Secondhand- ja muita putiikki-vinkkejä Kööpenhaminaan

31/08/2019


Kuvassa tanskalaisen Gannin secondhandina ostettu mekko. Kuva: Lilli


Olimme Asennemedian toimistoporukan kanssa pienellä inspiraatio- ja tyky-matkalla Kööpenhaminassa heinäkuun lopulla. Päiviin mahtui työntekoa ja asiapitoista ohjelmaa, mutta myös vapaata haahuilua Kööpenhaminassa (sekä paljon syömistä). Oltiin työkamujen kanssa listattu ylös erilaisia vintage-kauppoja ja muita must see -putiikkeja.

Tässä listattuna paikkoja, joissa arvovaltainen Asenne-tuomaristomme suosittelee piipahtamaan!




O-S-V Secondhand


O-S-V SECONDHAND
Peder Hvitfeldts Stræde 4

Yksi Köpiksen ensimmäisistä secondhand-kaupoista, josta löytyy niin naisten kuin miestenkin vaatteita. Enemmän paikallisia ja pienempiä kuin isoja merkkejä. Liikeen esillepano tyylikäs ja hinnat sopivat.



LULA 2NDHAND LUXURY
Antonigade 9

Paljon löytöjä pienessä neliömäärässä! Voi löytyä vaikka mitä upeaa, kun jaksaa vain kahlata. Suurin osa arkikäyttöön sopivaa vaatetta takeista mekkoihin, housuihin ja villapaitoihin. Myös jonkinverran kenkiä ja laukkuja. Hintaluokka merkkeihin suhteutettuna kohtuullinen. Kaupan yhteydessä myös söpö kahvila.



MAGNOLIAS LUKSUS 2NDHAND
Købmagergade 5

Jos etsit secondhandina kalliita desing-merkkejä, niin täältä löytyy! Paljon luksus-merkkien laukkuja ja kenkiä, iso valikoima myös naisten vaatteita juhlamekoista nahkatakkeihin.




Time's Up Vintage // Lula 2ndhand Luxury


I BLAME LULU
Rosenvængets Alle 8, Gl. Kongevej 101, Store Regnegade 24

I Blame Lululla on Köpiksessä kolme liikettä, me kävimme Store Regnegadella. Hyvin kööpenhaminalainen valikoima naisten vaatteita, kenkiä sekä joitain ketjun omia tuotteita (firsthand).



TIME'S UP VINTAGE
Krystalgade 4

Tyylikäs vintage-kauppa, jossa selkeästi useamman vuosikymmenen ajalta löytöjä. Upea kuratoitu valikoima niin miehille kuin naisillekin. Hinnat omaan makuuni hieman kalliimmat.



EPISODE
Larsbjørnsstræde 8

Kaksikerroksinen liike, jossa todella paljon street-henkistä vaatetta. Varaa aikaa kahlaamiseen. Episode on ketju, jolla liikkeitä useissa maissa & kaupungeissa.



CARMEN
Larsbjørnsstræde 7

Pieni vintage-kauppa, josta mieleeni jäivät kimonot, ihanat hiuspinnit, bootsit ja nahkatakit. Paljon löytöjä vuosien varrelta, muutakin kuin viimevuosien trendejä.




Another núe // GANNI Postmodern


ANOTHER NÚE
Krystalgade 3

Another nuéssa ja tämän sisarliike Núessa (Gl. kongevej 111) myynnissä valikoima tyylikkäitä tanskalaisia ja kansainvälisiä merkkejä, muun muassa Nué notes, Lovechild, APT, Toteme MKT Studio...



GANNI POSTMODERN
Overgaden Oven Vandet 40

GANNI Postmodernissa on myynnissä GANNIn edellisten mallistojen vaatteita hieman edullisimmin hinnoin.




Stilleben // Poster & Frame


STILLEBEN
Niels Hemmingsens Gade 3

Ihania sisustustuotteita savikipoista, laseihin ja tyylikkäisiin printtituotteisiin. Valikoimaa löytyy edullisesta paperitavarasta aina muutaman tonnin design-valaisimiin.



POSTER & FRAME
Niels Hemmingsens Gade 6

Mykistyttävä julistekauppa, joka on täynnä skandinaaviseen kotiin sopivaa printtiä! Valinnanvaraa upeiden printtien välillä on niin paljon, että meinaa seota.




Cinnober


CINNOBER
Landemærket 9

Pieni ja tyylikäs kirjakauppa Rundetaarnin kulmilla. Valikoimassa ihania paperituotteita, design- ja taidekirjoja sekä toimistotarvikkeita. Kööpenhaminalaisen Notem Studion muistivihkoja myydään muun muassa täällä.



