Ensin kirjoitin kuinka joudumme lähtemään kodistamme ja sitten kirjoitin Midin selviytymisestä koirahyökkäyksestä – ja sitten hiljennyin blogissa useammaksi kuukaudeksi.

Oho ja pardon, tarkoitukseni ei ollut olla mitenkään erityisen dramaattinen. Viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Löysimme ihanan uuden kodin ja Midikin porskuttaa täyttä vauhtia omana sekopäisenä itsenään, kävimme huhtikuussa restaurointikurssilla ja toukokuussa työmatkalla Barcelonassa.

Sitten tuli kesä ja nyt ollaan jo syyskuun kynnyksellä.

Pidin tänä kesänä vain kaksi viikkoa kesälomaa – niinkuin olen pitänyt nyt muutamana vuonna aiemminkin. Tässä elokuun lopussa kuuluisi varmaan sanoa, että best summer ever.

Mutta enpä nyt tiedä siitä.

Siis onhan tässä ollut ihan kivaa, mutta ei nyt mitään kummoista. Olimme miehen kanssa sopineet, että emme tee parin viikon yhteisellä kesälomallamme mitään isoa ulkomaanreissua, sillä olimme olleet juuri yhdessä Barcelonassa ja meillä molemmilla oli lyhyet Euroopan-matkat sovittu heinäkuun loppuun. Kesälomani aikana kävimme päivän Nuuksiossa, kolmen päivän pyöräretkellä Ahvenanmaalla ja sitten oikeastaan en tehnyt oikein muuta (en edes muista käyneeni kahvilla tai millään kivalla kesä-Hesa -seikkailulla).

Työarki alkoi rullaamaan muutaman päivän yhteisellä työreissulla Kööpenhaminaan ja heti perään vietinkin ystäväni polttareita Hämeenkyrössä. Toissa viikonloppuna telttailimme Naantalissa autiosaaressa. Muuten päivät ovat olleet sitä samaa: töitä, koiranulkoilutusta, ruokakassien raahaamista.

Kun ajattelen viimeisimpiä kuukausia, tulee ensimmäiseksi mieleeni vain: v ä s y t t ä ä .

Yleensä olen kesäloman jälkeen jotenkin superinspiroitunut ja valmis valloittamaan maailman – nyt olin kesäloman alkaessa niin väsynyt, että tuntuu kuin koko loma olisi mennyt siitä toipuessa. Tällä hetkellä olenkin hieman ihmeissäni: pitäisi olla uudet syksyn tuulet ja strategiat ja suunnitelmat, mutta ne kaikki uupuvat.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että jotain muutoksia haluan tehdä freelance-töissäni ja kipuillut niihin liittyvien kysymyksien kanssa: miten saisin työn ja arjen tasapainoon, miten saisin pidettyä taloudellisen tilanteen hyvänä ilman että uuvutan itseni, miten saisin itselleni vain mielekkäitä asiakkaita ja projekteja, miten saisin vietyä työtäni ja omaa brändiäni yhä vastuullisempaan suuntaan...

En vieläkään ole ennättänyt keksiä näihin kysymyksiin vastauksia, mutta olen yrittänyt tehdä edes jotain toimenpiteitä, jotta pääsisin eroon tästä jatkuvasta kiireen, väsymyksen ja stressin tunteesta (ennenkuin olen jossain burnout-hoitolassa): olen pyrkinyt suunnittelemaan päivieni aikataulun tarkkaan ja pysymään päivälleni aikataulutetuissa tehtävissä, viikonloput pidän vapaana kaikesta työstä (paitsi erikoissuperpoikkeustapauksissa) ja arkirytmi nukkumaanmenoaikoineen ja herätyksineen on laitettu ruotuun.

Olen myös miettinyt, jos tekisin isoimmalle asiakkaalleni eli Asennemedialle joinain viikkoina vain kolme päivää töitä (teen nyt neljä), jos muiden projektien määrä tai aikataulu sitä vaatisi. Ajatus on hyväksytty jo toisessa toisessa päässä, ja itseäni helpottaa jo tämä mahdollisuuden olemassaolo.

