Pari viikkoa sitten torstaina oli aikamoinen hulabaloo.
Kävelin aamutuimaan läpi Elielinaukion, samaa reittiä kuin usean vuoden ajan töihin mennessäni. Tällä kertaa tosin suuntasin kohti Sanomataloa, hieman jännityksestä tutisevin jaloin, pohtien onko huulipunani paikoillaan vai pitkin hampaita ja poskia (unohdan välillä hermostuneena laittaneeni huulipunaa).
Parin tunnin kuluttua marssin sekavin tuntein ja spagettijaloin pois Sanomatalolta. Kainalossani useita kukkapaketteja, sisälläni lasi kuplivaa ja naamallani sellainen virne, ettei varmaan toista ole minulla koskaan nähty.
Mainitsinkin edellisessä postauksessa voittaneemme tiimikaverini (/poikaystäväni) kanssa Young Lions Finlandin filmi-kategoriassa kultaa ja printti-kategoriassa pronssia. En ikinä, ikinä, tosissani kuvitellut maaliskuussa puolivitsillä Kuismalle tiimikaveriutta luvatessani, että voittaisimme oikeasti jotain. Enhän edes koskaan aiemmin ollut tehnyt oikeastaan yhtään mainosta. Ja siinä sitä oltiin, kultaa kourassa!
(Niille jotka eivät vielä tiedä, Young Lions Finland on alle 30-vuotiaille luovan alan työntekijöille suunnattu mainoskilpailu, jossa on 48 tuntia aikaa tehdä mainos vastaamaan annettua briifiä. Me osallistuimme kilpailussa kahteen sarjaan, printtiin ja filmiin.
Mainosalalla YLF on aika iso juttu. Toimistot kannustavat omia nuoria luovia osallistumaan kilpailuun ja tukevat kisan aikana niissä määrin, kuin on mahdollista. Kuismalle (hän on ammatiltaan mainonnansuunnittelija/Art Director) osallistuminen kilpailuun oli jo kuudes, ja myös monet hänen ystävistään ovat osallistuneet kisaan useita kertoja. YLF-kultaa portfoliossa arvostetaan todella, ja mainospiirien ollessa Suomessa kuitenkin suhteellisen pienet, myös voittajien nimet muistetaan aika hyvin.)
Virallisen julkistustilaisuuden jälkeen meidät kaikki vietiin Sanoman neukkariin juomaan kuplivaa ja keskustelemaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi kaiken sai myös kirjallisena, sillä itseltäni meni varmaankin puolet infosta ohi ihmetellessäni juuri äsken tapahtunutta. Kun pääsimme pois Sanomatalolta, oli puhelimeni jo täynnä onnentoivotuksia niin ystäviltä kuin kollegoilta – taustajoukot olivat seuranneet koko aamun Facebookin live-lähetystä ja hihkuneet kilpaa kanssamme voittajia huudettaessa! Kun tajusin tämän, meinasi pari tippaa valua silmäkulmastani.
Iltapäivän ja illan suunnitelmat menivät täysin uusiksi – minut käskettiin pikaisesti Jääkärinkadun toimistolle (oli vaapaapäiväni) ja siellä minua odotti joukko hurraavia, laulavia ja tanssivia Asenne-ystäviä! En ole varmaan koskaan saanut sellaista vastaanottoa missään. Taittinger-pullot sanoivat poks, Antti Tuisku sanoi että on pakko twerkkaa ja siinä me sitten sheikattiin bootyä keskellä aurinkoista torstai-iltapäivää (yllä kuvatodistetta). Myöhemmin matka jatkui vielä joukolla Ylioppilastalolle Grand Champagneen (jonne tiimikaverikin pääsi iloksemme mukaan) ja Pizzeria Via Tribunaaliin, kunnes kello yhdeksän väsyneet voittajat nukahtivat tyytyväisinä omaan sänkyynsä.
Nyt vajaa kaksi viikkoa myöhemmin olen jo toipunut alkushokista (ja pienestä juhla-krapulasta), ja olemme molemmat ehtineet sisäistää asian. Seuraavaksi alamme hirmuiseen oppikouluun: käymme Sanoman meille järjestämässä workshopissa, luemme kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän kirjallisuuden ja tutkimme viime vuosien kisatuloksia.
