3+1 aamiaisvinkkiä Kööpenhaminaan

2016/11/19

Pyörähdimme muutama viikko sitten pitkän viikonlopun Kööpenhaminassa, ja reissu meni meiltä aikamoiseksi ruokafestiksi. Aina ensimmäisenä matkan varaamisen jälkeen alan miettiä mitähän me syötäisiin, ja nykyään mulla on ylhäällä ravintoloiden ja kahviloiden osoitteita, kun ennen listasin erilaisia vaatekauppoja ylös.

Köpis on aamupalaihmiselle aivan taivas, ja tiesin jo etukäteen, etten tule pettymään. Hieman kuitenkin yllätyin ruoan ja varsinkin aamiaisten hintatasosta – meillä kahdella aamiaiset maksoivat kahviloissa aina yhteensä 300–400 DKK, joka sen hetken kurssilla oli noin 40–55 euroa. Eli ruokabudjettia kannattaa varata reilusti!

Tässä kuitenkin mun vinkit Kööpenhaminan aamiaistarjontaan!

the-Union-kitchen-Copenhagen

THE UNION KITCHEN
Store Strandstrade 21

Ihana paikka! Lähellä Nyhavenia sijaitseva ravintola, josta saa aamiaisen lisäksi lounasta, drinkkejä ja iltaisin pientä purtavaa. Aamiaislistalla on tarjolla erilaisia valmiita annoksia, kahveja ja mehuja. Me tilattiin eggs benedict lohella, breakfast plate (keitetty muna, salaattia, pekonia, makkaraa, juustoa, croissant, jugurttia ja hedelmiä), filter coffeet sekä appelsiini-porkkana-inkiväärimehua. Kaikki oli 5/5!


Fars-dreng-Copenhagen

FAR'S DRENG
Ny Adelgade 7

Hauskasti kahdessa kerroksessa sijaitseva kahvila, jossa tarjoillaan aamiaista ja lounasta (aamiaista saa myös lounasaikaan). Me käytiin täällä pyörähtämässä myös lounasaikaan, mutta koska myös lounaslista oli aika aamiaistyylinen, ei jääty lounaalla syömään. Aamiaislistalla oli erilaisia muna- ja leipäannoksia, sekalaisia aamiaislautasia, salaattia, vohveleita, skyria ja chiavanukasta. Me otettiin molemmat annokset, joissa oli leivän päällä paistettua kananmunaa. Mulla oli myös ricottajuustoa, pinaattia ja avokadoa, poikaystävällä makkaraa, pekonia ja ketsuppia. Lisäksi otettiin skyria, pannullinen kahvia ja appelsiinimehua. Hyvää oli!


Moller-kaffeogkokken-Copenhagen

MØLLER KAFFE OG KØKKEN
Nørrebrogade 160

Ensimmäiseksi mun täytyy myöntää, että yllä olevat kuvat ovat lainattu kahvilan kotisivuilta, sillä me saatiin niin pimeä (tunnelmallinen) pöytä, että yksikään kuva jonka paikasta otin ei onnistunut. Mutta, huonoista kuvista huolimatta ihan mieletön aamiaismesta! Tämä taitaa olla myös köpisläisten suuressa suosiossa, sillä ovella oli koko ajan jonoa, ja pöytää odottaville ihmisille oli varattu ihan oma lounge. Møllerista saa tilattua koko ravintolan aukioloajan aamiaista (ma–su 9:00–16:00), joten sopii myös aamu-unista nauttiville. Tässä kahvilassa ei ole valmiita aamiaisannoksia, vaan lista koostuu pienistä yksittäisistä jutuista, joista voi koota oman mieleisensä aamiaisen. Me tilattiin paistettu muna, munakokkeli, leipäkori, pekonia, makkaraa, hedelmäsalaatti ja jugurtti granolalla (voitte arvata mitkä noista olivat mun ja mitkä poikaystävän...) sekä juomaksi filter coffee, cappucino ja omenamehua. Kaikki tarjoillaan pöytään yksittäisissä kipoissa kuten kuvassa. Ihan mahtava idea! Lisäksi tilaus tehtiin ruksimalla listaan halutun jutun kohdalle lukumäärä, joten jopa turistien tilauksen taitavat mennä aina oiken :D Suosittelen ehdottomasti tätä! Mutta jos haluat Instagram-kelpoisia kuvia, metsästä ikkunapöytää...


ekstrana:
MAD & KAFFE
Sønder boulevard 68

Täällä olisin halunnut käydä, jos meillä olisi ollut pidempi loma. Bongasin paikan Instagramista, ja näytti niin herkulliselta! Paikalla on ilmeisesti myös toinen piste Amagerbrossa, eli kaksin verroin ihanaa aamiaissafkaa!