Buukkasin myös kalenterista ihan rehdin pitkän viikonlopun loman: perjantaista maanantaihin vapaata eikä yhtään työtuntia. Ensi viikolla lähdemme työreissulle Berliiniin – siellä työtunteja tulee tehtyä, mutta ohessa on myös muutama vapaapäivä, jotka saa varmasti tuntumaan myös nollaavalta minilomalta.

Minua ei siis oikeastaan haittaa, että kesä oli ja meni, ja että syksy ja arki alkavat. Varsinkin, jos se tarkoittaa, että saan elämän taas tasapainoon ja rutiini rullaamaan. Halu ja tahtotila ovat ainakin kovat – olisiko tämä vihdoin se syksy, jolloin opin tasapainoiseksi ykstiyisyrittäjäksi?

Tämän tahattoman blogitauon jälkeen kirjoittaminenkin on alkanut pikkuhiljaa taas innostamaan, joten ehkä saan rutiinini rullaamaan myös täällä. Kirjoitusideoita on jonkin verran, mutta toki otan juttuvinkkejä aina myös vastaan. (Haluaisitteko ehkä kuulla meidän nykyisestä kodistamme? Tai kenties vinkkejä Kööpenhaminan vintage-putiikkeihin?)

Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolen kesä sujui pirteimmissä ja ehkä ikimuistoisimmissakin merkeissä. Pahoittelut tällaista sekalaista tekstioksennusta, eipä ole ainakaan kynnys korkea jatkaa tämän jälkeen taas kirjoittelua.

Pieniä vastuullisia tekoja

Turhautunut ja tuskissaan.

Kuvastavat aika hyvin tunteita, joita olen kokenut enenevissä määrin viimeisen viiden vuoden aikana. Erityisesti tänä vuonna on välillä tuntunut, että maailmantuska tulee ja murskaa alleen.

Vaikka olenkin maailmanmenoon yleisesti suhteellisen turhautunut, uskon silti yksilön voimaan ja positiiviseen esimerkkiin. Välillä taistelu on vain tuntunut tosi yksinäiseltä, mutta onneksi keskustelu näistä asioista on viime aikoina lisääntynyt huomattavasti. Maanantaina julkaistu IPCC:n ilmastoraportti oli todella karua luettavaa, mutta salaa olen iloinen sen ollessa niinkin karua. Ehkäpä nyt myös päättäjät, yritykset ja isot massat reagoivat?

Usein kyse voi tietenkin olla vain tahattomasta tietämättömyydestä – olen vihdoin alkanut oppimaan, että kaikki eivät ole yhtä tiedonjanoisia tutkiskelijasieluja kuin minä. Monet kyllä varmasti tekisivät parempia valintoja, mutta heillä ei ole aikaa, kiinnostusta tai resursseja opiskella, selvittää, syynätä ja punnita.

Itse olen aikamoinen salapoliisi, ja tämän vuoksi olen päättänyt laittaa hyvän kiertämään. Tässä siis listaa helpoista ja arkipäiväisistä asioista, joissa voit helposti tehdä vastuullisemman valinnan.

Pieniä vastuullisia tekoja arkeen

– Kierrätä: biojäte, muovi, kartonki, paperi, metalli, lasi, paristot, elektroniikkajäte... Vähiten jätettä kuuluisi tulla sekajäteastiaan. Katso roskien kierrätysohjeet oman alueesi jätehuollosta, esimerkiksi Helsingissä HSY:n jäteoppaasta. Mikäli kotitalosi pihassa ei ole kaikkia jäteastioita mieti, voisitko viedä roskat lajittelupisteelle esimerkiksi muita asioita hoitaessasi. Ota vastuuta myös työpaikkasi kierrättämisestä, mikäli kukaan muu ei ole vielä ottanut.

– Kompensoi päästöjäsi (päästöjä tulee väkisinkin, teitpä mitä vain) ostamalla esimerkiksi pala suota tai metsää.

– Vältä ruokahävikkiä.

– Päivitä sähkösopimus ekosähköön.

