No, miten sitten meni?

Ajattelin ottaa jokaisen listaamani lupauksen käsittelyyn yksitellen.




Relovesta ostetut villapaita ja Leviksen farkut (12 euroa!!!)


Tavoite: Enemmän käytettyä, vähemmän uutta
Toteutus: Tässä voin sanoa kyllä ylpeänä, että hyvin on mennyt! Yleisestikin olen hankkinut tänä vuonna aika vähän, ja aina ensin olen miettinyt mahdollisuuksia saada hankinta käytettynä (tai olisiko siinä järkeä).

Pukeutumiseen liittyvät asiat ovat monilla varmasti tässä se suurin vaikeus, itselläni myös. Olenkin käyttänyt suhteellisen paljon aikaa omien käytösmallien pohdiskeluun ja niiden tietoiseen muuttamiseen: esteetikkona ja mukavuudenhaluisena ei aina ole helppo löytää secondhandina sellaista, jota kaipaisi. Olen tässä kuitenkin onnistunut mielestäni aika hyvin.

Uutena olen vaatteissa ostanut tänä vuonna seuraavat: Leviksen mustat farkut, Swedish Stockingsin sukkahousut, Mangon kesämekon, Rumeurin kietaisumekon ja uimapuvun, Mangon mustan topin, Samujin collegen ja Girlfirend Collectiven joogahousut. Tuliaiseksi poikaystävältä sain keväällä uudet Adidas x Game of Thrones -lenkkarit.

Secondhandina olen ostanut muun muassa: Barong Butikin korilaukun (Zadaa), nahkaisen vyölaukun (Fida), valkoisen farkkuhameen (Relove), Leviksen farkut (Relove), kaksi valkoista muhkeaa villapaitaa (Relove & Fida), Gannin pitkähihaisen kesämekon (Zadaa), valkoiset farkut (secondhandputiikki Berliinissä), nahkatakin (ystävältäni) sekä viimeiseimmän löytöni, kirsikkana kakun päällä, Joutsenen untuvatakin (Zadaa). Nämä kaikki löydöt ovat jatkuvassa käytössä ja löytäneet tiensä suosikkivaatteikseni, ja varsinkin Joutsenen takin löytäessäni suoraan sanoen kiljuin riemusta. Olen nyt kaksi edellistä talvea hytissyt ilman kunnon toppatakkia, ja nyt nappasin tämän 400 euron takin 70 eurolla!

Näin listattuna hankintojen määrä kuulostaa paljolta, mutta ne ovat kyllä tulleet käyttöön. Joitain yksilöitä olen etsinyt ja harkinnut jopa vuosia. Minulla on lisäksi paljon vaatteita, jotka ovat ikuisuuden vanhoja – osan käyttämistäni suosikkivaatteista olen ostanut jo vuosia vuosia sitten. Osa tämän vuoden hankinnoista on puhtaasta tarpeesta, mutta myönnän, että osa johtuu mieltymysten muuttumisesta: kaikki useita vuosia sitten hankitut vaatekappaleet eivät vain enää miellytä ulkonäkönsä tai materiaalinsa vuoksi, jolloin niitä ei tule enää käytettyä.

Uutena olemme hankkineet myös sängyn (valitsimme kuitenkin kotikaupungissani Lahdessa valmistettavan) ja siihen tilasin juuri oululaiselta yrittäjältä Vera-Veralta pellavaisen helmalakanan. Myös muita sänkyyn ja yöuniin liittyviä hankinta olemme tehneet uutena, sillä niissä (tyynyt, peitot, patjansuojukset...) on vaikea löytää itselle sopivaa ja hygieenistä käytettynä. Näissä kaikissa valinnoissa olemme kuitenkin yrittäneet miettiä mahdollisimman hyvää vaihtoehtoa, joka sopii myös budjetiimme.

Kalusteet, astiat ja muut kodin tuotteet olemme ostaneet secondhandina pääsääntöisesti jo useamman vuoden. Työni puolesta olen saanut uusia astioita Arabialta (teen kuvatuotantoa Arabialle), mutta näissäkin pyrkinyt kohtuuteen ja ottamaan kuvauslainoina ne, jotka voin. Osan uutena saamistani astioista olen antanut lahjoina ystäville ja läheisille. Kiireettömissä kodin asioissa on mielestäni helppo valita käytetty vaihtoehto varsinkin, jos tarve ei ole akuutti ja kiireinen. Esimerkiksi vaatekaappimme sisään tullutta kenkätelinettä metsästin useamman kuukauden – olin päättänyt, että kyseistä en uutena osta, mutta niin oli aika moni muukin. Noin kymmenet kaupat menivät nenäni ohi viuh vain, mutta vihdoin sain napattua viiden euron telineen ratikkamatkan päästä. Score!




Rumeurin uimapuku ja Iittalan vanha Ultima Thule -lasi


Tavoite: Huomion kiinnittäminen tuotteiden elinkaareen
Toteutus: Koska olemme saaneet suurimman osan hankinnoista tehtyä tänä vuonna secondhandina, ei elinkaarta ole tarvinnut pohtia niin syvällisesti näiden hankintojen kohdalla. Toki olen esimerkiksi miettinyt, pääsenkö hakemaan secondhand-ostoni julkisilla tai kävellen, vai vaatisiko se auton käyttöä tai vastaavaa. Uutena ostettujen tuotteiden kohdalla olen pyrkinyt tutkimaan myyjien ja valmistajien taustatietoja tarkemmin, ja olen jättänyt tiettyjä tuotteita ostamatta yrityksiltä, joita en halua rahallisesti tukea. Elinkaariarvio on vaikuttanut siis suoraan siihen, keneltä ostan tarvitsemani tuotteet. Olen myös ollut valmis maksamaan jonkin verran enemmän tuotteesta, jonka taustat ovat läpinäkyvämmät.

Yleisesti elinkaariarvio on edelleen liian vaikeaa kuluttajalle, ja monesti saa nähdä todella paljon työtä löytääkseen mitään tietoa. Tässä kohdin kuuluttaisinkin yritysten vastuuta kertoa taustoista selkeämmin – mitä avoimemmin yritys kertoo toiminnan taustoistaan, sitä useampi kuluttaja ottaa ne huomioon. Harvat jaksavat nähdä sitä vaivaa, mitä esimerkiksi itse näen pohtiessani hankintojani.


Tavoite: Vedenkulutuksen vähentäminen
Toteutus: Tämän olen todennut haasteelliseksi! Meillä ei ole kerrostaloasunnossa vesimittaria eikä edes vedenkulutukseen pohjautuvaa vesimaksua, joten omaa vedenkulutusta on todella vaikea seurata oikeasti. Toki olen yrittänyt pitää suihkut lyhyinä ja käsintiskaukseen tarvittavan vedenmäärän minimissä, mutta todellista kulutusta on tosi vaikea arvioida! Olemme aina pesseet vain täysiä koneellisia niin astioita kuin pyykkiäkin, ja koneet ovat uusia ja energiatehokkaita, ja muutenkin olen aikamoinen nuukailija tässä kohdin. Onko teillä vinkkejä, miten vedenkulutusta voisi seurata tai arvioida myös ilman vesimittareita?