Lähdemme nimittäin kesäkuun puolivälissä viikoksi Cannesiin kansainväliseen Cannes Lions International Festival of Creativityyn! Siellä saamme osallistua festivaali-viikon luennoille ja iltatapahtumiin – sekä edustaa Suomea kansainvälisesen Young Lions -kilpailun film-sarjassa. Jokaisen maan sarjan voittajat kisaavat siis vielä uudelleen Cannesissa, tavoitteenaan on luoda uusi mainosfilmi Cannesissa saamamme briefiin.
Vaikka viikko Ranskan Rivieralla kiehtoo minua aivan suunnattomasti (Côte d'Azurilla ja Provencella on aina sydämessäni erityinen paikka), olen aika kauhuissani tulevasta koitoksesta. Taso kansainvälisissä kisoissa on huikea, ja oman kategorian voitto Cannesissa voi mullistaa koko elämän. Ja minä kun vasta tässä olen aivan taaperon kengissä näissä mainosgameissa! Onneksi tiimikaverini on kokenut mainosmies, ja luotamme toisiimme täysin. Meidän yhteistyömme sujuu mutkitta, ja taustani markkinoinnin parissa on jo tähän mennessä osoittautunut hyödylliseksi. Vaikka olenkin suht kokematon mainostentekijä, koen silti ymmärtäväni alasta paljon – saimme muun muassa palautetta siitä, että meillä oli Suomen kisojen paras insight. Voin siis kai vain luottaa taitoihini ja yrittää kahmia kaiken mahdollisen tiedon ja inspiraation etukäteen. Onneksi tukenamme on monia alan huippuammattilaisia, joilta kysyä neuvoja ennen matkaa.
Juhannussuunnitelmat menivät siis tältä vuodelta uusiksi, kun mökkireissujen sijaan istumme Cannesissa työstämässä filmi-pätkäämme. Ja vaikka kyseessä onkin työreissu, ehdin jo muutaman kerran ahdistua siitä, mitkä bikinit pakkaisin mukaani...
Yllättäviä käänteitä ja mielettömiä mahdollisuuksia
13/05/2017
Huomenta Naantalista!
Tämä viikko on kyllä aikamoista juhlaa täynnä – torstaina menin ja voitin Kuisman kanssa Young Lions Finlandin film-kategorian ja tänään juhlitaan ihanien ystäviemme häitä Turussa!
(Tämä aamu tosin alkoi hieman alakuloisissa aamiaistunnelmissa – lämmin muisto presidentti Mauno Koivistolle. Mauno oli minun elämäni ensimmäinen presidentti, ja muistan vielä hänen presidenttikautensa. Osanottoni hänen läheisilleen, menetys ei ole koskaan helppoa.)
Täällä Naantalissa paistaa toistaiseksi aurinko, ja ennusteen mukaan myös juhlapaikalla olisi hyvä ilma. On tämä kyllä, että toukokuisissa häissä täytyy miettiä lumisateen uhkaa! Uskaltaudun siis lähtemään pliseeratussa Monkin haalarissa ja COS:in täydellisissä marjapuuroisissa koroissa. Pitkähihaiseksi ostin Filippa K:n tummansinisen kimonon.
Nyt vielä muutama homma vielä hoidettavana ennen häähumputuksia – ihanaa viikonloppua kaikille!
09/05/2017
Tacot best, eikö niin?
Tässä tulisi jakoon yksi gluteeniton kasvisvaihtoehto seuraavalle kerralle, kun tacohammasta alkaa kolottamaan! Salaatinlehti lättynä on ollut käytössä jo useamman vuoden, parhaiten tähän toimii iso ja tarpeeksi jämäkkä cosmopolitan-salaatti. Jottei aivan liian terveelliseksi menisi, niin nyhtökaura saa mausteekseen hikkorisavustettua ja fariinisokerilla tuunattua barbeque-kastiketta – tämän niksin opin siskoltani ja hänen mieheltään, jotka ovat kokeneita matkaajia niin Jenkeissä kuin Meksikossakin.
Tahmainen nyhtökaura saa seurakseen raikasta mangosalsaa, avokadoa, kurkkua, ranskankermaa, limeä sekä tietenkin läjäpäin korianteria. Sitten vain suuhun ja salaatinlehteä rouskuttelemaan!