BEAU MARCHÉ BUTIK
Ny Østergade 32

Beau Marché on yksi lempikahviloistani Köpiksessä, mutta heillä on viereisessä liiketilassa myös tyylikäs sisustuskauppa, joka sekoittaa sekä uutta että vanhaa.



EDISON & CO
Sønder Blvd. 39

Kunnostettujen kalusteiden ja valaisimien vintage-kauppa. Tämä oli valitettavasti kiinni ohi kulkiessamme, joten en päässyt sisällä hypistelemään, mutta jäin kyllä kuolailemaan tuotteita toviksi ikkunan eteen.

Aika tavallinen eikä mitenkään kummoinen kesä (sekalainen kasa ajatuksia menneiltä kuukausilta)

29/08/2019



Ensin kirjoitin kuinka joudumme lähtemään kodistamme ja sitten kirjoitin Midin selviytymisestä koirahyökkäyksestä – ja sitten hiljennyin blogissa useammaksi kuukaudeksi.

Oho ja pardon, tarkoitukseni ei ollut olla mitenkään erityisen dramaattinen. Viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Löysimme ihanan uuden kodin ja Midikin porskuttaa täyttä vauhtia omana sekopäisenä itsenään, kävimme huhtikuussa restaurointikurssilla ja toukokuussa työmatkalla Barcelonassa.

Sitten tuli kesä ja nyt ollaan jo syyskuun kynnyksellä.





Pidin tänä kesänä vain kaksi viikkoa kesälomaa – niinkuin olen pitänyt nyt muutamana vuonna aiemminkin. Tässä elokuun lopussa kuuluisi varmaan sanoa, että best summer ever.

Mutta enpä nyt tiedä siitä.

Siis onhan tässä ollut ihan kivaa, mutta ei nyt mitään kummoista. Olimme miehen kanssa sopineet, että emme tee parin viikon yhteisellä kesälomallamme mitään isoa ulkomaanreissua, sillä olimme olleet juuri yhdessä Barcelonassa ja meillä molemmilla oli lyhyet Euroopan-matkat sovittu heinäkuun loppuun. Kesälomani aikana kävimme päivän Nuuksiossa, kolmen päivän pyöräretkellä Ahvenanmaalla ja sitten oikeastaan en tehnyt oikein muuta (en edes muista käyneeni kahvilla tai millään kivalla kesä-Hesa -seikkailulla).

Työarki alkoi rullaamaan muutaman päivän yhteisellä työreissulla Kööpenhaminaan ja heti perään vietinkin ystäväni polttareita Hämeenkyrössä. Toissa viikonloppuna telttailimme Naantalissa autiosaaressa. Muuten päivät ovat olleet sitä samaa: töitä, koiranulkoilutusta, ruokakassien raahaamista.

Kun ajattelen viimeisimpiä kuukausia, tulee ensimmäiseksi mieleeni vain: v ä s y t t ä ä .





Yleensä olen kesäloman jälkeen jotenkin superinspiroitunut ja valmis valloittamaan maailman – nyt olin kesäloman alkaessa niin väsynyt, että tuntuu kuin koko loma olisi mennyt siitä toipuessa. Tällä hetkellä olenkin hieman ihmeissäni: pitäisi olla uudet syksyn tuulet ja strategiat ja suunnitelmat, mutta ne kaikki uupuvat.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että jotain muutoksia haluan tehdä freelance-töissäni ja kipuillut niihin liittyvien kysymyksien kanssa: miten saisin työn ja arjen tasapainoon, miten saisin pidettyä taloudellisen tilanteen hyvänä ilman että uuvutan itseni, miten saisin itselleni vain mielekkäitä asiakkaita ja projekteja, miten saisin vietyä työtäni ja omaa brändiäni yhä vastuullisempaan suuntaan...

En vieläkään ole ennättänyt keksiä näihin kysymyksiin vastauksia, mutta olen yrittänyt tehdä edes jotain toimenpiteitä, jotta pääsisin eroon tästä jatkuvasta kiireen, väsymyksen ja stressin tunteesta (ennenkuin olen jossain burnout-hoitolassa): olen pyrkinyt suunnittelemaan päivieni aikataulun tarkkaan ja pysymään päivälleni aikataulutetuissa tehtävissä, viikonloput pidän vapaana kaikesta työstä (paitsi erikoissuperpoikkeustapauksissa) ja arkirytmi nukkumaanmenoaikoineen ja herätyksineen on laitettu ruotuun.