Mangon kesämekko ja Barong Butikin korilaukku


Tavoite: Enemmän vegaanista
Toteutus: Tämä on pitänyt! Vegaanisen ruoan määrä on koko ajan lisääntynyt niin meillä kotona, kuin tilaamissani ravintola-annoksissakin. Myös puoliso valitsee yhä useammin kasvis- tai vegaanivaihtoehdon. Kalatiskillä olen yrittänyt ostaa lohen sijasta vaikka silakkaa (on myös paljon halvempaa!) ja muutaman kerran olen ostanut punalaputettua luomu-jauhelihaa puolison pyynnöstä. Juustoja syömme edelleen jonkin verran, mutta yhä useammin havahdun kotonakin siihen, että ruoka olikin ihan puolivahingossa vegaanista.

Osa kiitoksesta menee kyllä oman pyhyyteni sijaan ravintoloille, yrityksille ja kaupoille, jotka tarjoavat yhä enemmän vegaanisia vaihtoehtoja. Myös vegaaniseen reseptiikkaan törmää yhä useammin ihan "tavallisissa" kanavissa, ei siis vain vegaaniresepteille keskittyvissä julkaisuissa.


Tavoite: Harkitumpia matkoja, ekologisia valintoja matkustaessa
Toteutus: Pyhyydet sikseen, olen lentänyt tänä vuonna edes-takaisin Barcelonaan, Kööpenhaminaan, Berliiniin ja Roomaan. Kesäloman vietin kuitenkin pyörräillen Ahvenanmaalla, mutta sillä ei taida vielä hyväksilukea lentokilometreistä aiheutuneita päästöjä (jotka olen kyllä toki kompensoinut).

Kolme neljästä lentomatkasta on ollut työhön liittyvää, vain Rooman matka oli puhdas huviretki. Se että matka on työreissu ei kyllä ole mikään puolustus, mutta olivatpa ne sellaisia kuitenkin. Hieman tässä loppuvuodesta matkojen määrä ahdistaa, enkä halua puolustella itseäni mitenkään. Matkat olivat onnekseni kuitenkin lyhyitä ja suoria Euroopan sisäisiä lentoja, ja matkatavarat ovat olleet minimissä. Paikan päällä on pyritty suosimaan julkisia & kävelyä taksisuhauksen sijaan, ja myös ulkomailla pyrin kulutusvalinnoilla tukemaan ympäristöä huomioivia yrityksiä, välttämään turhaa roskaa, kantamaan sitä omaa vesipulloa ja niin edelleen.

Euroopan junamatkailu kiinnostelee edelleen, ja saa nähdä, pääsisikö ensi vuonna sellaista tekemään. Kotimaassa junailu on jo onneksi ihan arkipäivää, näin autottomana varsinkin junan valitsee herkästi matkustusvälineeksi. Keväisen muuton jälkeen käytän arkena myös todella vähän mitään muita kulkuvälineitä kuin omia jalkojani – tosin arkimatkustamisessa säästetyt päästöt tuskin kompensoivat edes hiiren pierun verran lentomatkojeni päästöjä. Tässä aiheessa onkin siis ehdottomasti vielä tsempattavaa, mutta tähänkin haluan kuuluttaa myös päättäjien ja yritysten vastuuta kuluttajien vastuun lisäksi!

Secondhand- ja muita putiikki-vinkkejä Kööpenhaminaan

31/08/2019


Kuvassa tanskalaisen Gannin secondhandina ostettu mekko. Kuva: Lilli


Olimme Asennemedian toimistoporukan kanssa pienellä inspiraatio- ja tyky-matkalla Kööpenhaminassa heinäkuun lopulla. Päiviin mahtui työntekoa ja asiapitoista ohjelmaa, mutta myös vapaata haahuilua Kööpenhaminassa (sekä paljon syömistä). Oltiin työkamujen kanssa listattu ylös erilaisia vintage-kauppoja ja muita must see -putiikkeja.

Tässä listattuna paikkoja, joissa arvovaltainen Asenne-tuomaristomme suosittelee piipahtamaan!




O-S-V Secondhand


O-S-V SECONDHAND
Peder Hvitfeldts Stræde 4

Yksi Köpiksen ensimmäisistä secondhand-kaupoista, josta löytyy niin naisten kuin miestenkin vaatteita. Enemmän paikallisia ja pienempiä kuin isoja merkkejä. Liikeen esillepano tyylikäs ja hinnat sopivat.



LULA 2NDHAND LUXURY
Antonigade 9

Paljon löytöjä pienessä neliömäärässä! Voi löytyä vaikka mitä upeaa, kun jaksaa vain kahlata. Suurin osa arkikäyttöön sopivaa vaatetta takeista mekkoihin, housuihin ja villapaitoihin. Myös jonkinverran kenkiä ja laukkuja. Hintaluokka merkkeihin suhteutettuna kohtuullinen. Kaupan yhteydessä myös söpö kahvila.



MAGNOLIAS LUKSUS 2NDHAND
Købmagergade 5

Jos etsit secondhandina kalliita desing-merkkejä, niin täältä löytyy! Paljon luksus-merkkien laukkuja ja kenkiä, iso valikoima myös naisten vaatteita juhlamekoista nahkatakkeihin.




Time's Up Vintage // Lula 2ndhand Luxury


I BLAME LULU
Rosenvængets Alle 8, Gl. Kongevej 101, Store Regnegade 24

I Blame Lululla on Köpiksessä kolme liikettä, me kävimme Store Regnegadella. Hyvin kööpenhaminalainen valikoima naisten vaatteita, kenkiä sekä joitain ketjun omia tuotteita (firsthand).



TIME'S UP VINTAGE
Krystalgade 4

Tyylikäs vintage-kauppa, jossa selkeästi useamman vuosikymmenen ajalta löytöjä. Upea kuratoitu valikoima niin miehille kuin naisillekin. Hinnat omaan makuuni hieman kalliimmat.



EPISODE
Larsbjørnsstræde 8

Kaksikerroksinen liike, jossa todella paljon street-henkistä vaatetta. Varaa aikaa kahlaamiseen. Episode on ketju, jolla liikkeitä useissa maissa & kaupungeissa.



CARMEN
Larsbjørnsstræde 7

Pieni vintage-kauppa, josta mieleeni jäivät kimonot, ihanat hiuspinnit, bootsit ja nahkatakit. Paljon löytöjä vuosien varrelta, muutakin kuin viimevuosien trendejä.




