Cacao smoothie

2016/04/29



Viimeiset viikot on tullut taas otettua oikein kunnon niskaote ruokailusta – tämä on tehnyt kyllä ihmeitä niin yleisessä voinnissa kuin jaksamisessa tässä kaiken kiireen keskellä.

Aamuisin olemme siirtyneet jugurttien ja rahkojen sijasta smoothieisiin, ja koska kaikki perussmoothie-reseptini ovat alkaneet jo pikkuhiljaa kyllästyttämään, on täytynyt keksiä jotain uutta. Kuola poskella seurailen Instagramissa kaikenlaisia smoothie-kuningattaria, kuten ihanaista Tuuliaa, Alisonia, Annieta ja Nadiaa, jotka päivä toisensa jälkeen postailevat kuvia törkeän hyvännäköisistä smoohthieista (vai miksi näitä voi enää kutsua).



Päätin siis testata jotain aivan erilaista, ja päädyin kehittelemään tämä suklaapirtelö-doppelgängerin, joka on taivaallisen makunsa lisäksi myös hyväksi keholle. Ja jos aamu alkaa suklaasmoothiella, niin voiko päivästä mitenkään tulla huono?

Suklaasmoothie
1 annos

2 jäistä banaania (keskikokoista)
1½ rkl raakakaakaojauhetta
1½ dl mantelimaitoa (tai muuta kasvis- tai pähkinämaitoa)
1 tl pähkinävoita, esim. maapähkinävoita
2 rkl gluteenittomia kaurahiutaleita (voi jättää pois)
1 tl hunajaa
vaniljajauhetta

koristele pensasmustikoilla

Other things

2016/04/24

Olen kevään ajan työstänyt neljää pitkäkestoista projektia päällekäin ja lomittain, ja nyt ollaan loppusuoralla. Tänään itseasiassa avautui Natan uusi blogi, joka on ollut näistä projekteista epäilemättä suurin. Viikon päästä aukeaa Alisan uusi blogi, ja toivottavasti myös kaksi muuta projektia saadaan lähiviikkoina paketoitua.

Viikko sitten lauantaina tein ystävilleni hääkutsun viidessä tunnissa ja mietin, onpa kiva kun kaikki projektit eivät kestä useita kuukausia.

Ilmassa alkaakin olla havaittavissa pientä kisaväsymystä.



Sen sijaan, että tekisin nytkin jotain mitä pitäisi tehdä, katselen kuvia viime lauantailta, jolloin tein silloinkin jotain ihan muuta.

Kuvat nähdessani ensimmäinen reaktioni oli ihan kauheita. Poikaystäväni yritti vakuutella toisin, mutta se taitaakin olla hänen velvollisuutensa. Nyt kun näitä olen jonkin aikaa katsellut, niin löysin jopa muutaman josta pidän.

Näissä kuvissa yhdistyvät kyllä monta lempiasiaani. Vapaapäivä, kevätaurinko, Eiran kadut sekä tämän hetken suosikkivaatteet. Vatsa täynnä parsarisottoa ja mielessä jo seuraava etappi, Café Succèsin korvapuusti.



takki H&M
mekko Mango
kengät Nike
laukku Zara
aurinkolasit Ray Ban
kaulakoru Boutique Minimaliste


Ihanaa ja toivottavasti auringontäytteistä sunnuntaita kaikille!

Uskonko?

2016/04/17

Sitä (navigaattoria) kiinnostaa ainoastaan se, minne tahdomme päästä, ja siksi se etsii kuuliaisesti parhaan reitin määränpäähän siitä pisteestä, jossa kulloinkin olemme.

Entä jos tämä olisi hyvä ohjenuora myös meille?

Ettemme keskittyisi loputtomasti siihen missä olemme ja miten ja miksi olemme tilanteeseemme päätyneet, vaan siihen minne tahdomme päästä.




Olen lukenut lähiaikoina Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän tuoreinta kirjaa, ja se on saanut minut ajattelemaan. Paljon.

Olen miettinyt mihin uskon? Mihin todella uskon? Entä mihin en usko? Uskonko johonkin todella kummalliseen? Entä uskonko johonkin, mikä tuo minulle voimavaroja ja jonka avulla tulen paremmin toimeen itseni kanssa, ympärilläni olevien ihmisten kanssa, elämän kanssa?

Vaikka koen olevani mindsettini kanssa hyvissä väleissä, opin lukiessani silti uutta. Niin itsestäni, kuin muistakin ihmisistä. Omasta ajattelutavastani sekä siitä, että oma ajattelutapani ei pakosti olekaan se parhain.



Olen pitkään uskonut, että jos oma mindset on viritetty positiiviseen, elämä on helpompaa. Vastasin joskus alkuaikoina poikaystäväni esittämään kysymykseen "mitä haluaisit tehdä tai missä haluaisit olla kymmenen vuoden päästä":

En tiedä missä asun, tai mitä teen työkseni. Toivon, että minulla olisi ympärilläni rakkaita ihmisiä ja joku, jonka kanssa jakaa arki. Mutta ainoa mitä tavoittelen, on olla onnellinen.

Ja tämä on yksi omista ydinuskomuksistani. Niistä, jotka todella merkitsevät, ja jotka ohjaavat päätöksentekoani.

Tämän kirjan lukemisen jälkeen ehkä hieman eri lailla kuin aiemmin, mutta kuitenkin.


Pohdimmeko liian harvoin sitä, mitä haluamme? Siirrymmekö liian harvoin ajatuksista tekoihin? Kun teemme niin, miksi kutsumme sitä kriisiksi?
© Happy daysAll rights reserved