Lately

2015/09/26



Kiirettä pitää.

Siinäpä ajatus, joka on pyörinyt päässä lähiaikoina. Hiljaista on ollut niin blogissa kuin Instagramissakin, mutta kulissien takana tapahtuu. Pääsin töissä mukaan mielenkiintoiseen projektiin, mutta aikataulu on haastava. Tällä viikolla on tehty reilusti tunteja sisään ja istuttu toimistolla pitkiä iltoja, mutta mieluisten työtehtävien takia tämä ei haittaa (ja koska tiedän, että kiire on vain väliaikaista).

Sen sijaan Espan puistossa meno oli tänään aamulla kaikkea muuta kuin kiireistä.

Väsymys painoi menneen viikon sekä eilisen koulupäivän ja firman iltajuhlien jäljiltä, mutta lauantain kouluaamut ovat siitä huolimatta ihania. Varsinkin näin hektisen viikon jälkeen, on kävelymatka kouluun hiljaisen kaupungin läpi ihanan rauhoittavaa ja jollakin tapaa meditoivaa. Missään ei ole ketään tai mitään, paitsi tuo ihmeellinen aamusumu.

Tänään ehkä pitäisi olla vain rauhassa kotona, mutta luulempa etten malta. Kyllä sitä jossain vaiheessa sitten ehtii taas rauhoittua niin että tylsistyy.

Not so ready for the new season

2015/09/12

Tulin juuri kaupungilta kotiin. Uskomatonta on, että reissulla tuli hiki – siitä huolimatta, että on syyskuun puoliväli, takki jätettiin kotiin ja jalassa oli vain ballerinat. Olen aivan tohkeissani tästä kesän paluusta, mutta samalla haikein mielin. Tiedän, että nämä ovat vain poikkeuksellisia muutamia päiviä, ja kohta se kammoksumani syksy ihan oikeasti alkaa.

Olenko kertonut teille koskaan, että en pidä y h t ä ä n pimeästä, kylmästä, vesisateesta, lumesta, kylmästä tuulesta, loskasta enkä umpiharmaasta säästä. Toisin sanoen, en siis pidä syksystä enkä talvesta. (Muutamia poikkeuksellisia päiviä näiden vuodenaikojen aikana löytyy, mutta noin niinkuin yleisesti.) En myöskään ole koskaan ymmärtänyt syysmuodin hehkutusta tai unelmointia ihanista illoista sohvannurkassa kynttilät palaen.

Itse haaveilen jatkuvasta auringonpaisteesta, hiekasta varpaiden alla ja pienistä hikipisaroista otsalla.



Vaikka mennyt kesä oli säiden puolesta lyhyt, ehti siihen mahtua paljon kaikkea hyvää. Sellaista oikeaa kesätekemistä, jota aina ennen kesää suunnittelen tekeväni, ja joita pinnailemani kuvat Pinterestissä ovat täynnä.

Nyt näiden muistojen (ja kuvien) voimalla mennään aina seuraavaan kesään asti, ja samalla jo salaa suunnitellaan ensi vuoden puuhailuja. Näin eräs päivä Herbinan uuden mainoksen, jossa on juuri sellainen täydellinen kesäfiilis. Noin minäkin kesäni vietän – pyöräillen, ystävien kanssa ollen, piknikillä istuen. Pisamat nenällä ja suu jatkuvassa virneessä.



Pohdin suuntaavani jo heti alkuviikosta kauppaan kyseisiä tuotteita ostamaan. Jos näitä tyrnimehua ja appelsiininkukkavettä sisältäviä tuotteita käyttämällä saan palan tuota kesäfiilistä ja auringonpaisteen huolettomuutta päiviini myös keskellä pimeintä talvea, niin olen myyty.


Yhteistyössä Herbina

Sunday thoughts

2015/09/06



Tänään sunnuntaina mieli on levollinen ja luottamusta tulevaan löytyy. Tulee mitä tulee, ja se on okei.

Tulin viikonlopuksi vanhempieni luokse landelle rauhoittumaan, ja olen saanut tehtyä niin freelance-juttuja, koulutehtäviä kuin nauranut ystävien kanssa kahteen aamulla. Tuntuu, että tätä kaikkea tarvitsin juuri nyt, rauhaisaa oloa ja luovia hetkiä.

Näin on hyvä.

Pics: Mg Frontera, Happyfolks, Ikea & David Meye

Nobody likes a grumpy face

2015/09/03



Eräs päivä kotiin kävellessäni katselin tuttuun tapaan vastaantulevia ihmisiä. Onpa tympeän näköistä porukkaa, ajattelin.

Kyllähän suomalaiset tietävästi ovat aika yrmeä kansa, mutta tällä kertaa jäin oikein kunnolla ihmettelemään. Oli suhteellisen nätti elokuinen iltapäivä, joten säässä ei voinut olla vika (kuten tiedetään, säähän on meille suomalaisille no. 1 mielialaan vaikuttaja). Sen vielä ymmärrän, että yksin työmatkaillessa saattavat suupielet kääntyä alas, tai ainakin viivasuoraksi, kun yksikseen pohtii kauppalistaa tai illan siivousurakkaa.

Mutta eivät ne terasseilla istuvat, ystävän kanssa iltapäivää viettävät ihmisetkään nyt kovin ilosta pursuavan näköisiä olleet. Eikai heillä kaikilla ollut kaikkien aikojen kamalimmat treffit menossa?

Onpa hapan energia täällä.



Sitten kuljin lasten leikkipuiston ohi. Energia muuttui hetkessä, ja vaikka en olekaan mikään lapsifani, suupieleni nykivät väkisinkin ylöspäin.

Koen itse olevani aika iloinen ja nauravainen ihminen, mutta välillä havahdun heijastavan pinnan ohi kulkiessani: näytänpä ilkeältä. Ei ihme, jos kaduillakin minua lähestyvät mukavien juttelukavereiden sijaan ukot, jotka ovat niin humalassa etteivät erota postilaatikkoa oranssiliivisestä raksamiehestä, saati sitten minun mutruksi vetäytynyttä naamaani.

Kotiin päästessäni tein itselleni syyslupauksen (herkkulakon lisäksi):

hymyile enemmän, myös yksin ollessasi.


neule Selected Femme // toppi H&M // boyfriend-farkut Mango
© Happy daysAll rights reserved