Another núe // GANNI Postmodern


ANOTHER NÚE
Krystalgade 3

Another nuéssa ja tämän sisarliike Núessa (Gl. kongevej 111) myynnissä valikoima tyylikkäitä tanskalaisia ja kansainvälisiä merkkejä, muun muassa Nué notes, Lovechild, APT, Toteme MKT Studio...



GANNI POSTMODERN
Overgaden Oven Vandet 40

GANNI Postmodernissa on myynnissä GANNIn edellisten mallistojen vaatteita hieman edullisimmin hinnoin.




Stilleben // Poster & Frame


STILLEBEN
Niels Hemmingsens Gade 3

Ihania sisustustuotteita savikipoista, laseihin ja tyylikkäisiin printtituotteisiin. Valikoimaa löytyy edullisesta paperitavarasta aina muutaman tonnin design-valaisimiin.



POSTER & FRAME
Niels Hemmingsens Gade 6

Mykistyttävä julistekauppa, joka on täynnä skandinaaviseen kotiin sopivaa printtiä! Valinnanvaraa upeiden printtien välillä on niin paljon, että meinaa seota.




Cinnober


CINNOBER
Landemærket 9

Pieni ja tyylikäs kirjakauppa Rundetaarnin kulmilla. Valikoimassa ihania paperituotteita, design- ja taidekirjoja sekä toimistotarvikkeita. Kööpenhaminalaisen Notem Studion muistivihkoja myydään muun muassa täällä.



BEAU MARCHÉ BUTIK
Ny Østergade 32

Beau Marché on yksi lempikahviloistani Köpiksessä, mutta heillä on viereisessä liiketilassa myös tyylikäs sisustuskauppa, joka sekoittaa sekä uutta että vanhaa.



EDISON & CO
Sønder Blvd. 39

Kunnostettujen kalusteiden ja valaisimien vintage-kauppa. Tämä oli valitettavasti kiinni ohi kulkiessamme, joten en päässyt sisällä hypistelemään, mutta jäin kyllä kuolailemaan tuotteita toviksi ikkunan eteen.

Aika tavallinen eikä mitenkään kummoinen kesä (sekalainen kasa ajatuksia menneiltä kuukausilta)

29/08/2019



Ensin kirjoitin kuinka joudumme lähtemään kodistamme ja sitten kirjoitin Midin selviytymisestä koirahyökkäyksestä – ja sitten hiljennyin blogissa useammaksi kuukaudeksi.

Oho ja pardon, tarkoitukseni ei ollut olla mitenkään erityisen dramaattinen. Viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Löysimme ihanan uuden kodin ja Midikin porskuttaa täyttä vauhtia omana sekopäisenä itsenään, kävimme huhtikuussa restaurointikurssilla ja toukokuussa työmatkalla Barcelonassa.

Sitten tuli kesä ja nyt ollaan jo syyskuun kynnyksellä.





Pidin tänä kesänä vain kaksi viikkoa kesälomaa – niinkuin olen pitänyt nyt muutamana vuonna aiemminkin. Tässä elokuun lopussa kuuluisi varmaan sanoa, että best summer ever.

Mutta enpä nyt tiedä siitä.

Siis onhan tässä ollut ihan kivaa, mutta ei nyt mitään kummoista. Olimme miehen kanssa sopineet, että emme tee parin viikon yhteisellä kesälomallamme mitään isoa ulkomaanreissua, sillä olimme olleet juuri yhdessä Barcelonassa ja meillä molemmilla oli lyhyet Euroopan-matkat sovittu heinäkuun loppuun. Kesälomani aikana kävimme päivän Nuuksiossa, kolmen päivän pyöräretkellä Ahvenanmaalla ja sitten oikeastaan en tehnyt oikein muuta (en edes muista käyneeni kahvilla tai millään kivalla kesä-Hesa -seikkailulla).

Työarki alkoi rullaamaan muutaman päivän yhteisellä työreissulla Kööpenhaminaan ja heti perään vietinkin ystäväni polttareita Hämeenkyrössä. Toissa viikonloppuna telttailimme Naantalissa autiosaaressa. Muuten päivät ovat olleet sitä samaa: töitä, koiranulkoilutusta, ruokakassien raahaamista.

Kun ajattelen viimeisimpiä kuukausia, tulee ensimmäiseksi mieleeni vain: v ä s y t t ä ä .





Yleensä olen kesäloman jälkeen jotenkin superinspiroitunut ja valmis valloittamaan maailman – nyt olin kesäloman alkaessa niin väsynyt, että tuntuu kuin koko loma olisi mennyt siitä toipuessa. Tällä hetkellä olenkin hieman ihmeissäni: pitäisi olla uudet syksyn tuulet ja strategiat ja suunnitelmat, mutta ne kaikki uupuvat.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että jotain muutoksia haluan tehdä freelance-töissäni ja kipuillut niihin liittyvien kysymyksien kanssa: miten saisin työn ja arjen tasapainoon, miten saisin pidettyä taloudellisen tilanteen hyvänä ilman että uuvutan itseni, miten saisin itselleni vain mielekkäitä asiakkaita ja projekteja, miten saisin vietyä työtäni ja omaa brändiäni yhä vastuullisempaan suuntaan...

En vieläkään ole ennättänyt keksiä näihin kysymyksiin vastauksia, mutta olen yrittänyt tehdä edes jotain toimenpiteitä, jotta pääsisin eroon tästä jatkuvasta kiireen, väsymyksen ja stressin tunteesta (ennenkuin olen jossain burnout-hoitolassa): olen pyrkinyt suunnittelemaan päivieni aikataulun tarkkaan ja pysymään päivälleni aikataulutetuissa tehtävissä, viikonloput pidän vapaana kaikesta työstä (paitsi erikoissuperpoikkeustapauksissa) ja arkirytmi nukkumaanmenoaikoineen ja herätyksineen on laitettu ruotuun.





Olen myös miettinyt, jos tekisin isoimmalle asiakkaalleni eli Asennemedialle joinain viikkoina vain kolme päivää töitä (teen nyt neljä), jos muiden projektien määrä tai aikataulu sitä vaatisi. Ajatus on hyväksytty jo toisessa toisessa päässä, ja itseäni helpottaa jo tämä mahdollisuuden olemassaolo.

Buukkasin myös kalenterista ihan rehdin pitkän viikonlopun loman: perjantaista maanantaihin vapaata eikä yhtään työtuntia. Ensi viikolla lähdemme työreissulle Berliiniin – siellä työtunteja tulee tehtyä, mutta ohessa on myös muutama vapaapäivä, jotka saa varmasti tuntumaan myös nollaavalta minilomalta.

Minua ei siis oikeastaan haittaa, että kesä oli ja meni, ja että syksy ja arki alkavat. Varsinkin, jos se tarkoittaa, että saan elämän taas tasapainoon ja rutiini rullaamaan. Halu ja tahtotila ovat ainakin kovat – olisiko tämä vihdoin se syksy, jolloin opin tasapainoiseksi ykstiyisyrittäjäksi?

