Maailman äärellä / Portugal

2017/08/20



Luin nuorena useasti fantasiakirjan Althalus: Matka maailman ääriin. Siinä päähahmo löysi talon, joka sijaitsi maailman äärellä, jyrkkien kallioden reunalla. Seisoessani Cabo da Rocalla Portugalissa, en ollut ihan varma olinko löytänyt tuon talon vai matkustanut sittenkin vahingossa Skotlantiin vai Lofooteille.

Portugalin matkamme ensimmäinen majapaikka sijaitsi Altantin rannalla, kymmenisen kilometriä Ericeiran surffikylästä. Ensimmäisenä päivänä teimme retken Sintra-Cascain luonnonpuistoon ja siellä Manner-Euroopan läntisimpään kohtaan, Cabo da Rocaan.

Saapuessamme mysteerisen näköinen sumupilvi ympäröi majakkaa sekä upeita viikunapäivikkipeltoja, ja onneksemme ehdimme näkemään sen ennen auringon ilmestymistä. Sain mukaani myös suhteellisen pitkäkestoisen matkamuiston, kun lähes ensitöikseni kaaduin kivikössä kömpelyyttäni – nyt jäljellä on vain pieni arpi, mutta loppupäivä kuluikin sitten sääri ensin veressä ja lopulta puhdistettuna kääreissä.

Cabo da Rocasta suuntasimme Sintran Quinta da Regaleiraan, mutta kaikessa karuudessaan meidän molempien mielestä tämä oli ehdottomasti upeampi kohde. Tuonne kallion reunalle olisin mieluusti pystyttänyt teltan – miettikää mitkä näkymät aamukahvia keittäessä tai auringonlaskua katsoessa!

Tästä kesästä

2017/08/16



Tämä kuluva kesä on ollut tosi erilainen kuin aiemmat.

Kesä on ensimmäinen kesäni "täytenä" yksityisyrittäjänä ja tämän vuoksi neljän tai viiden viikon palkallinen kesäloma on vain kaukainen unelma. Onhan nyt lähtökohtaisestikin kesä töissä täysin erilainen kuin koko kesä lomalla. Onneksi maailman paras boss lady antoi minulle kaksi viikkoa lomaa blogimuijailusta, ja annoin itse itselleni koko heinäkuun lomaa graafikkona olemisesta.

En voi sanoa työkesän olleen rankka – päinvastoin. Meillä oli oikein hauskaa toimistolla harkkarimme Niranandan kanssa boss ladyn juodessa viintä Italiassa. Oman lomani jälkeen juhlittiin Flow-etkoja ja käytiin Lakridsin kanssa dinnerillä – ei ihan kamalaa tämäkään. Kyllähän sinne sekaan mahtui myös tarjousten ja raporttien vääntämistä ja kadonneiden kamppistuotteiden metsästystä, mutta jotenkin myös kaikki tämä tuntui kevyemmältä kesäaikaan.

Lisäksi tietenkin muutimme keskellä kesää – kun muuttopäivä on 3.7., niin väkisinkin koko kesä (tai vähintään ajatukset) pyörii niiden hommien ympärillä. Nyt olemme kuitenkin saaneet pölyt laskeutumaan ja koti alkaa olla viimeisiäkin mielessä olleita kalustehankintoja myöten valmis. Taino, niin valmis kuin nyt yleensä kahden levottoman luovan koti voi ollakaan. Kodista tulen jakamaan teille lisää kuvia vähän myöhemmin, kunhan saamme vielä viimeisetkin tuolit kuljetettua kotiin (nyt ne taitavat majailla siskoni auton takakontissa).

Takana on myös ennätysmäärä ulkomaanpäiviä sitten huolettomien (äidin ja isän rahoilla vietettyjen) lapsuusvuosien. Ensin reilu viikko Cannesissa, sen jälkeen kymmenen päivää Portugalissa. Tämän lisäksi on myös ollut kaikenlaisia kinkereitä ympäri Helsinkiä ja Suomea, joten kauhean kauaa ei ole ehtinyt paikallaan sammaloitua. Kesäkuun puolessa välin olin vähän kauhuissani tästä kaikesta, mutta löysin jostain itselleni ei-tyypillisen rennonletkeän asenteen, enkä ole jaksanut stressata täydestä kalenterista ihan kauheasti.

