Syksyn vauhti

2017/09/18



Vaikka sen tietää jo etukäteen, niin silti se jotenkin yllättää ja laittaa hengästymään vauhdillaan.

Syyskuu, siis.

Olin perjantaina ihanan Sugar Universen lanseeraustilaisuudessa, ja tuttavien kanssa kuulumisia vaihdellessa kaikkien fiilis tuntui olevan sama: "No aika hullu kiire on, tiedäthän, syksy. Ehkä tämä tästä lokakuun puolella vähän helpottuu."



Tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen, että annoin itselleni kesällä oikeaa lomaa – kun kesällä sai hieman nollailtua, niin jaksaa nyt edes hieman paremmin painaa kreisejä päiviä. Itselläni on tällä hetkellä niin monta rautaa tulessa, että ei meinaa itsekään oikein pysyä perässä. Iltaisin vierähtää vähän turhan pitkään koneella, ja aamullakin pitäisi jo aikaisin herätä töitä tekemään. Eilen sunnuntaina, nukuin 11 tuntia, kertonee jotain pienestä väsymystilastani.

Asenteella hommat sujuvat todella hyvin, mutta töitä riittää – varsinkin, kun ketku toimarimme Ulla lähti Nykkiin viikoksi ja jätti puljun minulle hoidettavaksi. (Oikeasti Ulla on enemmän kuin ansainnut loman rapakon tuolla puolen.) Muiltakin osin meillä on tosi jännä syksy menossa/tulossa, ja onkin kaikenlaista mielenkiintoista projektia menossa. Odotan myös kuumeisesti uuden harkkarimme aloittamista, sillä osaavat lisäkädet ovat aina suuri apu.



Olemme Ullan kanssa myös aika kunnianhimoista sakkia, ja keksimme koko ajan uutta pöhinää – ihan vaan ettei vahingossakaan tylsää tulisi. Yritämme miettiä, miten pystyisimme tarjoamaan asiakkaillemme entistä parempia ja monimuotoisempia kokemuksia, verkostomme upeaa asiantuntijuutta.

Nämä kuvat ovat Valion sadonkorjuujuhlasta, jonka Asennemedia järjesti Jennin ja Natan johdolla. Tilaisuudessa vieraat pääsivät kokkailemaan yhdessä Benjamin Frostellin kanssa Valion luomutuotteilla, sekä tietenkin herkuttelemaan niillä. Vaikka itse lähinnä tilaisuudessa kaadoin alkumaljoja, hoidin tiskivuorta ja möyhin lautasliinoja, niin sain itsekin maistaa oman osani kuormasta.



Asennehommien lisäksi on tullut tehtyä kaikenlaista. Yhden viikon projektina oli muun muassa Nordic Food Talesin logosuunnittelu yhdessä Jennin ja Saaran kanssa. Sen lisäksi, että kehitän Asennemedian toimintaa, pohdin myös jatkuvasti omaa firmaani: mikä on oikea suunta, millaisia projekteja haluan tehdä? Mitä lisään portfoliooni ja mitä otan pois, jotta tämä välittyy? Mille projekteille sanon kyllä, mille en – mikä on kaikkein mielekkäin ja johtaa haluamaani suuntaan?

Että sellaista yrittäjän syyskuuta tänne kuuluu – jos siellä on joku jonka kalenteri ei ole täyskaaos, niin kertokaa miten te sen teette?!


Ensimmäinen kuva: minä
Muut kuvat: Jarno Jussila

Postikortteja Atlantin rannalta

2017/08/30



Vietimme kolme ensimmäistä yötä Portugalin matkallamme rannikolla, lähellä Ericeiran surffikylää. Olimme vuokranneet auton, ja ajelimmekin nuo ensimmäiset päivät rannikkoa edes ja takaisin, suolaa nuuskien ja mahtipontisia aaltoja katsellen.

Oma rantamme oli pieni ja suloinen Praia de São Lourenço, jonka kahvilasta sai jääkylmää Somersbytä ja jossa katselimme yöunnin kaverina muutaman upean auringonlaskun.



Upeat olivat myös Penichen pienet ja salaiset sekä suuret dyynien reunustamat rannat. Hiekkaa oli näiden kolmen päivän jälkeen kaikkialla, ja pieneen rahinaan alkoi nopeasti tottua. Tuliaisiksi keräsin muutamat simpukat laskuveden aikaan.

Surffaamaan emme tällä reissulla ennättäneet – jos olisimme viettäneet rannoilla pidemmän aikaa eivätkä levottomat sielumme olisi haluneet liikkua ja nähdä koko ajan uutta, olisimme varmasti testanneet myös Ericeiran tunnettuja aaltoja.

Metsässä hortoilemisen lisäksi kyllä beach life on myös aika mukavaa, ja voimakkaiden aaltojen tuijotus yhtä meditoivaa kuin sienimättäällä nököttäminen.

Metsämeditaatiota ja puskapohdintaa

2017/08/28

Vietin juuri kuluneen viikonlopun metsässä, ja se oli ehkä kesän paras viikonloppu.

(Tai ainakin ihan top-listan kärjessä.)

Mainitsin pari postausta sitten, että haluaisin vielä tänä kesänä ennättää sienimetsään. Poikaystävän järkätessä meillä poikien illan, katsoin tilaisuuteni tulleen: pakkasin siskolta lainassa olleesseen autoon itseni lisäksi sieniveitsen, kaksi koiraa sekä verkkarit ja hurautin lapsuudenkotiini landelle.



Siellä sitten pyllistelin pärekorini kanssa menemään koko viikonlopun. Kotikotona kävin syömässä makaroonilaatikkoa, saunomassa, nukkumassa ja tyhjentämässä korin sisältöä – sitten taas takaisin puskaan!

Viikonloppu metsässä yksin oli i h a n a a .



Kehitin elokuun alussa aamuisin vadelmapuskissa pyöriessäni termin metsämeditaatio, ja sitä todellakin tarvitsin. Paluu arkirutiineihin on ollut jonkin verran takkuisaa, ja erilaiset muutokset meidän molempien taloudessa asuvien työkuvioissa ovat aiheuttaneet pientä stressinpoikasta.

Muun muassa yhden yön pyörin hikisenä sängyssä miettiessäni omia verosotkujani: kirjanpitäjäni huikkaili ennakkoverotukseen ilmoittelemieni vuositulojen perään ja liian matalallehan olin tuon arvion laittanut. Tilasin uuden verokortin, ja loppuvuoden ennakkoveroni per kuukausi on 1 700 euroa. Tuon luvun räpsähtäessä naamalleni oli metsäretriitti todellakin paikallaan.



Viikonlopun saldo oli laskeneiden stressitasojen lisäksi oikein mukava: noin 4 litraa kanttarelleja, litra mustaviinimarjoja, puoli litraa mustikoita ja muutama desi villivadelmia.

Lisäksi mietin taas, kuinka ihana olisikaan asua lähellä luontoa, tällaisten herkkujen lähellä. Mutta heti seuraavaksi mietin ihanaa kotiamme, jota rakastan. Ja kaikkia niitä kantakaupungin palveluita, joita tunnun myös rakastavan. Onneksi voin aina palata lapsuudenkotiini haukkaamaan happea – katsotaan niitä omia maalaiskartanoita sitten hieman myöhemmin.



Onneksi ehkä ensi viikonloppuna pääsee taas metsään. Tuolloin siskoni kanssa – ja isojen eväiden.
© Happy daysAll rights reserved