Frozen fields
28/01/2014
Olen kuluvan talven (ja syksyn) aikana viettänyt todella paljon aikaa lapsuudenkodissani. Meidän perheellä ei koskaan ole ollut Suomessa kesämökkiä – vietimme lapsuudessani ja nuoruudessani kaikki lomat ulkomailla (ja niin nuo vanhempani edelleen tekevät). Minulle kuitenkin lapsuudenkoti on vähän kuin kesämökki, sinne menen piiloon kaupungin hulinaa ja ihmisjoukkoja, nuuskimaan raikasta ilmaa ja ihmettelemään luontoa, rauhoittumaan. Ennen Helsinkiin muutoa en ollut asunut muussa kuin tuossa isän rakentamassa talossa, samassa huoneessakin vielä. Taloon ja lähialueisiin liittyy siis paljon hyviä muistoja. En myöskään koskaan kyllästy näkymään, joka takapihaltamme aukeaa. Katsokaa nyt! Mihin tässä kesämökkiä Keski-Suomessa tarvitsee, kun tunnissa pääsee Kalliosta noihin maisemiin?
// I love my childhood home - and the view from our backyard.
kategoriat:
arkijuttuja /
talvi
24/01/2014
Mainitsin jonkin aikaa sitten At home -postauksessa odottelevani erään kotijutun saapumista - no, nyt se on saapunut ja iloisena nököttää ruokapöytäni äärellä! Kyseessä on siis kauan haikailemani Vitran Eames Plastic Side Chair DSR, jonka postista raahailin pitkin Hakaniemeä kotiini eräs ilta viime viikolla. Tilasin DSR:n saksalaisesta Connox-verkkokaupasta, jonka valikoimaan sekä toimintaan (ja hintatasoon!) olen kyllä erittäin tyytyväinen!
Sijoitin tuolin nyt aluksi ruokapöydän ääreen, jossa myös useimmiten työskentelen. Pehmukkeeksi se sai lämpimän lampaantaljan, ja tähän mennessä olen ollut istuttavuuteenkin todella tyytyväinen! Hieman ehkä koomiselta valkoinen muovituoli näyttää ruokapöydän muiden tuolien seurassa (tuolit näkyvät muun muassa täällä), mutta halusin sijoittaa tuolin sellaiseen paikkaan, että sille varmasti tulee käyttöä :) Ja toivottavasti se saa pian kaverikseen muitakin samanlaisia istuimia!
Tällä hetkellä koen muuten jonkilaista viha-rakkaussuhdetta sekä asunnon lattiaa että olohuoneen verhoja kohtaan. Joka toinen päivä minusta pähkinän värinen lattia tuo kivasti lämpöä ja kontrastia asuntoon, mutta toisena päivänä en voi sietää sen punertavaa sävyä! Olohuoneenkin verhot haluaisin ottaa alas aina tasaisin väliajoin, mutta toisaalta pidän niidenkin tuomasta kontrastista. On tässä elämässä kurjia ongelmia! ;)
kategoriat:
koti ja sisustus
21/01/2014
laukku Marc by Marc Jacobs, pipo H&M
Posti kiikutti sopivasti ennen loppiaista ja pakkaspäivien alkamista (sovitaan vaikka itselleni joulahjaksi) tilaamani Polo Ralph Laurenin beigen villahuivin. Eikä ajoitus olisikaan voinut olla täydellisempi, sillä näillä lämpötiloilla on todellakin ollut kaikelle mahdolliselle villaiselle tarvetta! Viime lauantaina huivi sai kaverikseen neulepaitaa, pipoa ja villakangastakkia (sekä näköjään myös violetit villasukat, jotka tyylikkäänä kurkkivat kengistä), kun kävin Lahdessa ollessani hieman hoitelemassa asioita. Onneksi pääsin kotoa autolla lämpimästä tallista lähes kauppojen ovien eteen, sillä ei kyllä villakangastakissa paljoa enempää olisi ulkona tarennut olla! Hattua (tai tuota päähän juurtunutta harmaata pipoa) nostan myös kaikille niille, jotka näin talvisin ottavat säännöllisesti asukuviaan ulkona ilman takkia! Siis hyrrr, eikö siinä jäädy niin kuvattava kuin kuvaajakin? Itse olin ainakin aivan kalikkana näiden otosten jälkeen, vaikka tuossa pihalla vain alta viisi minuuttia keikistelin! :D
// The winter has arrived to Finland, and it's freaking cold! Thank god I have my new woollen Polo Ralph Lauren scarf to keep me warm.