Tämän tahattoman blogitauon jälkeen kirjoittaminenkin on alkanut pikkuhiljaa taas innostamaan, joten ehkä saan rutiinini rullaamaan myös täällä. Kirjoitusideoita on jonkin verran, mutta toki otan juttuvinkkejä aina myös vastaan. (Haluaisitteko ehkä kuulla meidän nykyisestä kodistamme? Tai kenties vinkkejä Kööpenhaminan vintage-putiikkeihin?)

Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolen kesä sujui pirteimmissä ja ehkä ikimuistoisimmissakin merkeissä. Pahoittelut tällaista sekalaista tekstioksennusta, eipä ole ainakaan kynnys korkea jatkaa tämän jälkeen taas kirjoittelua.

Maaliskuun paras: Midi

31/03/2019

Maaliskuun paras asia on ehdottomasti Midi.

Ja se, että Midi on elossa.


~ ~ ~

Muutama viikko sitten olin lopettelemassa työpäivää kotitoimistolla ja ajattelin vielä piipahtaa Midin kanssa nopeasti lenkillä, ennen kuin lähtisin ystäväni luo kyläilemään illaksi. Astuimme kotiovesta ulos ja näin, että jalkakäytävällä edessämme käveli hieman kolmen ihmisen ryhmä, joista yhdellä oli isohko koira hihnassa. Tapani mukaan pidin heitä tarkasti silmällä, sillä he vaikuttivat päihtyneiltä (ihan perinteistä menoa Kalliossa...) ja sellaisten ihmisten kanssa liikkuvat koirat voivat olla arvaamattomia.

Kävelimme porukan perässä hyvän välimatkan päässä, mutta kun he pysähtyivät lähikaupan kulmalle, meidän oli Midin kanssa ohitettava heidät. Otin Midin toiselle puolelleni, hihnan mahdollisimman lyhyeksi ja kiersimme vielä mahdollisimman kaukaa jalkakäytävän toista reunaa. Kaikki vaikutti menevän ihan tavallisesti, kunnes yhtäkkiä iso koira otti askeleita Midiin päin (taluttaja piti hihnaa todella löysällä), otti Midiä kaulasta kiinni ja retuutti puolelta toiselle.




Kaikeksi onneksi tilanne kesti vain muutaman sekunnin. En kuitenkaan ikinä elämässäni ole säikähtänyt niin. En tiedä kumpi meistä huusi kovempaa ja enemmän paniikissa, minä vai Midi. En edes tiedä, miten Midi lopulta pääsi irti toisen koiran otteesta, sillä kaikki oli aivan sumeaa. Sain kuitenkin Midin syliini, hän hengitti, mutta uikutti kovaa ja tärisi aivan kauttaaltaan. Pyörin kadulla koira sylissäni paniikissa: mitä mun pitää tehdä?

Kiitos kuitenkin sille tuntemattomalle ystävälliselle miehelle, joka tuli tilanteeseen minua rauhoittelemaan. Tutkimme Midiä, emmekä suoraan nähneet hänessä suuria vammoja; Midi myös käveli ja oli lopettanut uikuttamisen. Tämän tuntemattoman miehen ansiosta sain myös hyökänneen koiran omistajan yhteystiedot, ja hän tajusi myös antaa huutia omistajalle.

Kannoin Midin kotiin ja siellä huomasin, että Midin kaulassa vasemman tassun vieressä oli iso verinen haava. Kädet täristen soitin eläinlääkäriasemallemme ja kysyin hädissäni mitä minun pitää tehdä. Onnekseni puhelimessa oli ihana rauhallinen ja tuttu vastaanottovirkailija, joka ohjasi meidät tulemaan mahdollisimman pian paikalle ja lupasi, että päästyämme sinne lääkäri tarkastaisi Midin pikimmiten.

45 minuutin päästä hyökkäyksestä olimme jo Töölön Evidensiassa, jossa Midi pääsi heti hoitajan helliin käsiin. Pian paikalle saapui myös lääkäri, kerroin mitä oli tapahtunut ja lääkäri tutki Midin perusteellisesti. Kuin ihmeestä mitään muita vammoja ei ollut, kuin kaksi isoa vekki-haavaa vastakkaisilla puolin kaulaa. Haavat eivät olleet syviä, mutta vaikean mallisia: niihin täytyi laittaa dreeniputket ja tikit. Midi sai rauhoittavaa lääkettä (haavat olivat niin arat, ettei niitä pystynyt hoitamaan ilman, että Midi hermostui liikaa), jonka jälkeen lääkäri ja hoitaja puhdistivat sekä tikkasivat haavat toimenpidehuoneessa. Muutama tunti saapumisestamme pääsimme kotiutumaan rauhoittavista pöhnäisen, tilkkutäkiksi ajellun pikkukoiran kanssa.




Ensimmäisenä yönä nukuin ehkä viisi minuuttia sohvatyynyistä tehdyllä sängyllä makuuhuoneen lattialla. Midi oli niin kivuissaan, että levottomana vain vaelsi ympäri makuuhuonetta ja luimisteli sängyn alla, eikä pystynyt nukkumaan lainkaan. Olin kuitenkin saanut onneksi syötettyä kipulääkeen ennen "nukkumaan" käymistä, ja aamuyöstä sain Midin houkuteltua sängyn alta pois niin, että sain vietyä hänet pikaisesti ulos. Olin saanut syötettyä myös ruoan ja juotettua vettä.

Ensimmäisen yön jälkeen tilanne onneksi jo helpottui, ja näki Midin olon selvästi parantuvan. Unikin alkoi vihdoin maistua, ja seuraavina öinä nukuttiin jo suhteellisen normaalisti. Tämän viikon maanantaina kävimme poistamassa tikit, ja haavat ovat parantuneet todella hyvin. Nyt sunnuntaina haavoista ovat jo ruvetkin irronneet, ja ajeltu karva haavojen ympäriltä on alkanut kasvaa takaisin. Midi saikin niin hoitajalta kuin lääkäriltä (jotka olivat jokaisella kolmella käynnillämme samat) ekstrapisteitä pikkukoiran sisukkuudestaan ja mallimaisesta haavojen parantumisesta.

En voi vieläkään uskoa, miten uskomattoman hyvä onni meillä oli – kontrollikäynneillä lääkäri ja hoitaja uskalsivat jo minullekin sanoa, miten lähellä hengenlähtö olisi voinut olla. Useimmiten vastaavat tapahtumat päättyvät todella paljon huonommin. On käsittämättömän hyvää tuuria, etteivät hyökänneen koiran hampaat osuneet tai puhkaisseet mitään kriittistä, kuten henkitorvea. Näyttää myös siltä, että Midi on henkisesti toipunut todella hyvin – minä omistajana ja tilanteessa mukana olleena puolestani olen traumatisoitunut varmasti loppuelämäkseni.

