Toimistolla ja lähipiirissä vellonut tappajaflunssa saavutti vihdoin minutkin, vaikka luulin jo selvinneeni ilman. Kaikista ennaltaehkäisyistä huolimatta tässä sitä ollaan, nenä tukossa, kurkku kipeänä, voimat lopussa.
Nyt pitäisi vain ottaa iisisiti ja levätä.
L e p ä ä m i n e n ,
se ei koskaan ole ollut itselleni helppoa.
Olen luonteeltani erittäin ahkera ja aikaansaava, suorastaan hermostun jos asiat eivät etene ja tuloksia ei tapahdu. Se on yksi syy, miksi en ole nykyisessä työssäni pitänyt vielä yhtäkään oikeaa sairaspäivää. Jään kyllä helposti kotitoimistolle, mutta usein teen täältä flunssaisena ihan täysiä työpäiviä. Sen jälkeen jatkan toiminimen hommia. Ja lepään ehkä yöunien ajan. Mikä ei ehkä ole se paras juttu.
Viime aikojen almost-burn-outista oppineena olen tällä kertaa itselleni hieman armollisempi.
Viikonlopun otin todella rauhallisesti, katsoin House of Cardsia maratonina ja söin pizzaa. Maanantaina aloitin päivän hitaasti – poikaystäväni käytti Midin aamulenkillä, nousin kun ulkona oli jo valoisaa, ja söin aamiaiseksi banaanilettuja (ohje täällä) sekä siskoni tekemää suklaavanukasta (ohje täällä).
Maanantaina tein jonkin verran töitä, mutta vain välttämättömät. Sen jälkeen ilmoitin työkavereille olevani kipeänä ja suljin tietokoneen (jätin kuitenkin puhelimen äänelliselle, jotta voisin kurkata tulevat sähköpostit – just in case...).
Ja nyt, yritän vastoin omaa luonnettani, olla tekemättä töitä. Katsotaan miten onnistuu. Tämän postauksen kirjoittamiseen kului aikaa yli kaksi tuntia, ja eilen unohdin kauppaan lähtiessäni lompakon kotiin. Taitaa olla parempi jättää siis ajattelutyöt jollekin ihan muulle...
Pikaista paranemista! :)
ReplyDelete