Miten menee, yrittäjä?

2016/11/16

Olen ollut nyt yksityisyrittäjänä 16 päivää. Olen selvinnyt hengissä, enkä ole kohdannut vielä niitä yrittäjyyden suurimpia kummituksia, kuten henkilökohtaista konkurssia tai totaalista burnoutia.

Toistaiseksi tämä on ollut vain tosi kivaa. Vielä en ole katunut päätöstäni hetkeäkään, ja uskon, etten sitä hetkeen tule katumaankaan.



Kuten joku teistä jo arvasikin aiemman kirjoitukseni yhteydessä, ryhdyin tekemään nelipäiväistä viikkoa Asennemedialla tuottajana. Freelance-töideni kautta yritys ja sen bloggaajat ovat minulle tuttuja, mutta olen kahdessa viikossa opetellut silti aivan valtavan määrän uutta tietoa. Töihin on ollut kiva mennä jokaisena päivänä – kiitos ihanan Ullan, upean toimiston, mielenkiintoisten työtehtävien sekä upeiden bloggareidemme. Työpäivät sujahtelevat ohi huippunopeaa: juuri kun täytin kupin aamukahvilla, onkin kello jo neljä ja kotiinlähdön aika.

Nelipäiväisen viikon ja työn miellyttävyyden vuoksi stressitasoni ovat myös laskeneet aika lailla – kysykää vaikka tuolta avopuolisolta. Minulla on tämän 16 päivän aikana ollut nyt 2 puhdasta freelance-päivää (joista tämä päivä on toinen) – en tiedä olenko saanut projekteja edistettyä noiden päivien aikana niin paljon kuin olin kuvitellut, mutta ajatus yhdestä tyhjästä päivästä viikossa tuo minulle niin paljon henkistä helpotusta. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa niistä hetkistä kun nollaan itseäni illalla sohvalla maaten, sen sijaan että näpyttelisin CSS-koodeja ja piirtelisin logovektoreita.



Kiitos teille kaikille valtavissa määrin kommenteista ja sanoistanne liittyen näihin uusiin kuvioihin, joita olette kertoneet erinäisiä kanavia pitkin. Olen ihan häkeltynyt siitä, millaista keskustelua ja millaisia tsemppaavia sanoja olen saanut ihmisiltä. Minun on ollut aina vaikea uskoa olevani inspiraationa kenellekään, mutta ihanaa, jos tämä elämänmuutokseni on sellaisia tunteita aiheuttanut.

Toistaiseksi yrittäjän elämä on siis kohdellut kauniisti ja pehmoisesti – toivottavasti se tekee niin myös jatkossa. Nyt sytytän Kööpenhaminasta tuomani Studion Stockholm Atelier -kynttilän ja ryhdyn muina graafikkoina suunnittelemaan erään blogin ulkoasua taas hieman pidemmälle.

Jotain ihan uutta

2016/10/26



Viimeinen vuosi on ollut blogin kanssa hieman takkuisaa. Te olette sen varmasti huomanneet, ja nyt on minunkin myönnettävä se ääneen, ihan suoraan.

En ole halunnut päästää tästä kokonaan irti, vaan roikotellut mukana huonoa omaatuntoa kokien ja hidasta postaustahtiani häpeillen.

Freelance-töideni potkaistua oikein kunnolla käyntiin noin vuosi sitten, minulla on ollut paljon haasteita yhdistää nykyinen työni isossa (ja kuivahkossa) konserniyhtiössä, joka tuutista luokseni löytävät (ihanat) freelance-asiakkaat sekä elämäni paras parisuhde. Lisäksi olen päässyt kuluneen vuoden aikana matkustamaan enemmän kuin muutamaan vuoteen yhteensä, joten lomani ovat kuluneet aivan muissa merkeissä kuin koneen ääressä istuen.

(Nyt kun rupesin oikein miettimään: perustin toiminimeni noin vuosi sitten, nykyinen parisuhteeni alkoi noin vuosi sitten, palasin takaisin kouluun noin vuosi sitten... samalla kun tein täyttä työpäivää päivätyössäni, joka ei oikeastaan liity millään tavoin yhteenkään edellä mainittuun. Edelleen ihmettelen, miten hanskasin tuon kaiken myllerryksen.)

Tämän vuoden aikana olen kuitenkin ollut paljon tekemisissä muun muassa blogien kanssa. Olen inspiroitunut upeista blogeista, blogaajista niiden takana sekä sisällöistä, joita he ovat tuottaneet. Koulun alkamisen (ja päättymisen) jälkeen olen imenyt paljon enemmän inspiraatiota ympäriltäni, kuin osasin aiemmin edes ajatella – jotkin palaset ovat loksahtaneet päässäni aivan uusille paikoille. Tämä on kuitenkin tuonut myös pienimuotoista stressiä, sillä en tiedä missä välissä ja millä energioilla olisin päässyt toteuttamaan tätä innostustani esimerkiksi blogiini tai Instagramiini.