– Vaihda aamukahvi luomuksi & reiluksi, esimerkiksi Arvid Nordquistin kahvit ovat vastuullinen valinta.

– Vaihda kahvimaito kauramaitoon, esimerkiksi Kaslinkin Aito Kaurajuoma Barista ja Oatlyn iKaffe

– Kasvispainotteinen ruokavalio on yksi suurimmista ekoteoista, joita yksilö voi tehdä. Netti on täynnä herkullisia kasvisreseptejä, eikä niiden valmistaminen ole yhtään sen vaikeampaa. Mikäli arkailet jonkin kasvipohjaisen raaka-aineen käyttöä, voit aina kysyä neuvoa lähipiiristäsi henkilöltä, jonka luulet tuntevan raaka-aineen. Itse esimerkiksi kokkasin viime viikonloppuna vanhemmilleni kaksi kasvisateriaa, joista he innostuivat kovasti. Eilen äiti kysyikin minulta vielä varmistellen, miten se soijarouhe kannattikaan valmistaa.

– Suosi sesongin kasviksia ja lähellä tuotettua ruokaa. Satokausikalenterilla on paljon reseptejä sesongin kasviksista. Mieti myös mistä ruokasi kuljetetaan ja millaisia vaikutuksia sen tuotannolla on: esimerkiksi riisi ja avokado vaativat kasvaakseen hurjat määrät vettä, ja riisin viljelyn sivuvaikutuksina ovat vedenalaisesta viljelystä johtuvat metaani- ja muut kasvihuonepäästöt.

– Jos syöt kananmunia, osta vain luomua ja lähellä tuotettua. Me syömme munia, mutta nykyään vain Hyvinkäällä olevalta vastuulliselta kanalalta.

– Suosi kotimaista ei-viljeltyä kalaa, vaikka sen kilohinta voisikin olla kalliimpi.

– Ostamatta jättäminen on yksi suurimmista vaikutusmahdollisuuksista. Välttele varsinkin suurten ja saastuttavien yritysten tuotteita, jotka saastuttavat paljon ja joiden lonkerot ovat todella syvällä (kuva 1, kuva 2).

– Suosi vintagea/second handia. Me emme esimerkiksi ole ostaneet tähän uuteen asuntoomme yhtään huonekalua uutena, ja suurin osa pienesineistäkin on hankittu käytettynä. Käytetyn ostaminen on aina ekologisempaa kuin uuden, oli kyse siten kalusteista, elektroniikasta tai vaatteista.

– Mieti, voisiko tarvitsemasi asian tehdä itse ostamisen sijasta.

– Huolla elektroniikka ja teknologia mahdollisuuksien mukaan sen sijaan, että ostaisit uuden laitteen.

– Suosi kotimaisia pienyrittäjiä ja osta kivijalasta aina, kun se on mahdollista.

– Tilaa ulkomaalaisista nettikaupoista vain suurella harkinnalla. Onko kännykänkuoren tai biletopin lennättäminen Kiinasta kaikkien niiden päästöjen arvoista? Jos tilaat, älä tilaa sovitusmielessä, sillä tuotteiden palauttaminen tuplaa nettioston päästöt etkä voi olla varma, mitä palauttamallesi tuotteelle tehdään.

– Käytä kuukuppia kertakäyttöisten kuukautissuojien sijaan.

– Vaihda kodin puhdistusaineet ekologisiin: yleispesuaine, pyykinpesuaine (et tarvitse huuhteluainetta), tiskiaine, wc:n pesuaine... Esimerkiksi kotimaisella Ole hyvä -merkillä on kattava ja tehokas valikoima, ja ekologisia tuotteita saa esimerkiksi Ruohonjuuresta tai Ekolosta. Ekologisiksi merkeiksi miellettyjä Methodia ja Ecoveria kannattaa kuitenkin välttää, sillä ne merkit on ostanut ylikansallinen SC Johnson.

– Suosi luonnonkosmetiikkaa. Ihania kotimaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä ovat muun muassa Flow ja Frantsila. Lue lisää luonnonkosmetiikasta (ja muusta vastuullisuudesta) kaimani Ida365:n blogista.