Portugali oli tänäkin vuonna maaginen ja ihana – tulen kirjoittamaan siitäkin lisää kunhan jaksan tarttua kiinni savottaan nimeltä kaksi muistikorttia ja puhelin täynnä kuvia. Viime viikonlopun olimme Flow'ssa (sekin oli taas maaginen ja ihana), mutta siitä en jaksa kirjoitella – olette varmasti jo nähneet ja lukeneet siitä aivan riittämiin, kenties olitte myös itse paikalla festareilla. Sen vain sanon, että vuosien odotus palkittiin, ja The XX:n keikka oli upea.

Tänä kesänä haluaisin vielä viettää yön teltassa ja lähteä sienimetsään. Vähän olen miettinyt myös tulevan syksyn kuvioita, mutta vähän vain. Elokuu on pyhitetty vielä kesäjutuille – syksy alkaa vasta sitten joskus myöhemmin. Blogikin on pyörinyt aina tasaisin väliajoin mielessä, joten ehkä tulee taas kausi jolloin kirjoittelen tänne enemmän. Terveiset muuten Henriikalle: paljastuksesi Lakrids-dinnerillä aiheuttivat mulle ihan valtavat paineet ja tahtotilan panostaa blogiin! Tällaisia potkuja persuksille lisää, kiitos.

Pari kuvaa (ja sanaa) Cannesista

2017/07/16













Cannesin mainosfestareista on nyt muutama viikko, joka on ehkä sopiva aika saada muodostettua jotain sanoja tai mielipiteitä.

Päällimmäinen ajatukseni on: haluan sinne uudelleen.

Viikko Cannesissa oli kuin kuplassa elämistä – niin kaukana siitä tavallisesta arjesta, omanlaistensa ympäröimänä, varpaat polttavan kuumassa hiekassa. Jotenkin kaikki tuo tuntuu nyt kovin kaukaiselta (varsinkin se polttava hiekka), mutta samalla niin tuoreena mielessä.

Tietyllä tavalla en osannut yhtään odottaa viikolta etukäteen mitään, mutta silti odotukset olivat todella korkealla. Emme päässeet palkinnoille Young Lionsin film-sarjassa, mutta olemme todella tyytyväisiä omaan työskentelyymme. Saimme paljon itseluottamusta ja uskon että me molemmat ymmärsimme, ettemme olekaan ehkä niin huonoja, kuin itse luulemme. Ja se taitaa olla aika hyvä saalis viikolta.

Viikkoon mahtui paljon: asiantuntijoiden luentoja ilmastoiduissa saleissa, after work -bissejä Connection-beachillä, aika monta käveltyä kilometriä ja rakkoa varpaassa, hulluja juhlia niin kattoterasseilla kuin rannoillakin, useita pulloja roséeta ja kauan haaveiltuja moules marinière, juhannuskokkoja ja kameraryhmiä.

Niin, ne kameraryhmät. Olimme Kuisman kanssa osana erään dokumentin tekoa, ja viikon ajan ympärillämme pörräsi kameroita, äänimiehiä, ohjaajia, tuottajia ja muita apureita. Olo oli kuin reality-tähdellä (hyvällä tavalla, ei sellaisella joka laittaa sekoamaan ja hyppelemään alasti sopimattomissa paikoissa) ja odotamme lopputulosta jännittyneinä. Saimme tuotantotiimiläisistä hyviä ystäviä, joiden kanssa joimme niin kylmät rosét rannalla juhannuksena kuin kreisibailasimme Abban tahtiin päätösjuhlissa.

Suurella innolla jään odottamaan, miten tämä koettu seikkalu tulee näkymään meidän molempien tulevaisuudessa. Mutta sitä ennen aion seikkailla hetken aurinkoisessa Portugalissa, jonne tämä työnarkomaaninen yrittäjä suuntaa huomenaamulla viettämään vuoden ensimmäistä l o m a a .
© Happy daysAll rights reserved