Mutta nyt.

Nyt asiat ovat muuttumassa.

Irtisanouduin viime viikolla vakituisesta työpaikastani, jossa olen ollut viimeiset viisi vuotta. Viimeinen työpäiväni siellä on tämän kuun viimeinen, eli ensi maanantai. Tämän jälkeen jatkan työuraani yrittäjänä.

Siis yrittäjänä!

Kaikista palkkatyön turvaverkoista luopuminen ei ollut tarkoituksenani vielä, mutta saatuani niin upean mahdollisuuden ja tarjouksen, en voinut enää kieltäytyä. Hyppy yrittäjäksi on suuri, mutta tällä hetkellä se tuntuu just oikealta. Ikävä tulee tietenkin monia päivätyön juttuja, kuten tilille kilahtavaa sporttipassisaldoa, yksityistä työterveydenhuoltoa sekä muutamaa ihaniksi ystäviksi muodostunutta kollegaa (onneksi näistä viimeisistä ei tarvitse luopua ihan kokonaan).

Mutta se mitä tämä siirto tarjoaa, on paljon enemmän kuin nämä muutamat miinukset. Pääsen työskentelemään neljänä päivänä viikossa tiiviiseen, luovaan, inspiroivaan ja maailman parhaimmalla yhteishengellä varustettuun työyhteisöön. Lisäksi pääsen kehittämään freelance-työskentelyäni roimasti, ja paneutumaan asiakkaideni projekteihin huomattavasti paremmin.

En paljasta teille tässä vaiheessa mihin yritykseen lähden töitä tekemään. Sen kuitenkin paljastan, että tulen tekemään niin insipiroivien ihmisten ja asioiden kanssa töitä, että se tulee väkisin näkymään myös täällä blogissa. Kun päivittäin raahaamaani työvarusteluun kuuluu kännykän ja läppärin lisäksi myös kamera, en ainakaan voi valittaa kuvausmateriaalin vähyydestä tai kuvausmahdollisuuksien puutteesta.

Tällä hetkellä olen niin innoissani. Nykyisen työni saattamisesta kunnialla loppuun ei meinaa tulla mitään, kun hykertelen satulatuolissani tulevaa ajatellen. Vaikka yrittäjyydessä on aina omat uhkansa, olen tällä hetkellä 100 % varma tämän olevan minulle oikea siirto.

Isoja juttuja siis. Mutta jotenkin niin luontevilta tuntuvia.


PS. Käykäähän kurkkaamassa yhden rakkaan kollegani juuri auennut blogi Mina Insikter, jonka ulkoasun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasin. Mikäli ikävä päivittäisistä keskusteluistamme käy liian suureksi, voin aina käydä lukemassa Sofian viisaita sanoja ennen kuin passitan hänet luokseni viinilasilliselle.

Hiljentäminen vasten tahtoa

2016/09/21



Nyt on menossa oikea vuoden prime time.

Koti-illat ovat iltojen pimentyessä supermysiga, freelancer-puolella riittää mielenkiintoisia projekteja, päivätyössä on vuoden kiireisin aika, myskikurpitsat ovat sesongissa ja uusin MasterChef Australia pyörii telkkarissa täyttä höyryä. Sähköposteja popsahtelee tilille nopeammin kuin ehdin reagoida, ja kovasti olisi kaikenlaista kivaa pöhinää, joka innostaa tekemään ja vie mukaansa.

On jo aikalailla kirjoittamaton perinne, että tällaisessa uskomattomassa flow-tilassa asiat menevät kuitenkin aina jotenkin mönkään. Ei pakosti suuresti ja dramaattisin elkein – vastoin suunnitelmia kuitenkin.



Viikko sitten myöhään tiistai-yönä heräsin siihen, että nyt kaikki ei ole ok. Hetken ihmeteltyäni suuntasin kylyphuoneeseen, ja siellä vietinkin seuraavat 18 tuntia. Olin saanut nimipäiväseuralaiseksi ruokamyrkytyksen, joka veti niin jalat alta kuin viimeisestkin ravinnonhippeet kropastani. Meneillään olivat kaksi vuoden kiireisintä päivätyöni työpäivää, ja torstaina syksyn ehkä suurin deadline. Ajoitus oli siis huonoin mahdollinen – tai jollain kierolla tavalla täydellinen (suunnitelmissa oli keskiviikolle tehdä 14 tunnin työpäivä: se ei houkutellut minua, mutta olin siihen hyvin valmistautunut).

