Calmness

We dig till we hit something hard

Scratching the dirt till our fingers can

Hold who we are

Then we pull it till we're facing the stars

And it feels like it's working

Working for something


Päivät kuluvat tällä hetkellä sopivaa omaa tahtiaan. Käyn päivätöissä, teen freelancehommia, näen ystäviä, nautiskelen kotosalla, lepään flunssaisena, punon uusia juonia tulevalle ja työstän nykyisiä mielekkäiksi.



Minulla on tällä hetkellä todella monta rautaa tulessa, ja monet ihmettelevät, miten jaksan, selviän ja kykenen. Muutaman vuoden takainen introvertti minussa olisi myös kauhistunut, mutta nykyään vain hymyilen ja jatkan omaa, tuttua rataani. Jotenkin olen elämässä oppinut, että asiat kyllä järjestyvät. Jonain iltana säikähdän keskeneräisten projektien määrää ja lähestyviä deadlineja, mutta heti seuraavana päivänä homma etenee nopeammin ja paremmin kuin olin uskonutkaan. Niin se vaan menee – kyllä universumi tietää ja ohjaa.

Nyt istun poikaystäväni vanhempien luona takkatulen edessä, ja odottelen saunan lämpeämistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun avaan pääsiäisen aikana tietokoneen. Vaikka hommaa riittäisi päivätöiksi asti, eivät free-hommat ole käyneet mielessäkään. Kyllä ne hoituvat sitten arkenakin – nyt minun täytyy tehdä aivan toisenlaisia juttuja.



En tiedä miten nämä kuvat liittyvät tähän satunnaiseen ajatuksenvirtaani. Ehkä niistä huokuu sellainen tietynlainen rauhallisuus, joka minut on viime aikoina ottanut valtaansa. Siinä me ikkunan ääressä Midin kanssa usein istuskelemme, katselemme toisiamme ja katselemme ulos. Midi muutenkin on opettanut minulle nyt vähän pahimman riehumisikänsä jälkeen vaikka mitä. Esimerkiksi sen, että oli kuinka kiire tahansa, on aina aikaa pienelle lenkille ja loputtomalle mahanrapsutukselle.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!