Calmness

27/03/2016



We dig till we hit something hard

Scratching the dirt till our fingers can

Hold who we are

Then we pull it till we're facing the stars

And it feels like it's working

Working for something



Päivät kuluvat tällä hetkellä sopivaa omaa tahtiaan. Käyn päivätöissä, teen freelancehommia, näen ystäviä, nautiskelen kotosalla, lepään flunssaisena, punon uusia juonia tulevalle ja työstän nykyisiä mielekkäiksi.



Minulla on tällä hetkellä todella monta rautaa tulessa, ja monet ihmettelevät, miten jaksan, selviän ja kykenen. Muutaman vuoden takainen introvertti minussa olisi myös kauhistunut, mutta nykyään vain hymyilen ja jatkan omaa, tuttua rataani. Jotenkin olen elämässä oppinut, että asiat kyllä järjestyvät. Jonain iltana säikähdän keskeneräisten projektien määrää ja lähestyviä deadlineja, mutta heti seuraavana päivänä homma etenee nopeammin ja paremmin kuin olin uskonutkaan. Niin se vaan menee – kyllä universumi tietää ja ohjaa.

Nyt istun poikaystäväni vanhempien luona takkatulen edessä, ja odottelen saunan lämpeämistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun avaan pääsiäisen aikana tietokoneen. Vaikka hommaa riittäisi päivätöiksi asti, eivät free-hommat ole käyneet mielessäkään. Kyllä ne hoituvat sitten arkenakin – nyt minun täytyy tehdä aivan toisenlaisia juttuja.



En tiedä miten nämä kuvat liittyvät tähän satunnaiseen ajatuksenvirtaani. Ehkä niistä huokuu sellainen tietynlainen rauhallisuus, joka minut on viime aikoina ottanut valtaansa. Siinä me ikkunan ääressä Midin kanssa usein istuskelemme, katselemme toisiamme ja katselemme ulos. Midi muutenkin on opettanut minulle nyt vähän pahimman riehumisikänsä jälkeen vaikka mitä. Esimerkiksi sen, että oli kuinka kiire tahansa, on aina aikaa pienelle lenkille ja loputtomalle mahanrapsutukselle.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!

Better mornings

09/03/2016

Olen etsinyt täydellisten aamujen reseptiä jo kauan – ja olen siitä myös täällä blogissakin aiemmin kertonut. Instagramini pursuilee kahvikupposia ja aamiaishetkiä, ja varsinkin vapaapäivien aamuissa on sitä jotain.

Myönnettäköön, että kaikista yrityksistä huolimatta arkiaamut eivät ole niin seesteisiä kuin toivoisin niiden olevan. Varsinkaan talviaikaan. Joku ihmettelee, miten tuo jaksaa aina noista aamuista jauhaa. Mutta mielestäni aamut ovat päivän tärkeintä aikaa: aamulla päätät suunnan päivällesi, asetat sille vireen (joko positiivisen tai negatiivisen) ja luot pohjan tuleville tapahtumille.

Vaikka olenkin aamuihminen, voi joinain päivinä tuntua vaikealta. Haluaisin kuitenkin aloittaa päiväni aina mukavasti, positiivisen fiiliksen väreillessä ilmassa. Olenkin yrittänyt tehdä myös arkiaamuista mukavia pienillä jutuilla kuten

tuoreilla marjoilla aamujugurtissani,

raikkaalla appelsiinimehulla,

vastajauhetulla espressolla ja

aamuvenyttelyllä ja rauhallisella lenkillä.




Mutta tiedättekö, olen tainnut vihdoin keksiä mikä tekee aamuista kaikkein parhaimmat, oli sitten tavallinen työaamu tai löysän rento sunnuntailorvailu. Ja se joku on

toinen ihminen.

Kaikista parhaat aamut ovat niitä, kun saan herätä poikaystäväni vierestä, koira rullalla jaloissani. Kun laitan aamiaista yhden sijasta useammalle, ja joku tulee täyttämään tyhjentyneen kahvikuppini.

