Aika tavallinen eikä mitenkään kummoinen kesä (sekalainen kasa ajatuksia menneiltä kuukausilta)

29/08/2019



Ensin kirjoitin kuinka joudumme lähtemään kodistamme ja sitten kirjoitin Midin selviytymisestä koirahyökkäyksestä – ja sitten hiljennyin blogissa useammaksi kuukaudeksi.

Oho ja pardon, tarkoitukseni ei ollut olla mitenkään erityisen dramaattinen. Viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Löysimme ihanan uuden kodin ja Midikin porskuttaa täyttä vauhtia omana sekopäisenä itsenään, kävimme huhtikuussa restaurointikurssilla ja toukokuussa työmatkalla Barcelonassa.

Sitten tuli kesä ja nyt ollaan jo syyskuun kynnyksellä.





Pidin tänä kesänä vain kaksi viikkoa kesälomaa – niinkuin olen pitänyt nyt muutamana vuonna aiemminkin. Tässä elokuun lopussa kuuluisi varmaan sanoa, että best summer ever.

Mutta enpä nyt tiedä siitä.

Siis onhan tässä ollut ihan kivaa, mutta ei nyt mitään kummoista. Olimme miehen kanssa sopineet, että emme tee parin viikon yhteisellä kesälomallamme mitään isoa ulkomaanreissua, sillä olimme olleet juuri yhdessä Barcelonassa ja meillä molemmilla oli lyhyet Euroopan-matkat sovittu heinäkuun loppuun. Kesälomani aikana kävimme päivän Nuuksiossa, kolmen päivän pyöräretkellä Ahvenanmaalla ja sitten oikeastaan en tehnyt oikein muuta (en edes muista käyneeni kahvilla tai millään kivalla kesä-Hesa -seikkailulla).

Työarki alkoi rullaamaan muutaman päivän yhteisellä työreissulla Kööpenhaminaan ja heti perään vietinkin ystäväni polttareita Hämeenkyrössä. Toissa viikonloppuna telttailimme Naantalissa autiosaaressa. Muuten päivät ovat olleet sitä samaa: töitä, koiranulkoilutusta, ruokakassien raahaamista.

Kun ajattelen viimeisimpiä kuukausia, tulee ensimmäiseksi mieleeni vain: v ä s y t t ä ä .





Yleensä olen kesäloman jälkeen jotenkin superinspiroitunut ja valmis valloittamaan maailman – nyt olin kesäloman alkaessa niin väsynyt, että tuntuu kuin koko loma olisi mennyt siitä toipuessa. Tällä hetkellä olenkin hieman ihmeissäni: pitäisi olla uudet syksyn tuulet ja strategiat ja suunnitelmat, mutta ne kaikki uupuvat.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että jotain muutoksia haluan tehdä freelance-töissäni ja kipuillut niihin liittyvien kysymyksien kanssa: miten saisin työn ja arjen tasapainoon, miten saisin pidettyä taloudellisen tilanteen hyvänä ilman että uuvutan itseni, miten saisin itselleni vain mielekkäitä asiakkaita ja projekteja, miten saisin vietyä työtäni ja omaa brändiäni yhä vastuullisempaan suuntaan...

En vieläkään ole ennättänyt keksiä näihin kysymyksiin vastauksia, mutta olen yrittänyt tehdä edes jotain toimenpiteitä, jotta pääsisin eroon tästä jatkuvasta kiireen, väsymyksen ja stressin tunteesta (ennenkuin olen jossain burnout-hoitolassa): olen pyrkinyt suunnittelemaan päivieni aikataulun tarkkaan ja pysymään päivälleni aikataulutetuissa tehtävissä, viikonloput pidän vapaana kaikesta työstä (paitsi erikoissuperpoikkeustapauksissa) ja arkirytmi nukkumaanmenoaikoineen ja herätyksineen on laitettu ruotuun.





Olen myös miettinyt, jos tekisin isoimmalle asiakkaalleni eli Asennemedialle joinain viikkoina vain kolme päivää töitä (teen nyt neljä), jos muiden projektien määrä tai aikataulu sitä vaatisi. Ajatus on hyväksytty jo toisessa toisessa päässä, ja itseäni helpottaa jo tämä mahdollisuuden olemassaolo.

Buukkasin myös kalenterista ihan rehdin pitkän viikonlopun loman: perjantaista maanantaihin vapaata eikä yhtään työtuntia. Ensi viikolla lähdemme työreissulle Berliiniin – siellä työtunteja tulee tehtyä, mutta ohessa on myös muutama vapaapäivä, jotka saa varmasti tuntumaan myös nollaavalta minilomalta.

Minua ei siis oikeastaan haittaa, että kesä oli ja meni, ja että syksy ja arki alkavat. Varsinkin, jos se tarkoittaa, että saan elämän taas tasapainoon ja rutiini rullaamaan. Halu ja tahtotila ovat ainakin kovat – olisiko tämä vihdoin se syksy, jolloin opin tasapainoiseksi ykstiyisyrittäjäksi?

Tämän tahattoman blogitauon jälkeen kirjoittaminenkin on alkanut pikkuhiljaa taas innostamaan, joten ehkä saan rutiinini rullaamaan myös täällä. Kirjoitusideoita on jonkin verran, mutta toki otan juttuvinkkejä aina myös vastaan. (Haluaisitteko ehkä kuulla meidän nykyisestä kodistamme? Tai kenties vinkkejä Kööpenhaminan vintage-putiikkeihin?)

Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolen kesä sujui pirteimmissä ja ehkä ikimuistoisimmissakin merkeissä. Pahoittelut tällaista sekalaista tekstioksennusta, eipä ole ainakaan kynnys korkea jatkaa tämän jälkeen taas kirjoittelua.

No comments:

Post a comment

© Happy daysAll rights reserved