Olen myös miettinyt, jos tekisin isoimmalle asiakkaalleni eli Asennemedialle joinain viikkoina vain kolme päivää töitä (teen nyt neljä), jos muiden projektien määrä tai aikataulu sitä vaatisi. Ajatus on hyväksytty jo toisessa toisessa päässä, ja itseäni helpottaa jo tämä mahdollisuuden olemassaolo.

Buukkasin myös kalenterista ihan rehdin pitkän viikonlopun loman: perjantaista maanantaihin vapaata eikä yhtään työtuntia. Ensi viikolla lähdemme työreissulle Berliiniin – siellä työtunteja tulee tehtyä, mutta ohessa on myös muutama vapaapäivä, jotka saa varmasti tuntumaan myös nollaavalta minilomalta.

Minua ei siis oikeastaan haittaa, että kesä oli ja meni, ja että syksy ja arki alkavat. Varsinkin, jos se tarkoittaa, että saan elämän taas tasapainoon ja rutiini rullaamaan. Halu ja tahtotila ovat ainakin kovat – olisiko tämä vihdoin se syksy, jolloin opin tasapainoiseksi ykstiyisyrittäjäksi?

Tämän tahattoman blogitauon jälkeen kirjoittaminenkin on alkanut pikkuhiljaa taas innostamaan, joten ehkä saan rutiinini rullaamaan myös täällä. Kirjoitusideoita on jonkin verran, mutta toki otan juttuvinkkejä aina myös vastaan. (Haluaisitteko ehkä kuulla meidän nykyisestä kodistamme? Tai kenties vinkkejä Kööpenhaminan vintage-putiikkeihin?)

Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolen kesä sujui pirteimmissä ja ehkä ikimuistoisimmissakin merkeissä. Pahoittelut tällaista sekalaista tekstioksennusta, eipä ole ainakaan kynnys korkea jatkaa tämän jälkeen taas kirjoittelua.

Maaliskuun paras: Midi

31/03/2019

Maaliskuun paras asia on ehdottomasti Midi.

Ja se, että Midi on elossa.


~ ~ ~

Muutama viikko sitten olin lopettelemassa työpäivää kotitoimistolla ja ajattelin vielä piipahtaa Midin kanssa nopeasti lenkillä, ennen kuin lähtisin ystäväni luo kyläilemään illaksi. Astuimme kotiovesta ulos ja näin, että jalkakäytävällä edessämme käveli hieman kolmen ihmisen ryhmä, joista yhdellä oli isohko koira hihnassa. Tapani mukaan pidin heitä tarkasti silmällä, sillä he vaikuttivat päihtyneiltä (ihan perinteistä menoa Kalliossa...) ja sellaisten ihmisten kanssa liikkuvat koirat voivat olla arvaamattomia.

Kävelimme porukan perässä hyvän välimatkan päässä, mutta kun he pysähtyivät lähikaupan kulmalle, meidän oli Midin kanssa ohitettava heidät. Otin Midin toiselle puolelleni, hihnan mahdollisimman lyhyeksi ja kiersimme vielä mahdollisimman kaukaa jalkakäytävän toista reunaa. Kaikki vaikutti menevän ihan tavallisesti, kunnes yhtäkkiä iso koira otti askeleita Midiin päin (taluttaja piti hihnaa todella löysällä), otti Midiä kaulasta kiinni ja retuutti puolelta toiselle.




Kaikeksi onneksi tilanne kesti vain muutaman sekunnin. En kuitenkaan ikinä elämässäni ole säikähtänyt niin. En tiedä kumpi meistä huusi kovempaa ja enemmän paniikissa, minä vai Midi. En edes tiedä, miten Midi lopulta pääsi irti toisen koiran otteesta, sillä kaikki oli aivan sumeaa. Sain kuitenkin Midin syliini, hän hengitti, mutta uikutti kovaa ja tärisi aivan kauttaaltaan. Pyörin kadulla koira sylissäni paniikissa: mitä mun pitää tehdä?

Kiitos kuitenkin sille tuntemattomalle ystävälliselle miehelle, joka tuli tilanteeseen minua rauhoittelemaan. Tutkimme Midiä, emmekä suoraan nähneet hänessä suuria vammoja; Midi myös käveli ja oli lopettanut uikuttamisen. Tämän tuntemattoman miehen ansiosta sain myös hyökänneen koiran omistajan yhteystiedot, ja hän tajusi myös antaa huutia omistajalle.

