The best things happen unexpectedly

2014/05/25




Eikö olekin hassua, miten monet parhaista jutuista sattuu silloin, kun niitä ei ole suunnitellut lainkaan?

Itselläni ei ollut tästä viikonlopusta niin minkäänlaisia oletuksia. Olin säästellyt viikolla kotitöiden kanssa, jotta minulla olisi edes jotain puuhaa niiden Mad Menien lisäksi. Lopulta kävi kuitenkin niin, että en ole näin sunnuntai-iltapäivään mennessä ehitnyt tekemään puoliakaan listallani olevista asioista!

Perjantaina laahustin väsyneenä töistä kotiin, mutta löysinkin itseni vähän ajan päästä nauttimasta viiniä Sandron terrassilla. Lauantaina matkasin extempore vanhempieni luo, loikoilin aurinkotuolissa ja otin päiväunet. Illaksi palasin Helsinkiin ja tänään aamulla nautin aamukahvia kaksi tuntia taloyhtiömme kattoterassilla kirjaa lukien ja auringosta nauttien, sen jälkeen tallustelin ulkona ja kävin ostamassa ruokatarpeita ensi viikolle. Tänään suuntaan vielä siskoni luo kisakatsomoon kannustamaan Suomea illan kiekkopelissä.

Nyt olo on iloinen ja hyvin levännyt, lähes pelottavan levollinen.

Pitäisi ilmeisesti useamminkin antaa asioiden vain tapahtua ilman sen suurempia suunnitelmia, jos lopputulos voi olla näin hyvä?

Hot weather office look

2014/05/22



Olen ollut aivan innosta pinkeänä tällä viime aikoina, kun kesä näyttää vihdoin saapuneen! Ulkona tuoksuu kesä, iltalenkilläkään ei tarvitse enää ylimääräisiä villakerroksia ja jopa sadesäällä ilma tuntuu lämpimältä (ja superraikkaalta)!

Hommassa on vain yksi pulma: mitä ihmettä sitä laittaisi toimistolle päälle? Vapaa-ajalla pukeutumisen kanssa ei ole ongelmia, mutta työpaikalla pitäisi huomioida niin pukukoodit, vaatteiden mukavuus (jaksaako istua niissä koko päivän) sekä lämpötila sekä sisällä että ulkona - uudella toimistollamme ei tuo ilmastointi vielä ihan täydellisesti toimi (Sanna, terveisiä vaan rakentajalle! ;)), joten koskaan ei voi tietää millainen lämpötila sisätiloissa kohtaa.

Alkuviikosta kaivelin talvisäilytyksestä keveämpiä vaatteitani pohtiessani tulevien päivien office lookia. Ilo oli suuri, kun käteeni tarttui maailman paras raidallinen kynähame, luottokolttuni jo monen vuoden ajan!

Sukkahousuja en kyllä suostunut pukemaan ylleni, luki pukukooodissa vaikka mitä. (Veikkaan, että koodia on ollut kirjoittamassa useampi mies. Tai nainen, joka ei koskaan käytä hameita.) Aika kalpealta nuo jalat kyllä näyttivät, joten ehkä olisi taas aika sivellä hieman päivettävää voidetta kinttuihin...

Mitä ihmettä te puette yllenne toimistolle hellesäällä? Vinkkejä otetaan vastaan!

Okay, let's do this

2014/05/20



Aloitan taas kerran pohdiskelemalla sitä, miten harvoin blogini onkaan päivittynyt viime aikoina. Mutta tiedättehän ne hetket, kun elämässä tapahtuu yhtä ja toista samanaikaisesti niin, että yksinkertaisesti ei ehdi? Minulla on viimeisen kuukauden aikana ollut vähän tuollaista, töissä pitää (positiivisella tavalla) kiirettä ja töidenkin ulkopuolella on ollut sen verran kaikenlaista, että aika ja energiat eivät vain ole riittäneet blogin päivittämiseen.

Mikä on kyllä harmi, koska on minulla ollut tätä vähän ikävä!

Olen lähes surullinen sekä uuden kamerani että tietokoneeni puolesta siitä, miten vähäiselle huomiolle ne ovat jääneet lähiaikoina. Kamera on toiminut lähinnä lehtipainona ja uusi Maccini välineenäni Mad Men -maratonien suorittamiseen.



Sen takia päätinkin tehdä vähän pieniä muutoksia tämän bloggailun suhteen! Elämässäni on kyllä tämän kaiken hässäkänkin keskellä vaikka mitä kivaa, joka olisi kiva jakaa täälläkin - nämä jutut vain harmikseni jäävät usein ajatukseni tasolle, koska en keksi niistä mitään "kunnollista" postausta. (Sen sijaan olen napannut niistä jutuista kuvan Instagramiini.)

Ja mielessäni kunnollinen postaus on tähän mennessä tarkoittanut ainakin neljää erilaista kuvakulmaa sekä jotain fiksunoloista tekstiä aiheeseen liittyen. Olen aina vierastanut jostain syystä lyhyitä yhden kuvan postauksia, vaikka tykkään niitä selailla kyllä muiden blogeissa. Nytpä kuitenkin päätin: voin tänne omaan blogiini lisäillä juuri niitä asioita kuin haluan - kuka muka määrää, että jokaisen blogipostauksen on oltava kuin mikäkin editoriaali? Tästä lähtien siis tavoitteenani on päivitellä useammin, mutta ehkä hieman lyhyemmillä jutuilla.