19/01/2014
Katsoin kuluvalla viikolla Sandra Nettelbeckin ohjaaman elokuvan Last Love, joka sai kunnian olla ensimmäinen tämän vuoden puolella katsomani elokuva. Enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani, sillä Last Love on ihana. Toisaalta, se sijoittuu Pariisiin ja siinä on naispääosassa Clémence Poésy, joten miksi se ei olisi?
Kiteytettynä voisi sanoa, että elokuva kertoo leskeksi jääneen amerikkalaisen miehen (Michael Cane) ja nuoren ranskalaisen tanssinopettajan (Clémence Poésy) ystävyydestä. Molemmat ovat hiukan hukassa suuntansa kanssa, mutta yhdessä he jotenkin osaavat löytää tiensä takaisin kohti onnellisuutta.
Well, you don't love life itself. You love, uh, places, animals, people, memories, food, literature, music. And sometimes you meet someone... who requires all the love you have, to give. And if you lose that someone, you think everything else is gonna stop too. But everything else just keeps on going.
Last Love ei ole mikään vauhdikas action-pläjäys, vaan se on kaunis, lämmin ja hiukan dramaattinen. Se antaa ajateltavaa, ja elokuvan jälkeen on ehkä hieman tyhjä olo (johtuen muustakin kuin elokuvan aikana itkemisestä). Elokuva muistutti minua kovasti tyyliltään My Blueberry Nightsia, joka on ehdottomasti yksi lempielokuvistani. Jos et ole nähnyt sitäkään, katso! (Sen pääosassa on Jude Law, joka leipoo mustikkapiirakkaa - siinä jo itsessään pitäisi olla tarpeeksi perusteluita leffan katsomiselle!)
Jos siis kaipaat pientä pakomatkaa kylmästä koti-Suomesta ja hieman ajateltavaa, niin tässä sinulle elokuva vaikka näin sunnuntaille katottavaksi. Pääpiirteisesti tämä elokuva ei voi muuta kuin hymyilyttää, mutta nessupaketti on silti hyvä olla käden ulottuvilla. Ja ehkä myös luottokortti, jotta voit ostaa elokuvan jälkeen lentoliput Ranskaan...
(Ja Clémence Poésysta vielä... Jos olet tähän ranskattareen yhtä ihastunut kuin minä, suosittelen katsomaan BBC:n minisarjan Birdsong. Siinä ei ole Jude Law'ta tai mustikkapiirakkaa, mutta siinä on Eddie Redmayne pisamoineen.)
// I loved the movie 'Mr. Morgan's Last Love'.
kategoriat:
feeling it /
France
16/01/2014
Vihdoin se on löytynyt!
Nimittäin erittäin varteenotettava vaihtoehto maitopohjaisen jugurtin korvaajaksi. Olen muistaakseni täällä bloginkin puolella maininnut, että olen pyrkinyt vähentämään lehmänmaidosta valmistettujen tuotteiden käyttöä. Jokapäiväisistä juustoista ja kuohukermoista on ollut suhteellisen helppo luopua ja korvata esimerkiksi vuohenjuustolla, mutta kelpoa aamujugurtin korvaajaa ei oikein ole kohdalle osunut. Välillä olen syönyt niin chia-vanukasta kuin muussattua banaania jugurtin tilalla, mutta myönnettäköön: aamujugurtissa parasta on sen pehmeys ja kermaisuus (tähän on syytä lisätä, että ainoa täysin nämä kriteerit täyttävä maitojurugtti on Lidlin kymmenenprosenttinen kreikkalainen jugurtti, eli eivät ne kaikki maitojugurtitkaan mieltäni lämmitä).