– Vaihda jokapäiväiset arkituotteet parempiin vaihtoehtoihin: vanupuikot muovisista pahvisiin, vanulaput Reilun kaupan puuvillaan tai kestolappuihin, deodorantti alumiinittomaan ja muovittomaan, tuorekelmu Bee's Wrapiin, niin hammasharjat kuin pesurätit biohajoaviin versioihin, vessapaperi hylsyttömään, nestesaippua palasaippuaan ja niin edelleen.

– Luovu kaupan hedelmä- ja vihannespusseista ja vaihda ne kestoversiohin: ompele vanhoista kangaspaloista (lakanat, paidat, verhot...) pussukoita tai virkkaa kalastajalangasta. Mikäli omat sormet eivät taivu, voi niitä myös ostaa (kiitos linkkivinkistä Lauralle). Kauppojen omat kestohedelmäpussit eivät mielestäni ole kauhean hyvä vaihtoehto, sillä ne on tehty muovista ja olen kuullut niiden kestävyydestä huonoa. Kierrätysmateriaalista tehty on aina parempi.

– Kanna mukana kangas- tai kestokassia, niin sinun ei tarvitse ostaa pussia niin ruoka- kuin muissakaan kaupoissa.

– Mihin sitten roskat? Vaikka et ottaisi tai ostaisi kaupasta pusseja, saat varmasti roskat kierrätettyä. Ainakin meiltä löytyy kotoa vaikka millaisia pusseja: leipäpusseja, sipsipusseja, wc-paperin muovikääre (avaa siististi toisesta päädystä ja tadaa, pussi)...

– Sen sijaan että ostaisit kaupasta viherkasveja, pyydä ystävältä pistokkaita. Voitte myös tehdä vaihtokauppoja eri kasvien pistokkailla. Voit kokeilla kasvattaa itse myös siemenestä vaikkapa avokadoa tai sitruunaa!

– Lenkkeillessäsi harrasta ploggausta, eli roskien poimimista luonnosta.

– Lahjoita vastuulliseen hyväntekeväisyystoimintaan, esimerkisi kasvisruokaa vähävaraisille perheille toimittavaan Venneriin.

– Jos harrastat sijoittamista, sijoita vastuullisesti. Tästä aiheesta juttelin jo aiemmin Instagram-tarinoissani, ja tähän tulen vielä palaamaan myöhemmin omassa blogipostauksessaan.

/ / / / / / / /

Tässäpä nyt alkuun muutama teko arkipäiviin – näillä teoilla säästät niin luontoa kuin rahapussiakin (mieti vaikka ruokahävikin vähentämistä tai mitä rahaa säästät, kun et osta muovipusseja).

Yleisesti on hyvä muistaa, että muutos ei aina ole helppoa. Se voi vaatia aluksi hieman totuttelua ja tapojen muutosta, mutta nopeasti uudetkin tavat sulautuvat arkipäivän tekemiseen. Näitä kaikkia listalla olevia asioita teen osana omaa arkeani, johon kuuluu oman yrityksen pyörittämistä joskus jopa 60 tuntia viikossa, koiran kanssa ulkoilua, urheilua, kotitöitä ja ihan vaan löhöilyä. Vastuullinen elämä ei siis vaadi supervoimia, mutta voit tuntea itsesi superihmiseksi tehdessäsi hyvää jokaisissa arjen valinnoissa.

Toivottavasti postauksesta löytyi hyödyllisiä vinkkejä. Kommenttiboksiin saa jakaa myös omia arjen vastuullisia tekoja!

PS. Seuraa myös Ilmastouutiset-sarjaa YouTubessa, joissa jokainen jakso on täyttä faktaa.

Loppulässähdys vuodelle 2017

Vielä elokuun alussa ajattelin, että

tämä vuosi on minun vuoteni.

Nyt joulukuun alkupuolella en malta odottaa vuoden vaihtumista, sillä tämä vuoden puolikas on osoittanut olevansa, anteeksi kielenkäyttöni, ihan perseestä.