Kannoin Midin kotiin ja siellä huomasin, että Midin kaulassa vasemman tassun vieressä oli iso verinen haava. Kädet täristen soitin eläinlääkäriasemallemme ja kysyin hädissäni mitä minun pitää tehdä. Onnekseni puhelimessa oli ihana rauhallinen ja tuttu vastaanottovirkailija, joka ohjasi meidät tulemaan mahdollisimman pian paikalle ja lupasi, että päästyämme sinne lääkäri tarkastaisi Midin pikimmiten.

45 minuutin päästä hyökkäyksestä olimme jo Töölön Evidensiassa, jossa Midi pääsi heti hoitajan helliin käsiin. Pian paikalle saapui myös lääkäri, kerroin mitä oli tapahtunut ja lääkäri tutki Midin perusteellisesti. Kuin ihmeestä mitään muita vammoja ei ollut, kuin kaksi isoa vekki-haavaa vastakkaisilla puolin kaulaa. Haavat eivät olleet syviä, mutta vaikean mallisia: niihin täytyi laittaa dreeniputket ja tikit. Midi sai rauhoittavaa lääkettä (haavat olivat niin arat, ettei niitä pystynyt hoitamaan ilman, että Midi hermostui liikaa), jonka jälkeen lääkäri ja hoitaja puhdistivat sekä tikkasivat haavat toimenpidehuoneessa. Muutama tunti saapumisestamme pääsimme kotiutumaan rauhoittavista pöhnäisen, tilkkutäkiksi ajellun pikkukoiran kanssa.




Ensimmäisenä yönä nukuin ehkä viisi minuuttia sohvatyynyistä tehdyllä sängyllä makuuhuoneen lattialla. Midi oli niin kivuissaan, että levottomana vain vaelsi ympäri makuuhuonetta ja luimisteli sängyn alla, eikä pystynyt nukkumaan lainkaan. Olin kuitenkin saanut onneksi syötettyä kipulääkeen ennen "nukkumaan" käymistä, ja aamuyöstä sain Midin houkuteltua sängyn alta pois niin, että sain vietyä hänet pikaisesti ulos. Olin saanut syötettyä myös ruoan ja juotettua vettä.

Ensimmäisen yön jälkeen tilanne onneksi jo helpottui, ja näki Midin olon selvästi parantuvan. Unikin alkoi vihdoin maistua, ja seuraavina öinä nukuttiin jo suhteellisen normaalisti. Tämän viikon maanantaina kävimme poistamassa tikit, ja haavat ovat parantuneet todella hyvin. Nyt sunnuntaina haavoista ovat jo ruvetkin irronneet, ja ajeltu karva haavojen ympäriltä on alkanut kasvaa takaisin. Midi saikin niin hoitajalta kuin lääkäriltä (jotka olivat jokaisella kolmella käynnillämme samat) ekstrapisteitä pikkukoiran sisukkuudestaan ja mallimaisesta haavojen parantumisesta.

En voi vieläkään uskoa, miten uskomattoman hyvä onni meillä oli – kontrollikäynneillä lääkäri ja hoitaja uskalsivat jo minullekin sanoa, miten lähellä hengenlähtö olisi voinut olla. Useimmiten vastaavat tapahtumat päättyvät todella paljon huonommin. On käsittämättömän hyvää tuuria, etteivät hyökänneen koiran hampaat osuneet tai puhkaisseet mitään kriittistä, kuten henkitorvea. Näyttää myös siltä, että Midi on henkisesti toipunut todella hyvin – minä omistajana ja tilanteessa mukana olleena puolestani olen traumatisoitunut varmasti loppuelämäkseni.

Meidän onneksemme tiedämme myös hyökänneen koiran omistajan, ja olemme saaneet heidät maksamaan hyökkäyksestä aiheutuneet eläinlääkärikulut. Useimmiten vastaavissa tilanteissa hyökännyt koira omistajineen vain liukenee paikalta, mutta vaikka meidän tapauksessamme vastapuoli oli mitä todennäköisimmin päihtynyt, ei hän paennut ja vaikutti säikähtäneen itsekin aidosti tilanteesta.

Tapahtuma on saanut minut vielä entistä varovaisemmaksi ulkona liikkuessa ja muita koria nähdessä – muistakaa myös kaikki muut koiranomistajat olla valppaina. Olen myös erittäin kiitollinen osaavasta eläinlääkäriasemastamme, josta voin aina luottaa saavani apua tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos siis Evidensia Töölö, erikoiselänlääkäri Päivi ja hoitaja Jasmin.

Onnellisin olen kuitenkin siitä, että Midi on vielä täällä meidän kanssa, voi hyvin ja on taas oma ihana itsensä.

© Happy daysAll rights reserved