Aiemmista jugurtinvalmistuskerroista hieman lannistuneena suhtauduin hieman skeptisesti kuullessani kookosjugurtista. Onneksi kuitenkin päätin antaa sille mahdollisuuden, sillä voi pojat! Lidlin jugurtin haastaja on vihdoin löytynyt!
Kyseessä on siis kookoskermasta valmistettava jugu, josta tulee juuri niin paksua ja kermaista kuin saatoin toivoa. Kaupanpäälle tulee myös ihana kookoksen maku - tästä lähtien ei tarvitsekaan enää sirotella kookoshiutaleita aamujugurtin päälle. Maistuu hyvältä pelkästeen tai kaikilla mausteilla (marjoja, hedelmiä, siemeniä, siitepölyä, acai- tai tyrnijauhetta, mantelimysliä, kanelia, kardemummaa tai mitä ikinä keksiikään!), kuten itse suosin.
Kookosjugurtin reseptin löysin Hannamarin HaLo-blolgista, mutta kerrataanpa (yksinkertainen) ohje vielä tännekin:
Kookosjugurtti
200 ml kookoskermaa
1-2 probioottikapselia
Sekoita hyvin tiiviissä lasiastiassa kookoskerma ja parobioottikapseleiden sisältö, ja laita purkki muhimaan huoneenlämpöön valolta suojaan 24-48 tunniksi. Siirrä jugurtti sen jälkeen kylmään, ja anna olla siellä vähintään 3 tuntia. Tämän jälkeen jugurtti on valmista käytettäväksi! Mitä kauemmin jugurtin antaa tekeytyä huoneenlämmössä, sen happamammaksi se muuttuu. Jääkaapissa jugurtti säilyy hyvänä 5-7 päivää.
Kookoskermasta kannattaa tietenkin valita aina lisäaineeton ja mielellään luomu-versio, mikäli sellaista vain löytää. Probioottikapseleihin (maitohappobakteeri) kannattaa myös santsata, ja perinteisten Gefilusten sijaan hankkia esimerkiksi näitä Bio-Kultin kapseleita. Niitä löytyy ainakin Ruohonjuuresta - itse en valitettavasti ole vielä törmännyt luomukookoskermaan lähiruokakaupoissani. Onko teillä parempaa tietoa?
Suosittelen kaikkia jugurtinystäviä (taikka muuten lehmänmaidosta oireilevia) kokeilemaan, tämä on nimittäin h-y-v-ä-ä!
Nimittäin erittäin varteenotettava vaihtoehto maitopohjaisen jugurtin korvaajaksi. Olen muistaakseni täällä bloginkin puolella maininnut, että olen pyrkinyt vähentämään lehmänmaidosta valmistettujen tuotteiden käyttöä. Jokapäiväisistä juustoista ja kuohukermoista on ollut suhteellisen helppo luopua ja korvata esimerkiksi vuohenjuustolla, mutta kelpoa aamujugurtin korvaajaa ei oikein ole kohdalle osunut. Välillä olen syönyt niin chia-vanukasta kuin muussattua banaania jugurtin tilalla, mutta myönnettäköön: aamujugurtissa parasta on sen pehmeys ja kermaisuus (tähän on syytä lisätä, että ainoa täysin nämä kriteerit täyttävä maitojurugtti on Lidlin kymmenenprosenttinen kreikkalainen jugurtti, eli eivät ne kaikki maitojugurtitkaan mieltäni lämmitä).
Aiemmista jugurtinvalmistuskerroista hieman lannistuneena suhtauduin hieman skeptisesti kuullessani kookosjugurtista. Onneksi kuitenkin päätin antaa sille mahdollisuuden, sillä voi pojat! Lidlin jugurtin haastaja on vihdoin löytynyt!
Kyseessä on siis kookoskermasta valmistettava jugu, josta tulee juuri niin paksua ja kermaista kuin saatoin toivoa. Kaupanpäälle tulee myös ihana kookoksen maku - tästä lähtien ei tarvitsekaan enää sirotella kookoshiutaleita aamujugurtin päälle. Maistuu hyvältä pelkästeen tai kaikilla mausteilla (marjoja, hedelmiä, siemeniä, siitepölyä, acai- tai tyrnijauhetta, mantelimysliä, kanelia, kardemummaa tai mitä ikinä keksiikään!), kuten itse suosin.