Meidän onneksemme tiedämme myös hyökänneen koiran omistajan, ja olemme saaneet heidät maksamaan hyökkäyksestä aiheutuneet eläinlääkärikulut. Useimmiten vastaavissa tilanteissa hyökännyt koira omistajineen vain liukenee paikalta, mutta vaikka meidän tapauksessamme vastapuoli oli mitä todennäköisimmin päihtynyt, ei hän paennut ja vaikutti säikähtäneen itsekin aidosti tilanteesta.

Tapahtuma on saanut minut vielä entistä varovaisemmaksi ulkona liikkuessa ja muita koria nähdessä – muistakaa myös kaikki muut koiranomistajat olla valppaina. Olen myös erittäin kiitollinen osaavasta eläinlääkäriasemastamme, josta voin aina luottaa saavani apua tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos siis Evidensia Töölö, erikoiselänlääkäri Päivi ja hoitaja Jasmin.

Onnellisin olen kuitenkin siitä, että Midi on vielä täällä meidän kanssa, voi hyvin ja on taas oma ihana itsensä.

Kun unelmien koti ei ollutkaan se koti

10/03/2019

Muistan edelleen tosi selvästi päivän, kun saatiin tämän asunnon avaimet. Sen tunteen, kun tallustin ensimmäisinä aamuina niin kauan haaveilemallani valkoisella lankkulattialla. Oltiin nukuttu yö makkarin ikkuna auki ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen ja kylvin valossa, jota en edes osannut kuvitella.

Ajattelimme, että tähän asuntoon tekisimme kotimme. Viihtyisimme tässä vuosia, niin kauan, kuin tuntisimme tarpeelliseksi asua kantakaupungissa. Aina suunnitelmat eivät kuintekaan toteudu.





Ja nyt meidän onkin aika löytää uusi koti.

Saimme hetki sitten irtisanomisilmoituksen sähköpostiimme. Istuin Töölön Levainissa näpyttelemässä konetta lounaan jälkeen (aloin vihdoin hahmotella kirjoitusta vastuullisemmasta matkailusta), kun poikaystäväni soitti: "Luitko sä sen vuokranatajan meilin? Meidän kämppä on irtisanottu." Hapuilin vapisevin käsin sähköpostin auki ja sopersin puhelimeen: "Mutta mä rakastan sitä asuntoa."

Koen välillä hankalaksi käsitellä isoja asioita ja tunteita, kuten nytkin. Menen ensin täysin jäihin, ja sitten tunteet alkavat ryöpsähdellä minusta holtittomasti. Lopetettuani lyhyen puhelun poikaystäväni kanssa läimäytin koneen kiinni, pakkasin laukkuni (ihme, etten unohtanut kahvilaan mitään) ja hoipertelin ratikkapysäkille. Näpyttelin ystävieni ryhmään viestin, ja aloin vollottaa. Kävelin ratikalta kotiin ja ovea avatessani ajattelin, että tämä ei tunnu enää yhtään samalta, kuin vasta eilen tuntui.



Nyt olen päässyt yli pahimmasta shokista, ja kykenen jo järkevään ajatteluun.

Vuokralla asumisessa on aina tämä mahdollisuus, ja nyt se osui kohdallemme. Vuokranantajamme muuttaa takaisin Suomeen, ja haluaa ymmärrettävästi takaisin kotiinsa asumaan. Hän teki irtisanomisen niin kauniin sanoin, kuin mahdollista. Lupasi jopa kirjoittaa suosittelukirjeen, niin pahoillaan tilanteesta on meidän puolestamme.

Vaikeinta asiassa on ehkä sulatella se, että koti jonka ajattelin olevan meille se oikea, ei sitä ollutkaan. Tietyllä tavoin tunnen oloni huijatuksi, vaikkei kukaan minua olekaan edes oikeasti yrittänyt jekuttaa. Olen myös hämmentynyt siitä kotiamme kohtaan tuntemastani tunteesta, joka muuttui kuin salamaniskusta tuon sähköpostin jälkeen. Vaikka muistan kaikki ne lämpimät hetket ja ajatukset, on nykyhetken tunteista kadonnut se lämpö ja pehmeys, joka niissä vielä toissaviikolla oli.

Ehkä tämä on joku puolustusmekanismini. Kylmetän tunteeni, jotta lähtö olisi helpompaa?

Samalla sekunnilla lämmön ja pehmeyden kadotessa aloin myöntämään ääneen (lähes haukkumaan) kaikkia niitä epäkohtia, joita asunnossa on. Maalaustyöt on tehty hutiloiden. Kylpyhuone on pieni ja ruma. Ei ole lukittavaa pyörävarastoa. Vessan ovi on karseassa kunnossa. Eikä täällä ole edes taloyhtiön saunaa. Huoltomies ei tee kunnossapitotöitä kunnolla. Olohuoneen verhotanko on asennettu huonosti. Yksi makkarin ikkunoista ei mene kiinni kunnolla. Taidan todella alitajunnassani pyrkiä lieventämään asunnosta lähtemisen tuskaa.





Irtisanomisilmoituksesta seuraavana päivänä uskaltauduin avaamaan vuokraussivut ja selailemaan tarjontaa. Nyt muutaman päivän selailukokemuksen perusteella voisin ennustaa, että uuden kodin löytämisessä voi kestää – olen jumalattoman ronkeli.

En halua luopua mistään, mitä olen tässä asunnossa saavuttanut (valo, kaunis lattia, neliöt, iso keittiö, toimiva pohja, rauhallinen mutta keskeinen sijainti...) ja sen lisäksi haluan vielä enemmän (taloyhtiön sauna, parveke olisi kiva, remontoitu kylpyhuone, työhuone olisi kiva, vähintään neljäs kerros, ulkovälinevarasto, viihtyisä sisäpiha...). Koen kai jotenkin, että koska minut pakotetaan lähtemään tästä, olen ansainnut hyvän korvauksen. Onneksi nämä eivät vain ole omia toiveitani, mukana muuttava mies allekirjoittaa näistä lähes jokaisen (koiramme ei toivo muuta, kuin paljon puistoja lähiympäristöön ja kivoja karvakavereita). Eri asia kuitenkin on, kuinka monesta toiveestamme pystymme loppupelissä pitämään kiinni.

En ole hyvä suurissa elämänmuutoksissa, jotka eivät lähde omasta aloitteestani. Olen nyt kuitenkin koittanut alistua kohtalooni ja miettiä, että tästäkin on seurattava jotain hyvää. Löydämme varmasti ihanan kodin – toivottavasti upeamman kuin nykyinen, sellaisen, joka on meille se koti. Ehkä muuton ja mahdollisesti uuden asuinalueen myötä saan elämääni uusia rutiineja tai inspiroidun työstäni aivan uudella tavalla.





