Suosikit perjantaina

2017/02/24



Nyt on aika hyvä flow. Töitä on ollut, muttei vyöryttävän paljon. Vapaa-aikaa on ollut, ja sillä monipuolista sisältöä. Olen tämän vuoden puolella pitkästä aikaa ehtinyt selailemaan, inspiroitumaan ja pohtimaan juttuja – kiitos yksityisyrittäjyyteni ja nelipäiväisen viikkoni. (Kerroin nelipäiväisen viikon huojentavista vaikutuksista jo tässä postauksessa.)

Tällä viikolla olen ehtinyt ihastua näihin:

– Pinterestin inspiraatiopommit. Listallani on niin monta personal project -asiaa, joita haluaisin tehdä tai kokeilla. Mistä löytää vain aika kaikkien niiden väkertämiseen!

– Mielenkiintoiset leikkaukset. Tyylini on edelleen boheemin minimalistinen, mutta kauniit leikkaukset vaatteissa kiehtovat aina. Onneksi Suomestakin saa jo vähän muutakin kuin sitä peruspaitaa! Kiertelen aina silloin tällöin suosikkikaupoissani katsomassa tarjonnan, mutta ihanaa kun nykyään ei ole sitä mennävuosien "pakko ostaa" ajattelutapaa. Välillä kauniiden vaatteiden ihastelu ruudultakin riittää, kaikkea ei tarvitse omistaa.

– Matkustus. Viime vuosi on oli yksi parhaista reissuvuosistani förevö, mutta tälle vuodelle ei ole yhtään lentolippua tai hotellia varattuna. Ei tosin ole kauheasti lomaakaan, se on varmaan se hinta tästä stressittömästä yksityisyrittäjyydestä... Samalla kiinnostelisivat kulttuuria pursuilevat suurkaupungit, mutta myös stressittömät pisama-lomat palmujen alla.

– Kauniit kengät. Paljaat nilkat ja sirot jalkineet kiehtovat juuri nyt, kun takatalven lumimyrskyt tukahduttavat jalkani talvikenkiin. Paksut korot olivat jo se juttu viime vuonna, ja ne kiinnostavat kyllä edelleen! Korkokengät ovat kyllä minulla yksi outo mysteeri: kaikki niissä kiehtovat minua suunnattomasti, paitsi niillä kävely.

– Pienet mokkalaukut. Päivä päivältä Chloen Faye -laukku näyttää yhä kauniimmalta. Ja päivä päivältä sen hinta kirpaisee sisäistä Roope Ankkaani yhä enemmän.


Pics: A poster a day, Pepamack, Ruben Hughes, Ewanika & Mija Flatau

Suosikkiaamiaiseni juuri nyt

2017/02/22



Tämän hetken suosikkiaamupalani on simppeli, mutta sitäkin herkullisempi. Täyteläinen, sopivan makea, mausteinen ja kaikin puolin täydellinen. Kaveriksi tummapaahtoista kahvia tai vihreää teetä ja kenties keitetty kanamuna. Voilà!

Pehmein aamiaisjugurtti

vuohenmaitojugurttia
makeuttamatonta omenasosetta
pehmeää päärynää
mulperimarjoja
kanelia


Lauantai-aamuna käperryin tämä kulho kädessäni hyggeilemään ennen päivän aktiviteettejä. Samalla katselin Chef's Tablen uusia jaksoja – kolmannen kauden ensimmäinen jakso Jeong Kwanista sai minut herkistymään jotenkin ytimiä myöten, eikä mikään muu aamiainen olisi sopinut tuohon tasapainoiseen ja seesteiseen jaksoon kuin tämä.


PS. vuohenmaitojugurttia saa ainakin hyvinvarustelluista K-Supermarketeista! Harmi vain, että kotimaista vaihtoehtoa ei taida olla vielä tarjolla.

Kirjahaaveita

2017/02/16






Kerroinkin teille "tunnustuspostauksessani", että haluaisin joskus taittaa kirjan.

Kirjat ovat aina houkutelleet minua puoleensa – nuorena olin todellinen lukutoukka ja saatoin lukea kymmenen kirjaa kuukaudessa. Akateemisen kirjakaupan hyvinä aikoina valetelin usein hyllyjen välissä kirjoja selaten ja omissa ajatuksissani haahuillen. Nykyään en ehdi (taino, ehdi ja ehdi) lukea samaan tahtiin kuin ennen, mutta edelleen kirjat kiehtovat minua suunnattomasti.

Kotoa löytyy kasapäin kirjoja, joiden ulkoasu ja taitto (sisältönsä lisäksi) herättää minussa suunnatonta ihastusta – ja ihan pientä kateuttakin. Uusin taittoesikuvani on Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken Green Home Book.

Sen lisäksi että voisin ottaa kaikki kirjassa näkyvät kodit ja kasvit itselleni, on kirjan henkimä fiilis juuri sellaista, jota minäkin haluan joskus saavuttaa. Vastaanotan siis kaikenlaisia ehdotuksia ja pyyntöjä taittotöihin liittyen, vink vink.