Kookosjugurtin reseptin löysin Hannamarin HaLo-blolgista, mutta kerrataanpa (yksinkertainen) ohje vielä tännekin:
200 ml kookoskermaa
1-2 probioottikapselia
Sekoita hyvin tiiviissä lasiastiassa kookoskerma ja parobioottikapseleiden sisältö, ja laita purkki muhimaan huoneenlämpöön valolta suojaan 24-48 tunniksi. Siirrä jugurtti sen jälkeen kylmään, ja anna olla siellä vähintään 3 tuntia. Tämän jälkeen jugurtti on valmista käytettäväksi! Mitä kauemmin jugurtin antaa tekeytyä huoneenlämmössä, sen happamammaksi se muuttuu. Jääkaapissa jugurtti säilyy hyvänä 5-7 päivää.
Kookoskermasta kannattaa tietenkin valita aina lisäaineeton ja mielellään luomu-versio, mikäli sellaista vain löytää. Probioottikapseleihin (maitohappobakteeri) kannattaa myös santsata, ja perinteisten Gefilusten sijaan hankkia esimerkiksi näitä Bio-Kultin kapseleita. Niitä löytyy ainakin Ruohonjuuresta - itse en valitettavasti ole vielä törmännyt luomukookoskermaan lähiruokakaupoissani. Onko teillä parempaa tietoa?
Suosittelen kaikkia jugurtinystäviä (taikka muuten lehmänmaidosta oireilevia) kokeilemaan, tämä on nimittäin h-y-v-ä-ä!
kategoriat:
ruoka ja juoma
14/01/2014
Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että pariviikkoisen joululoman aikana ehdin kaipaamaa omaa kotiani jo jonkin verran. Viihdyn todella hyvin lapsuudenkodissani, mutta oma koti on aina oma koti! Täällä kaikki on juuri sellaista kuin haluan, asiat siinä järjestyksessä kuin tahdon ja sisustuksessa käytetyt värit juuri minulle mieluisia. Kotona on ihanaa! Sen kunniaksi kaupasta tarttuivat mukaan myös vuoden ensimmäiset tulppaanit. Oi että! Miten leikkokukat voivatkin tuoda niin paljon iloa?
Ehdin joululomalla selailemaan kovasti myös Pinterestiä, ja sieltä sainkin monta uutta ideaa kodin laittamiseen, pikkujuttuja hyödyntäen. Osan olen jo ehtinyt toteuttaa, osa on vielä hieman vaiheessa. Eräs kotijuttu matkaa parhaillaan luokseni, siitä kerron varmasti myöhemmin enemmän!
Lisäksi kotona on ollut joululoman jälkeen aikamoinen raivaus-operaatio, joka lähti sai alkunsa Tavarataivas-dokumentin katsottuani. Toki olen pyrkinyt vähentämään tavaroita ja jäärkinnyttämään ostokäyttäytymistäni muutenkin lähiaikoina, mutta dokumentti antoi siitä huolimatta lisää ajateltavaa. Suosittelen kaikkia katsomaan! Aivan yhtä askeettista reilun kolmensadan tavaran elämää en pystyisi enkä välttämättä haluaisi elää, mutta nykyisestä tavaramäärästä pystyn helposti karsimaan – varsinkin niistä kaapissa vuosia pyörineistä roinista :)
// I just love my home.
kategoriat:
koti ja sisustus
09/01/2014
Vietin reilun kaksiviikkoisen joululomani vanhempieni luona Lahdessa, ja vaikka siellä viihdynkin kovin hyvin, tuli välillä ikävä omaa kotia, Helsinkiä ja arkirutiineja, sekä tietenkin Helsingin monipuolista tarjontaa niin ravintoloiden, kahviloiden kuin kauppojenkin suhteen. Tulin viime lauantaina tekemään lyhyen visiitin kotiin, ja siinä samalla päätin käyttää tilaisuuden hyödykseni ja tehdä muutamia Helsingissä kaipaamiani asioita: hain thai-lounasta Lemongrassista ja jälkiruokakahvia Good Life Coffeesta.