Ruokamyrkytyksen jälkeen ruokahaluni katosi useaksi päiväksi, ja vatsani kipeytyi lähes kaikesta mitä yritin syödä. Voimia oli vielä viikonloppunakin todella rajoitetusti, joten oli pakko ottaa rauhassa. Mielessä pyöri tuhansia asioita, joita olisi pitänyt tehdä, mutta kun fyysiset voimat ovat aivan lopussa, ei voi muuta kuin kohtauttaa harteita ja laittaa seuraava kokkiohjelman jakso pyörimään.

Nyt viikko episodin jälkeen kaikki hommat ovat kummasti tulleet hoidetuksi ja hieman rauhallisempi vaihde jäänyt päälle. Vaan nyt osaan prime timen lisäksi arvostaa myös ruokahaluani sekä sitä, että pystyn syömään muutakin kuin mangoa (vaikka kovin kuvauksellinen ruoka onkin).

Tämän kertainen reality check oli fyysisesti ehkä hieman liian raskas, mutta henkisesti oikein nappi suoritus.

Hemma hos oss

2016/09/11



Sen jälkeen kun olimme tehneet poikaystäväni kanssa päätöksen uusista asumisjärjestelyistämme, oli selvää, että muokkaamme minun entisestä kodistani meidän molempien yhteisen kodin. Poikaystäväni yksiössä ei ollut paljon kalusteita joita hän halusi ottaa tänne mukaan, mutta ne mitä hän halusi, saivat ilomielin tulla.



Suurimmat ilmeenmuutokset toivat varmastikin olohuoneeseen parkeerannut työpöytä, uudet ruokapöydäntuolit, uusi olohuoneen matto sekä kirjahylly. Työpöytä tuli poikaystävän muuttokuorman mukana, ruokapöydäntuolit puolestaan löysimme Fidalta ja lahtelaiselta kirpputorilta. Poikaystävällä oli jo yksi tuollainen musta-puinen pinnatuoli (joka löysi paikkansa makuuhuoneesta), joten nämä löytäessämme emme kauaa pohtineet ostoa.

Kaikki pinnatuolit saivat pientä käsittelyä ja tuoretta maalipintaa, ja ovat nyt varsin freshin näköisiä.



Itse olen ehkä kaikista eniten innoissani olohuoneen mattolöydöstäni! Olen jo useamman vuoden jankuttanut punaisesta itämaisesta matosta, ja poikaystävälläkin meinasi hermo mennä muuttohässäkän keskellä mattohaaveiluideni kera... Etsin oikeanlaista mattoa vaikka ja mistä, mutta joko maton väri/kuvio tai hinta ei miellyttänyt.

Sitten astelimme eräälle lahtelaiselle kirpputorille, löysin sieltä lattialta lojumasta tämän maton, ja vaadin kirppiksen omistajaa myymään sen minulle (se ei siis ollut myynnissä, vaan somisteena). Kaupat tehtiin parilla kympillä, enkä ole varmaan ikinä ollut mihinkään sisustusostoon näin tyytyväinen!



Lisäksi hankimme olohuoneen nurkkaan ihan oikean kirjahyllyn (tämä onkin ensimmäinen omistamani sellainen sitten lapsuus-huoneeni), sillä havahduimme yhteisen kirjapinomme olevan aika korkea. Siellä ne ovat nyt kaikki sulassa sovussa, aina typografiasta ja brändäyksestä konmareihin ja hyviinelämiin.

Tietenkin yhteinen kotimme näkyy myös pienissä yksityiskohdissa, kuten tauluissa ja muissa "koriste-esineissä". Tarkoitus olisi vielä hankkia uudet kattovalaisimet, kunhan pääsemme johonkin lopputulokseen siitä, millaisia niiden tulisi olla. Eilen kävimme hakemassa Vantaalta netin kautta ostetun Aris-jalkalampun, josta myös olen aika fiiliksissä. Se tosin vaatii hieman sähkötöitä ennen täystoimiin pääsemistään, mutta jos jotain olen oppinut tässä muutossa, niin se on kärsivällisyys.



Tältä näyttää siis meidän kodissa tällä hetkellä – muutos alkukesään ja sinkkukotiin on kyllä huomattava. En ole blogissa pitkään aikaan esitellyt kotia kunnolla kuvissa, eikä oikein ole tehnyt mielikään. Täällä oli monta asiaa, joihin en ollut ollenkaan tyytyväinen, mutta joille saimme onneksi tehtyä jotain nyt yhdessä. Kaukana tässä ollaan edelleen siitä haaveideni unelmakodista, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
© Happy daysAll rights reserved