4–6 tacoa
Nyhtökauratäyte
1 paketti maustamatonta nyhtökauraa
muutama ruokalusikallinen Hickory & Brown Sugar -kastiketta
Lisää pannulle reilusti öljyä ja paista nyhtökauraa hetki. Lisää kastike, sekoita tasaisesti nyhtiksen sekaan ja anna muhia miedolla lämmöllä hetki.
Mangosalsa
1 kypsä mango
chiliä
korianteria
limemehua
(punasipulia, jos et ole samanlainen sipulinvihaaja kuin minä)
Leikkaa mango pieniksi kuutioiksi ja lisää mangon sekaan pieneksi pilkottu chili (ja punasipuli). Silppua mukaan kourallinen korianteria ja lorauta mukaan hieman limemehua.
muut täytteet
avokadoa
kurkkua
ranskankermaa
limemehua
korianteria
cosmopolitan-salaatin lehtiä
kategoriat:
ruoka ja juoma
06/05/2017
Pikkuhiljaa, aivan salakavalasti, erilaiset viherkasvit ovat hivuttautuneet myös meidän kotiin.
Ostin helmikuussa Green Home Bookin – sen lisäksi että inspiroiduin kirjan taitosta, halusin myös oppia viherkasvien hoidosta enemmän. Halusin ihmiseksi, jonka kotona viherkasvit eivät kuole kahdessa päivässä.
Yrityksiä on aiemminkin ollut, mutta näin jälkikäteen en yhtään ihmettele niiden epäonnistumista: minulla ei ole ollut mitään haisua kasvien kastelusta, hoidosta tai lannoituksesta. Olen jättänyt raukat oman onnensa nojaan, ja lopputulos on tällä keinolla varsin ennalta-arvattava.
(Esimerkiksi minulla oli viime syksyn aikana KOLME murattia – ostin uuden aina kuolleen tilalle. Kastelin kasvia ehkä parin viikon välein, säästellen. Ei ihme, että kaikki kolme kuolivat ja kuivuivat niille sijoilleen, murattihan rakastaa vettä ja sen kanssa on oikein lupa lotrata...)
Nyt meiltä löytyy monta hyvinvoivaa kasvia. Ja haluaisin vielä lisää – ehkä jonkun suurehkon lattialle sijoitettavan – mutta tämä nykyinen asunto ei oikein tarjoa enää mahdollisuutta lisäkasveille. Kenties sitten, kun löydämme sen täydellisen asunnon (etsintä on vielä käynnissä, otamme vastaan vihjeitä!).
Salaisuuteni kasvien hengissäpysymiseen on rakkaus ja kasveille annettu aika. Minulla on kastelun suhteen viikkoaikataulu: joka viikon keskiviikko kastelen kaikki kasvit sekä tarpeen mukaan myös esimerkiksi viikonloppuisin. Olen ostanut lannoitetta, isompia ruukkuja, vaihtanut multia ja sumuttelen kasvien lehtiä vesipullolla. Tämä on näyttänyt toimivan, sillä esimerkiksi kilpipiileani tekee innoissaan multaansa uusia alkuja ja kumiviikuna on tehnyt jo ainakin neljä uutta lehteä – kohta se alkaa olla jo niin iso, että voin ottaa siitä ensimmäiset pistokkaat!
Poikaystäväni suosikki on makuuhuoneessamme oleva (tosiaan jo aika massiivinen) kumiviikuna – itselleni se tuo todella lämpimiä muistoja lapsuudenkodistani, jonka vuoksi se olikin ostettava viherkaupassa siihen törmätessäni. Oma suosikkini on ehkä peikonlehti tai kilpipiilea: nämä tekevät koko ajan uutta lehteä ja seurailenkin kehitystä päivittäin aivan fiiliksissä. Myös pieni opuntiakaktus hymyilyttää: toin kaktuksen Kööpenhaminasta marraskuussa, ja koko kotimatkan pelkäsin kaktukselle käyvän jotain kamalaa...
Crazy plant lady kiittää, ja lähtee sumuttelemaan lapsukaisiaan lauantai-aamun kunniaksi.
kategoriat:
koti ja sisustus
Subscribe to:
Posts (Atom)