Olen kuitenkin tosi kiitollinen niistä puolestatoista vuodesta, jotka nyt jo olemme tässä saaneet asua. Meillä on vielä reilusti aikaa ennen kuin on pakko muuttaa. Mieluiten kuitenkin repäisisin laastarin irti niin pian kuin mahdollista, ja kantaisin tavarani seuraavaan osoitteeseen.

Viime kesänä kirjoitin rakkauskirjeen kodillemme, kun olimme asuneet tässä vuoden. Olen tosi iloinen, että kirjoitin tuolloin ajatukseni auki – haluan nimittäin muistaa tämän Kolmannen linjan kodin sellaisena kuin tuossa tekstissä, en sellaisena, kuin nyt tunteet kylmetettyäni.

Onhan tämä koti kuitenkin kohdellut meitä todella hyvin. Samaa lempeyden tunnetta toivon myös tulevalta kodiltamme.




Jos sulla on tiedossa koti, joka voisi sopia meille ja vastaisi edes osaa kriteereistämme, niin kerro vaikka meilillä happydaysida [a] gmail.com. Kaikki vihjeet otetaan lämmöllä vastaan.

Helmikuun parhaat

28/02/2019

Helmikuu sujahti ohi aivan huippunopeaa – huomenna on jo maaliskuu! Uskaltaako tässä alkaa jo hieman tunnustelemaan kevään tuloa? Helmikuu oli aika hyvä kuukausi, ja nyt viimeisenä päivänä on suht energinen ja odottava olo tulevaan (jos ei huomioida eilen iskenyttä raivoflunssaa). Tässä listattuna pari tämän kuun top-asiaa.





1. Helsinki-päivät poikaystävän kanssa. Heti kuun alussa Kuisma järjesti mulle treffipäivän, jolloin kävimme muun muassa Allas Sea Poolilla uimassa ja saunomassa, lounaalla Engelissä, Hakasalmen huvilassa ja ekaa kertaa Oodissa. Olemme haaluilleet myös kaupungilla aurinkoisina viikonloppuina kirppiksillä ja kahvilla. Helmikuussa kävimme myös Tamminiemessä ja Heurekassa (vaikka menikin Vantaan puolelle).

2. Olen helmikuussa innostunut keittiössä ja kotona oikein kunnolla, ja alkanut toteuttaa yhä enemmän tässä postauksessa antamiani lupauksia. Olen muun muassa innostunut kasvattamaan omia ituja välttääkseni turhaa pakkausmuovia ja hiilijalanjälkeä, puristamaan mehuja ja tekemään kauramaitoa keittiöharson avulla ja ottamaan talteen vihannes"jätettä" omaa kasvislientä varten. Kauppareissuilla olen helmikuussa saanut vähennettyä pakkausmateriaalien määrää huikeasti suunnittelemalla etukäteen ja ostanut uutena vain ruokaa (vai ostinko yhden käsirasvapurkin, en muista varmaksi). Saattaa kuulostaa monelle aika hippimeiningiltä, mutta itse nautin suunnattomasti, kun keksin uusia tapoja elää vähän ekologisemmin ja pidän kaikesta pienestä puuhastelusta esimerkiksi keittiössä.





3. Kävin ystävieni kanssa tervehtimässä ja tutustumassa meidän kouluporukan ensimmäiseen pienokaiseen! Vasta 2,5 viikkoisena niin pieni ja söpö – ja ihan hullua, että mun ystävä on nyt äiti! Tämän ja ystävänpäivän vuoksi olenkin muistellut aika paljon menneitä kymmentä vuotta, lämpimin ja ihanin tuntein.

4. Tammikuun työkiireiden väistyttyä olen innostunut taas urheilemaan ihan kunnolla. Käyn muutaman kerran viikossa salilla, ja lisäksi vaihtelevasti joogassa ja uimassa. Vaikka olenkin mestari keksimään tekosyitä urheilun skipaamiselle, olen nyt ihan aidosti ollut innoissani lähdössä nostelemaan painoja ja muuta. Kreisiä.



Helmikuussa luin myös nämä hyvät jutut:

Jarnon kertomus opintiestään ja saadusta avusta
Idan tekstin arkisten rutiinien keskeyttämisen tärkeydestä sekä
Reetan jutun pienistä asioista ja isoista muutoksista

Tänään lautasella: avokado-bataattileipä

13/02/2019

Avokado-bataattileipä

Pitkästä aikaa ruokajuttuja!

Tällä kertaa ajattelin laittaa jakoon superhelpon eikä mitenkään mullistavan reseptin, joka vaan toimii. (Vähän niinkuin Jennin uunifetapasta – kai olette kokeilleet!)

Kyseessä onkin upgreidattu versio klassisesta avokadoleivästä, johon keksin yhdistää edellisetä ruoalta ylijääneitä bataattiekiekkoja. Tästä makuyhdistelmästä tulikin ihan lyömätön! Koko komeus kruunattiin vielä mausteseoksella, johon inspiraation sain tuijoteltuani Robin Plotnikin Insta-tarinoita, joissa hän puhuu toistuvasti Everything but the Bagel seasoningista. Alkuperäiseen mausteseokseen tulee myös hippunen sipulihiutaleita, mutta koska kaikenmoinen sipuli on inhokkini, jätin sen tästä pois. Jos sinä kuitenkin olet sipulin ystävä, lisää mausteseokseen esimerkiksi 1 tl kuivattuja sipulihiutaleita.

Avokado-bataattileipä

Avokado-bataattileipä

kauraleipää tai muuta leipää
Oatlyn tomaatti basilika Påmackania
ituja tai silmusalaattia
uunissa paahdettua bataattia
avokadoa
siemen-mausteseosta


Kuori bataatti ja siivuta bataatti noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi. Levitä kiekot uunipellille pirskottele öljyllä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda uunissa (noin 200 astetta) kunnes bataattikiekot ovat pehemenneet. Bataattikiekot säilyvät hyvin jääkaapissa tiiviissä astiassa useamman päivän, ja ovat näin valmiina odottamassa.

Voitele kauraleipä tomaatti basilika Påmackanilla ja kasaa sitten idut tai silmusalaatti, paahdettu bataatti sekä siivutettu tai muussattu avokado leivälle. Sirottele avokadon päälle siemen-mausteseosta (katso ohje alla).

Everything but the Bagel -mausteseos

Siemen-mausteseos

1½ rkl seesaminsiemeniä
1½ tl mustia seesaminsiemeniä
1 tl unikonsiemeniä
½ valkosipulihiutaleita (kuivattu)
½ suolahiutaleita


Mittaa ainekset keskenään ja sekoita. Säilytä tiiviissä astiassa huoneenlämmössä, säilyy hyvänä useita kuukausia. Kokeile avokadon lisäksi esimerkiksi paistetun kananmunan päällä tai siroteltuna hummuksen päälle!