Ja tietenkin samalla toivon, että teikäläisiä ei tällainen muutos haittaa!

Tämän postauksen kuvissa ei ole juurikaan mitään uutta eikä jännittävää: tässä teen vähän töitä ruokapöytäni ääressä, juon sitruunavettä ja koira istuu ikkunalaudalla vahdissa. Mutta voi että, olipa kiva ottaa pitkästä aikaa ihan merkityksettömiä kuvia!

On my wishlist

2014/05/15


Paita Mango // ballerinat French Sole //
rannekorut Monica Vinader // shortsit Mango // housut Zara


En ole vähään aikaan ehtinyt ajatella kovinkaan vaatteita tai ylipäätänsä mitään liian kepeää - päässäni on pyörinyt sellainen kaaottisten ajatusten sekamelska, että itseänikin on hieman hirvittänyt. Tästä syystä myös blogi on ollut vähän hiljaisemmalla, paperipäiväkirjassa sen sijaan kynä on sauhunnut. (Aloin kirjoittamaan paperipäiväkirjaa taas uudelleen viime kesän lopussa - yhtä toimivaa kuin terapia, mutta reilusti halvempaa. Lisäksi saan samalla ylläpidettyä käsinkirjoitustaitojani tässä QWERTY-maailmassa!)

No, ne hömppäjutut joita olen ehtinyt miettimään, ovat kuitenkin olleet varsin kesäisiä. Itse en välitä väreistä sen suuremmin kesäisinkään, mutta sen sijaan huomioni kiinnittyvät kaikkiin erilaisiin kuvioihin - tästä todisteena muun muassa nämä pöksyt sekä tämä bomberi.

Tässä välin myönnettäköön, että tuo Mangon paita ei ole enää vain toivelistallani, vaan kävin sen viime viikolla myös ostamassa. Raikas paita kipusi heti mielikuvitteelliseen capsule wardrobeeni, ja paita on päässyt noin viikon mittaisella taipaleellaan jo yrityksemme vuosijuhlaan, äitienpäivän kakkukahveille ja ravintolaillalliselle, Justin Timberlaken keikalle (kyllä, maailmastani tuli täydellinen maanantai-iltana, kun yli kymmenen vuotta kestänyt JT-fanitukseni koki huippunsa ja pääsin sheikkaamaan Justinin kanssa pebaa Rock your bodyn tahtiin!) sekä ihan toimistolle. Ikäänsä nähden paita onkin siis ollut jo varsin kustannustehokas!

Millaisia juttuja teillä on mielessä näin kevään vaihtuessa (toivottavasti pian) kesään?

First of May

2014/05/03



Vaikka en koskaan ole ollut mikään pakkojuhlien ystävä, niin vapusta olen aina tykännyt. Se on vähän niinkuin merkki siitä, että nyt saa innostua keväästä ja kesästä, ja että kauaa ei tarvitse (toivottavasti) odotella enää sandaalikelejä.

Ja yksi syy vapun mahtavuuteen on tietysti minun ystäväni. Tämän vuoden vappu oli jo kuudes, jonka vietin Helsingissä ja (nyt entisten) opiskelukavereideni kanssa. Vappuaattona olemme kukin tehneet vähän sitä sun tätä, mutta vappupäivänä olemme aina kokoontuneet yhdessä brunssille. Kauniilla säällä olemme levittäneet piknik-viltit Kaivarin nurmelle ja sääolojen ollessa epävakaat olemme vetäytyneet sisätiloihin.




Tarjoilut on hoidettu aina nyyttäriperiaatteella, ja pöydät ovatkin notkuneet täynnä yhtä sun toista! On ollut vuosien aikana hauska huomata, miten tarjoilutkin ovat "aikuistuneet" meidän juhlijoiden mukana: ennen tuotiin sipsejä ja prinssinakkeja, nyt tuodaan banoffeeta ja juustolajitelmia. Kuohuvaa on poksauteltu tasaiseen tahtiin joka vuosi, eli aivan kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut ;)



Tänä vuonna taisimme tehdä ennätykset ja brunsseilla täällä luonani seitsemän tuntia. Vannotin kaikkia pysymään asunnossa kunnes tarjoiluastiat olivat tyhjentyneet... Onnistuin.

Pöydästä löytyi tällä kertaa muutamaa salaattia, porotäytteisiä rieskarullia, kana-avokado- ja pekoni-täytteisiä patonkeja, juustoja, kreikkalaistyylisiä lihapullia, lohitahnaa ja ruisleipää, höyrytettyjä nakkeja, croissanteja, mustikkamuffineita, tuplasuklaakeksejä, cookiepopseja, banoffeeta, munkkeja ja hedelmiä. Juomalaiseissa asianmukaisesti kuohuvaa tai mimosaa sekä monta pannullista kahvia.

Jos vappu on virallinen merkki tulevasta kesästä, niin mielestäni tämä oli aika hyvä merkki. Paljon ystäviä, ruokaa ja naurua. Mitä sitä muuta kaipaisikaan?


// We ate. A LOT.
© Happy daysAll rights reserved