Samalla kun nappasin kahvilasta matkaan herkullisen aeropress-kahvin kenialaisesta paahdosta, osui silmääni Hario Skerton -kahvimylly. Olen jo jonkin aikaa miettinyt käsikäyttöisen kahvimyllyn hankkimista kotiini, ja baristan mahtavan myyntipuheen jälkeen päätinkin ostaa sellaisen samantien (ja tietenkin pussillisen papuja myös)! Myllyllä pystyy jauhamaan papuja niin suodatin-, presso- kuin mutteripannullekin sopivaksi, eli hyvin monikäyttöinen kapistus. Lisäksi tuohon lasiosaan tulee mukana tiivis kansi, jonka avulla jauhettua kahvia voi säilyttää jääkaapissa, mikäli papuja tuli jauhettua liikaa.
Mylly onkin päässyt heti tällä viikolla testiin, kun paluu arkeen ei loman jälkeen ole sujunut ihan niin sujuvasti, kuin olisi voinut toivoa... Aamut ovat olleet kankeita ja silmäluomet raskaita, joten tällä viikolla kaikki aamut on aloitettu vaatimattomasti triplaespressolla, eli kokonaisella mutteripannullisella. Minusta kahvinkeitto on ihanan rauhoittavaa puuhaa, ja mielelläni uhraan sille hetken aikaani aamuisin. Espressopapujen jauhaminen ennen valmistusta ei monellakaan minuutilla tätä aamuaskaretta pidennä, ja jauhamisesta syntyvä kahvintuoksu on suorastaan huumaava!
Mikäli yhtään parempi aamukahvi siis kiinnostaa, suosittelen lämpimästi harkitsemaan oman pikkumyllyn hankkimista! :) Netistä Harion myllyä saa muun muassa täältä. Tietenkin kahvikokemukseen vaikuttaa myös paahto- ja jauhatusajankohdan lisäksi ihan itse kahvilaatu (ja kahvin oikeanlainen säilytys, ja valmistusvälineiden puhtaus, ja ja...), mutta edullisemmastakin kahvista voi itse jauhamalla saada entistä parempaa. Suosittelen muuten myös marketista ostaessa tsekkaamaan kahvipaketista milloin kyseinen on kahvi jauhettu! Niissä perinteisissä tarjouskahveissa kun usein tuppaavat olemaan päivämäärät aika monen kuukauden takaa... Eikä siis ihme, jos kahvi maistuu laimealta! :)
Ihanaa kahvintuoksuista päivänjatkoa kaikille, kohtahan onkin taas jo viikonloppu! Silloin ainakin on hyvä syy vähän hifistellä aamusumpin kanssa ;)
postaus sisältää mainoslinkin
05/01/2014
Hyvää alkanutta vuotta 2014! Minäkin olen vihdoin ehtinyt blogin pariin vaihtuneen vuoden puolella, ja ajattelinkin aloittaa tämän vuoden postaukset esittelemällä tuttuun tapaan meidän uuden vuoden kekkerit. Edellisinä vuosina meillä on ollut teemoina muun muassa black & white sekä ranskalainen uusi vuosi, mutta kertaa päädyimme hieman villinpään korttiin, nimittäin supersankareihin!
Somisteiksi askartelin kaikkea teemaan sopivaa photo booth -rekvisiitasta aina menutikkuihin. Ikeasta ostin tuollaisen muutaman ison värikkään paperipallon sekä pienempiä palloja pöydälle koristeiksi. Popcornille ja sipseille taittelin kasaan paperitötteröitä, joihin oli helppo annostella mieleisiään suolaisia. Juomat juotiin punaisista muovimukeista ja niihin merkattiin juojan nimi näillä Ikean tarralapuilla.