Green Home Bookin on kustantanut Cozy Publishing, joiden kustantama Cozy Homes from Finland on puolestaan aiheuttanut valtavia asuntokateuksia.

Kohti valoa

2017/02/11



Nyt mielessä: pehmeät paidat, valkoiset tennarit, myskin tuoksu.

Helmikuu on itselleni ehkä vuoden vaikein kuukausi. Päivät alkavat jo pidentyä, valon määrä lisääntyä ja toivo keväästä heräillä. Sitten jostain tulee taas yksi siperialainen lumimyrsky ja palauttaa todellisuuteen. Alkaa olla jo kyllästynyt tähän kylmyyteen ja villakerrosten pukemiseen, eikä millään jaksaisi odottaa sitä hetkeä, kun voi vetäistä repalefarkut jalkaan ja aurinkolasit nenälle.

Sitä odotellessa, malttamattomana.


Photo credits: @daiisy.kid, Kamperret, @wideeyedlegless, Petit St Louis & Beeldsteil

Jotain asioita minusta

2017/02/09



– Pidän siivoamisesta, ihan totta. Välillä voisin sanoa suorastaan rakastavani sitä. Siivoaminen on minulle jokinmoinen meditointikeino, eikä konkreettinen ja paljain silmin nähtävä lopputuloskaan varsinaisesti haittaa. Mutta pyykkien ripustaminen, lattioiden moppaaminen ja roskien vieminen – niitä minä kyllä inhoan.

– Olen aika kriittinen itseäni kohtaan, välillä tuntuu että vähän liiankin. Muilta en odota läheskään niin suuria, mutta itseltäni kyllä. Asetan varsinkin työssä standardini kovin korkealle, ja sitten stressaan kun en mielestäni saavuta niitä. Onneksi minulla on kotona maailman paras tsemppari, joka osaa kertoa minun olevan hyvä hieman vähemmälläkin.

– En pidä ruusuista enkä gerberoista, enkä koskaan osta niitä kotiini. Sen sijaan suosikkikukkiani ovat syreenit, leinikit, pionit, anemonet ja valkoiset tulppaanit.

– Isäni asui ja työskenteli Saksassa ja Itävallassa 2000-luvun alkupuolella noin kymmenen vuoden ajan ja meillä oli siellä myös asunto. Tuona aikana lähes kaikki lomat vietettiin edes osittain siellä, ja varsinkin Etelä-Saksa on minulle kuin toinen koti. Kuitenkaan vuoden 2010 jälkeen en ole käynyt Saksassa (tai Itävallassa) kertaakaan, ja haaveilenkin jatkuvasti pienestä roadtripistä takaisin kotiseuduille.



– En ole kesän jälkeen jaksanut käyttää oikein meikkivoiteita tai mitään BB-voiteitakaan. Varsinkin kylmällä ilmalla koen, että parempi vähän punakankirjava kuin kuivalta kraaterilta näyttävä nassu. Onnekseni olen päässyt nuoruusvuosien iho-ongelmista aika hyvin eroon, ja viimeisen vuoden aikana olen rohkaistunut kulkemaan ihan au naturelina jos huvittaa.

– Lempikirjojani ovat Pikku prinssi sekä Muumit ja suuri tuhotulva.

– Osaan aika harvoin pyytää apua, missään. En tiedä johtuuko tämä kasvatuksestani vai monista yksinasutuista sinkkuvuosistani, mutta avun pyytäminen (välillä ihan pienen ja mitättömänkin) on minulle jotenkin todella vaikeaa. Lisäksi koen että olen aika hyvä aika monessa asiassa, joten en varsinaisesti koe tarvitsevani apua esimerkiksi missään kotiin liittyvässä asiassa (en siis osaa pyytää apua edes avopuolisoltani, vaan rassaan itse putket, paklaan seiniin jääneet reiät, ompelen irronneet napit, vaihdan lamput, asennan langattomat netit ja printterit... you know).



– Sipsit ovat suurin heikkouteni. Mutta samalla olen niiden laadusta ja mausta kovin kriittinen. Itse ostan aina Earth Controlin merisuola, balsamico & tomaatti tai Chipstersin Lastu merisuola.

– Haluaisin joskus taittaa kirjan. Minulla ei ole siitä mitään kokemusta, mutta kauniit kirjat houkuttelevat minua luokseen ja usein pysähdynkin ihastelemaan vain jonkin kirjan layoutia.

– Vaikka olenkin aikamoinen kahvifanaatikko, on minun myönnettävä herkistyneeni kofeiinille viime vuosina. En oikeastaan voi juoda kahvia arkisin enää puolen päivän jälkeen, ja jos juon niin se saa olla vain ihan pieni kupponen. Nyyh.


Että tällaista tänään!
© Happy daysAll rights reserved