Tammikuun parhaat

01/02/2019


Stockmann-kuvan otti Jenni

1. Poikaystävän syntymäpäivät ja sen kunniaksi date night ravintola SPISissä. Söimme pitkän menun, jossa tuli keittiön tervehdykset mukaan laskettuna yhteensä 13 annosta tarjolle – voin kertoa, etten ole hetkeen ollut näin ähkynä! Ruoka oli todella hyvää ja meillä oli ihana ilta. Olemme kuitenkin virallisesti mummoutuneet/pappautuneet, sillä lähdimme ravintolan jälkeen kiireesti kotiin nukkumaan (noin kello 22).

2. Kolmipäiväinen työviikko Asennemedialle. Tein joulukuussa Asenteelle tavallista enemmän töitä kiireajan vuoksi, ja nyt tammikuussa tiputimme työpäiväni kolmeen päivään viikossa. Vaikka puuttuvat työtunnit näkyvät tietenkin laskutuksessa, on kolmipäiväinen viiko ollut i h a n a ! Olen ehtinyt käydä päivisin treenaamassa, hoitaa ruokakauppareissut, siivoukset ja kokkailut. Lisäksi olen ehtinyt tehdä muita työprojekteja sopivan rauhallisella tahdilla ja silti pitää viikonloput vapaina töistä.

3. Aamiainen Stockmannin näyteikkunassa. Olen tehnyt Asenteen kautta monta vuotta töitä Iittalan kanssa, ja sain kutsun syömään Stockmannin näyteikkunaan Asennemedian 4-vuotissyntymäpäivien aamuna. Näyteikkunaan asetettu pöytä oli katettu ihanilla uusilla Raami-sarjan astioilla, joita pääsin hivelemään livenä ensimmäistä kertaa. Oli muuten pelottavaa, kuinka nopeasti unohti ystävien kanssa jutellessa olevansa siinä ikkunassa koko Helsingin pällisteltävänä.

4. Ihana lauantaiseikkailu Kasvitieteellisessä puutarhassa. Lähdin viime viikonloppuna yksikseni lauantai-iltapäivänä istumaan ja ihmettelemään Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin. Ihana viidakkotunnelma ja sopiva lämmin ja kostea ilma tekivät niin hyvää ulkona riehuvan lumpyryn keskellä. Museokortti on paras keksintö, kun mahdollistaa tällaiset matalan kynnyksen käynnit!


Tammikuussa myös

julkaisimme Idan uuden ulkoasun, joka olikin työstetty jo puoli vuotta (mutta edelleen muutama bugi jaksaa kiusata)
kuuntelin vihdoin loppuun Yuval Noah Hararin Sapiens-kirjan
katsoimme Tuntemattoman sotilaan Yle Areenasta – olen nähnyt sen aimmin jo elokuvana, mutta olin silti ihan rikki jokaisen jakson jälkeen

Printattavat kalenterit 2019

27/01/2019

Free printable calendar 2019

Vuoden 2019 printattavat kalenterit ovat ladattavissa – oletteko jo huomanneet?

Tartuin kalentereiden osalta tänä vuonna projektiin hieman intohimoisemmin: halusin nimittäin piirtää kalenterien kuvitukset itse alusta alkaen. Hommaa olikin hieman enemmän kuin osasin aikatauluttaa, ja kalenterien julkaisu venähti muiden työkiireiden painaessa tämän vuoden puolelle. Nyt portfoliosivuiltani löytyykin piirtämäni kalenteri sekä mustavalkoisena että väritettynä.



Free printable calendar 2019 Free printable calendar 2019

Kalenterit ovat siis suunnittelulta ja taitolta sataprosenttisesti made by me. Kalentereissa on oma sivunsa jokaiselle kuukaudelle, ja ne ovat molemmat kooltaan 150 x 290 mm – kalenterin voi siis printata näppärästi A4-kokoiselle paperille. Jos haluat tämän kapeamman näköisen kalenterin, voit esimerkiksi leikata paperileikkurilla 3 cm molemmilta reunoilta pois (A4-paperi).



Lataa kalenteri käyttöösi
täältä.


Olisi kiva nähdä kalentereita teidän käytössä! Jos jaat kuvia somessa, niin tägää mukaan @idatimonencreative :)

Vuoden 2019 lupaukseni kestävämpään elämään

18/01/2019

Moi, 2019!

Tämä vuosi ei ole alkanut yhtään niin zenisti, kuin haaveissani toivoin. Kahden viikon joululoma oli ihana, mutta vasta pikkuhiljaa tuntuu, että aivoni ovat päässeet mukaan arkeen kaiken loikoilun ja lepoilun jälkeen. Kuitenkin deadlineja pukkaa tasaista tahtia: vuoden 2019 printattavan kalenterin julkaisu myöhästyi kaksi viikkoa, kaksi isoa blogilaunchia on tulossa näillä näppäimillä, serkkuni hääkutsut odottavat leiskaamista ja Asennemedian hommissakin on täysi tohina päällä.

En osannut vuosikatsauksessa asettaa tälle vuodelle suuria konkreettisia tavoitteita – kirjoitin haluavani tänä vuonna elää elämääni yhä vastuullisemmin ja tasapainoisemmin. Nyt kuitenkin ajatukset ovat ehtineet hautua muutamia viikkoja ja olen päässyt nuuskimaan tämän vuoden tunnelmia sekä muodostamaan ajatuksiani tulevasta.



lupaukset2

Pohdiskelujen myötä olenkin tehnyt seuraavat lupaukset:

Enemmän käytettyä, vähemmän uutta
Ehkä tärkein tavoitteeni ja lupaukseni on tänä vuonna (ja tulevina vuosina) ostaa enemmän käytettyä, vähemmän uutta. Sen lisäksi, että käytettynä ostettu tavara on usein edullisempi, on jo olemassa oleva tuote aina ekologisempi valinta, kuin uutena ostettu. Tämä koskee niin vaatteita, huonekaluja, keittiötarvikkeita kuin elektroniikkaa. En varmasti pysty aivan kaikkea ostamaan käytettynä (nyt esimerkiksi tarvitsisin sukkahousut...), mutta kaiken minkä voin, ostan second handina. Tämä saa itseni punnitsemaan hankintoja myös yhä ahkerammin: jos en löydä tätä käytettynä, tarvitsenko sitä loppupelissä lainkaan?

Olen ollut aina ahkera Tori.fi selailija ja vintage-kauppojen koluaja, joten lähtökohdat tälle ovat hyvät. Ne tuotteet, joita en voi ostaa syystä tai toisesta käytettynä pyrin ostamaan mahdollismman vastuullisesti. Esimerkiksi mainitut sukkahousut aion ostaa Swedish Stockingsilta, kunhan vain ehdin niitä myyvään Nudge-kauppaan Yrjönkadulle.