Tarjoiltavien puolelta löytyi tällä kertaa miniburgereita, joihin pyöräytimme itse sämpylät ja pihvit, suolaisia piirakoita (pekoni-juusto sekä vuohenjuusto-kirsikkatomaatti), salami-tuorejuusto- sekä avokado-mozzarellapatonkeja ja feta-pistaasipähkinäsalaattia granaattiomenan kera. Makealta puolelta löytyi tällä kertaa vain valkosuklaa-vadelmacupcakes, sillä olemme todenneet aiemmissa juhlissa suolaisen kysynnän olevan suurempi :)
Supersankaritarjonnasta... no sieltähän löytyikin sitten vaikka mitä! :D Oma alter egoni oli Clark Kent kravatteineen ja silmälaseineen, ja seuranani illan aikana olivat muun muassa Kissanainen, Teräsmies, Peter Pan, tohtori Watson, Venom, Wolverine ja Darth Vader! Olin aivan mykistynyt siitä kuinka ihmiset olivat jaksaneet panostaa ja keksiä itselleen asuja! Aikamoiset naurunremakat saatiin aikaiseksi aina, kun joku vieraista näyttäytyi asussaan ensimmäistä kertaa...
Tällaiset kekkerit siis meillä tänä vuonna! Toivottavasti muillakin oli oikein onnistunut ja mieleinen ilta, vaikkei sieltä supersankareita olisikaan löytynyt! ;) Pikkuhiljaa alkaa varmaan blogikin palailemaan tuttuun päivitystahtiinsa, kun palailen joululomaltani kotiin Helsinkiin ja pääsen taas arkirytmiin ja tuttujen juttujen äärelle! :) Muutama postausidea onkin jo mielessä!
// The Clark Kent in me celebrated New Year with a bunch of other superheroes. It was a blast!
Somisteiksi askartelin kaikkea teemaan sopivaa photo booth -rekvisiitasta aina menutikkuihin. Ikeasta ostin tuollaisen muutaman ison värikkään paperipallon sekä pienempiä palloja pöydälle koristeiksi. Popcornille ja sipseille taittelin kasaan paperitötteröitä, joihin oli helppo annostella mieleisiään suolaisia. Juomat juotiin punaisista muovimukeista ja niihin merkattiin juojan nimi näillä Ikean tarralapuilla.
Tarjoiltavien puolelta löytyi tällä kertaa miniburgereita, joihin pyöräytimme itse sämpylät ja pihvit, suolaisia piirakoita (pekoni-juusto sekä vuohenjuusto-kirsikkatomaatti), salami-tuorejuusto- sekä avokado-mozzarellapatonkeja ja feta-pistaasipähkinäsalaattia granaattiomenan kera. Makealta puolelta löytyi tällä kertaa vain valkosuklaa-vadelmacupcakes, sillä olemme todenneet aiemmissa juhlissa suolaisen kysynnän olevan suurempi :)
Supersankaritarjonnasta... no sieltähän löytyikin sitten vaikka mitä! :D Oma alter egoni oli Clark Kent kravatteineen ja silmälaseineen, ja seuranani illan aikana olivat muun muassa Kissanainen, Teräsmies, Peter Pan, tohtori Watson, Venom, Wolverine ja Darth Vader! Olin aivan mykistynyt siitä kuinka ihmiset olivat jaksaneet panostaa ja keksiä itselleen asuja! Aikamoiset naurunremakat saatiin aikaiseksi aina, kun joku vieraista näyttäytyi asussaan ensimmäistä kertaa...
Tällaiset kekkerit siis meillä tänä vuonna! Toivottavasti muillakin oli oikein onnistunut ja mieleinen ilta, vaikkei sieltä supersankareita olisikaan löytynyt! ;) Pikkuhiljaa alkaa varmaan blogikin palailemaan tuttuun päivitystahtiinsa, kun palailen joululomaltani kotiin Helsinkiin ja pääsen taas arkirytmiin ja tuttujen juttujen äärelle! :) Muutama postausidea onkin jo mielessä!
// The Clark Kent in me celebrated New Year with a bunch of other superheroes. It was a blast!
kategoriat:
juhlat
Subscribe to:
Posts (Atom)