Viikonloppuaamuina emme pakosti poikaystäväni kanssa tee asioita yhdessä – hän lukee kirjaa sohvalla koiraa rapsutellen, minä puuhastelen omiani. Mutta hän on läsnä, ja antaa pusun otsalleni ohikulkiessaan.

Arkiaamuina meillä on hyvinkin erilaiset rytmit. Hän ei ole pakosti vielä päässyt edes sängystä ylös, kun minä huudan heippaa ulko-ovella. Mutta tieto siitä, että paikalla on joku, joka jakaa nämä arjen kokemukset kanssani, ilahduttaa minua aamusta toiseen.



God Morgen onkin ottanut kampanjakseen parantaa Pohjoismaiden asukkaiden aamuja. Kuulemma vain joka neljäs meistä pohjoismaalaisista kertoo olevansa aamuisin hyvällä tuulella! God Morgen uskoo, että hyvässä aamussa on kyse muustakin kuin herätyskellon äänestä ja aamukahvista keittiössä, enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Myös kampanjavideolla tulee esiin hyvian samanlaisia ajatuksia kuin omani. (Ja kuinka paljon haluaisinkaan syödä aamiaiseni tuolla aurinkoisella terassilla päivittäin!)

Mielenkiintoista olisikin kuulla, mitkä asiat tekevät sinun aamuistasi hyviä? Vai tunnetko aamujen olevan ihan toivottomia tapauksia, keinoista riippumatta?


Yhteistyössä Rynkeby

Hit by the flu and about working while sick

01/03/2016

Täällä sitä möyritään – flunssan kourissa, villakerrokseen kääriytyneenä, teekuppi kouraan liimautuneena.

Toimistolla ja lähipiirissä vellonut tappajaflunssa saavutti vihdoin minutkin, vaikka luulin jo selvinneeni ilman. Kaikista ennaltaehkäisyistä huolimatta tässä sitä ollaan, nenä tukossa, kurkku kipeänä, voimat lopussa.

Nyt pitäisi vain ottaa iisisiti ja levätä.



L e p ä ä m i n e n ,

se ei koskaan ole ollut itselleni helppoa.

Olen luonteeltani erittäin ahkera ja aikaansaava, suorastaan hermostun jos asiat eivät etene ja tuloksia ei tapahdu. Se on yksi syy, miksi en ole nykyisessä työssäni pitänyt vielä yhtäkään oikeaa sairaspäivää. Jään kyllä helposti kotitoimistolle, mutta usein teen täältä flunssaisena ihan täysiä työpäiviä. Sen jälkeen jatkan toiminimen hommia. Ja lepään ehkä yöunien ajan. Mikä ei ehkä ole se paras juttu.



Viime aikojen almost-burn-outista oppineena olen tällä kertaa itselleni hieman armollisempi.

Viikonlopun otin todella rauhallisesti, katsoin House of Cardsia maratonina ja söin pizzaa. Maanantaina aloitin päivän hitaasti – poikaystäväni käytti Midin aamulenkillä, nousin kun ulkona oli jo valoisaa, ja söin aamiaiseksi banaanilettuja (ohje täällä) sekä siskoni tekemää suklaavanukasta (ohje täällä).

Maanantaina tein jonkin verran töitä, mutta vain välttämättömät. Sen jälkeen ilmoitin työkavereille olevani kipeänä ja suljin tietokoneen (jätin kuitenkin puhelimen äänelliselle, jotta voisin kurkata tulevat sähköpostit – just in case...).

Ja nyt, yritän vastoin omaa luonnettani, olla tekemättä töitä. Katsotaan miten onnistuu. Tämän postauksen kirjoittamiseen kului aikaa yli kaksi tuntia, ja eilen unohdin kauppaan lähtiessäni lompakon kotiin. Taitaa olla parempi jättää siis ajattelutyöt jollekin ihan muulle...
© Happy daysAll rights reserved