Huomion kiinnittäminen tuotteiden elinkaareen
Haluan jatkossa perehtyä yhä enemmän hankkimieni tuotteiden alkuperään ja tuotantoketjuun. Onko tuotteen valmistukseen käytetty fossiilisia polttoaineita? Miten kuituja on käsitelty tuotantovaiheessa? Jos tuote on valmistettu kierrätysmateriaaleista, onko se silti kannattava vaihtoehto, vai onko kierrätysmateriaalin käsittelyyn kulunut suhteessa enemmän (fossiilista?) energiaa kuin uuden tuottamiseen? Miten tuote on toimitettu jälleenmyyjälle? Miten minä haen tuotteen jälleenmyyjältä (autolla, julkisilla, kävellen?)? Mitä tuotteelle tapahtuu, jos luovun siitä?

Olen herännyt tähän elinkaariajatteluun vasta aivan hiljattain, ja ilokseni asiaa käsiteltiin myös Eettisen kaupan puolesta ry:n Lempivaatekampanjan lanseeraustilaisuudessa. Kuluttajan on useimmiten todella haastavaa saada tietoa esimerkiksi tuotteiden valmistusprosessista, sillä joko yritykset eivät halua avata aihetta siinä olevien epäkohtien vuoksi tai yritykset eivät itsekään tiedä tuotteen alkuperää, kuten tällä viikolla käy hyvin ilmi myös Helsingin Sanomien jutusta. Elinkaaren arviointiin on toivottavasti tulossa pian helpotusta kuluttajalle, sillä Euroopan komissio viimeistelee parhaillaan ohjeita siitä, miten valmistajien ja jakelijoiden olisi muotoiltava omaehtoiset ympäristöväittämänsä ja miten näitä väittämiä olisi arvioitava (lähde: EUR-Lex). Omaehtoisia ympäristöväittämiä ovat esimerkiksi H&M:n Conscius Exclusive -mallistot ja Lindexin Sustainable choice -mallisto.

Vedenkulutuksen vähentäminen
Meillä on kotona tehty jo lähes kaikki päästösäästöt, joita kerrostalossa on mahdollista tehdä. Yhdessä asiassa on vielä kehittämisen varaa: vedenkulutuksessa. Olen aina pessyt vain täysiä pyykkikoneellisia mahdollisimman matalissa lämpötiloissa ja niin kauan kuin meillä on ollut tiskikone, olemme käyttäneet siinä vain ekopesuohjelmaa (olen tarkastanut manuaalista, että tämä pesuohjelma aidosti kuluttaa vähiten vettä ja sähköä valittavissa olevista ohjelmista). Kuitenkin vedenkulutusta voisi vielä pienentää esimerkiksi suihkukäyntien ja käsitiskin osalta reilusti. Suihkuni ovat aina suhteellisen lyhyitä, mutta niissä on vielä paljon säästövaraa (vaikken siirtyisikään ottamaan vain kylmiä suihkuja), käsitiskejäkin voisimme pestä ekologisemmin ja lisäksi asentaa wc-istuimen vesisäiliöön esimerkiksi litran täysi muovipullo suljettuna vähentämään vessanpöntön vetämisessä kuluvaa vesimäärää.




Enemmän vegaanista
Viimeisen vuoden olen syönyt lähes täysin lihattomasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kotona tein liharuokaa viimevuonna ehkä kaksi kertaa poikaystävän pyynnöstä, muutaman kerran söin lihaa kodin ulkopuolella esimerkiksi kyläillessäni muiden luona. Muuten kotona syödään gluteenitonta kasvis- tai kalaruokaa, mutta tänä vuonna tarkoitus olisi vielä enemmän painottaa ruoka-aineiden eettisyyttä ja pienentää hiilijalanjälkeä. Sesonkikasvikset ja meille uudet kasvipohjaiset tuotteet (esim. kaurakerma ja kaurapohjaiset jugurtit) ovat tässä avainasemassa.

Kalaa tulemme syömään kyllä tänäkin vuonna, mutta toistaiseksi olen onnistunut viimeisen puolen vuoden ajan ostamaan vain vastuullisesti pyydettyä kalaa, ja tämä pitää jatkossakin. Kananmunia kulutamme muutamia viikossa per henkilö, mutta se miltä kanalalta munat tulevat, vaikuttaa paljon. Lisäksi juustotuotteita meillä kuluu jonkin verran – tähän haluaisin eniten muutosta, ja olenkin saanut määriä vähennettyä kiitettävästi viimeisen vuoden aikana. Täysvegaania minusta ei varmasti tule ihan heti, mutta pyrin painottamaan vegaanisia tuotteita ostoskorissani.

Harkitumpia matkoja, ekologisia valintoja matkustaessa
Myönnän suoraan: tulen varmasti lentämään tulevan vuoden aikana. Meillä ei tällä hetkellä ole lentolippuja tai matkoja varattuna, mutta reissuun lähteminen lentäen on aika varmasti agendalla tulevana vuotena.

Lentomatkustaminen on erittäin epäympäristöystävällistä, se on todettu. Yritän kuitenkin tehdä kaikki parhaat mahdolliset valinnat silloin, kun lähden lentäen matkaan. Lentämisessä ympäristölle haitallisimmat vaiheet ovat nousu ja lasku, joten suorat lennot ovat parhaat sen lisäksi, että rajoittaa lentomatkoja vaativien reissujen määrää. Tulen luultavasti lentämään Euroopan sisällä, mannertenvälisiä lentoja minulla on ollut todella harvoin, joten lentomatkat pysyvät kohtuullisina.

Kuitenkin myös sillä, miten matkalla käyttäytyy ja millaisia palveluita käyttää, on merkitystä. Tavoitteenani onkin tehdä kaikki mahdolliset hyvät valinnat myös matkalla: syödä mahdollisimman kasvispainotteisesti, tuottaa mahdollisimman vähän jätettä kohteessa ja kierrättää oikeaoppisesti, suosia julkista liikennettä sekä kotimaassa kentälle mennessä että kohteessa liikkuessa, suosia paikallisia yrityksiä ja valita esimerkiksi majapaikka niin, että se olisi mahdollisimman vastuullinen. Aion myös jatkossakin kompensoida lentoni, ja suosia lentoyhtiöitä, jotka tekevät työtä vastuullisuuden eteen (tiesittekö esimerkiksi, että Finnair on yksi Euroopan ja maailman vastuullisimmista lentoyhtiöistä?). Myös junalla matkailu muualle Eurooppaan kiinnostaa, ja haluaisin ehdottomasti matkailla enemmän myös Suomessa ulkomaille lähtemisen sijaan.

Vastuullinen matkustaminen on yksi mielenkiintoinen ja tunteita herättävä aihe, josta voisin kirjoitella lisää myöhemmin omassa postauksessaan.



* * *

Millaisia lupauksia teillä on tulevalle vuodelle? Oman lupauksensa voi tehdä myös Sitoumus2050-sivulla, jossa näkee myös konkreettisesti kuinka paljon yksikin päätös voi vähentää omaa hiilijalanjälkeä. Oma sitoumukseni löytyy täältä.

© Happy daysAll rights reserved