Koko syksy on ollut erittäin stressaava. Vaikka periaatteessa omassa elämässä kaikki on ollut hyvin, on ollut todella raskasta kantaa lähipiirin murheita ja vastoinkäymisiä päivittäin mukana. Vielä vaikeampaa on ollut, kun itse ei pysty auttamaan, ratkaisemaan tilanteita. On voinut vain olla läsnä, kuunnella ja yrittää rohkaista.

Minulla on tosi hyvä paineensietokyky ja stressitoleranssi. Mutta rajan tullessa vastaan, sitten tapahtuu.

Superstressi menee aina hartioihini. Vuosi sitten niskani olivat niin jumissa, että purin öisin hampaitani yhteen, josta aiheutui totaalinen kriisitila poski- ja kaulalihaksilleni.

Puolitoista viikkoa sitten heräsin aamuyöllä järisyttävään kipuun poskessani – eskaloitunut kriisitila oli täällä jälleen.



Oikaisen tässä nyt pari mutkaa koska kukaan tuskin jaksaa kuunnella täyttä sairaskertomustani:

Torstai-iltana googlailin, panikoin, ahdistelin hammaslääkäriystäviä kuvaviesteillä ja valitin iltapäivystyksen henkilökunnalle puhelimessa löydettyäni suustani epäilyttävän palluran. Perjantaina jouduin perumaan hierontani ja marssimaan Ruskeasuolle. Katselin ikuisuudelta tuntuvan ajan pelotteluvideoita hampaiden huolenpidon laiminlyönnistä ankean karussa odotushuoneessa, kunnes pääsin lääkärin koppiin. Kerroin tapahtumien kulun tiivistettynä: niskajumi, yöpuremista, patti, jne.

(Oletteko muuten käyneet koskaan Ruskeasuon hammaspäivystyksessä? Siellä ei ole erillisiä huoneita, vaan potilaat/työtilat on eroteltu vain sermein. Kuuntelin siinä lääkäriä odotellessanin muutaman naapurin vaivat ja pari tuskan parahdusta laitteiden pörrätessä kohtalontoverin suussa. Todella rentouttava tunnelma, siis.)

Parikymmentä minuuttia myöhemmin kävelin ulos kopista. Kädessäni lähete juurihoitoon, röntgen-kuva poskestani, pari purkillista lääkkeitä ja suussa kuvottava desinfiointiaineen maku. Diagnoosi: ientulehdus ja hampaan juuren tulehdus. Hartiajumini lisäksi, siis.

Yllä näytän varmasti juuri siltä kuin tällä (ja tuolla) hetkellä tuntuu: olisipa tämä kaikki henkinen ja fyysinen koettelemus takana, ja makaisimpa vaikka Aruban aurinkorannoilla. Haluaisin yöuneni ja aamuvirkkiutueni takaisin – on olemassa vain rajallinen määrä valvottuja öitä, jotka voi kompensoida espressopannullisilla.

Kaikki syksyn koettelemukset ovat kyllä antaneet mittasuhteita elämälle, vaan voi pojat, olisipa mukavaa jos suurin huoleni tällä hetkellä olisi se, mistä löytäisin parasta lisäaineetonta luomuglögiä tai minkä kokoisen joulukuusen hankkisimme kotiimme. Kevään ja kesän riemuvoitot ovat vain muisto, ja välillä en osaa ajatella niitä edes saman vuoden aikana tapahtuneiksi.

Mutta

eiköhän tämä tästä, viimeistään ensi vuonna.

Vuosi yksityisyrittäjänä – mitä olen oppinut?

Tasan vuosi sitten elettiin jännittäviä hetkiä.

Olin juuri viettänyt intensiivisen kuukauden miettien tulevaisuuttani – tehden laskelmia, punniten vaihtoehtoja, miettien toiveitani ja tehden listoja. Ulla oli lokakuun alussa 2016 pistänyt mun pään sekaisin työtarjouksellaan, jonka olin hyväksynyt.

Olin valmistunut kesäkuussa 2016 graafiseksi suunnittelijaksi, eikä silloinen työni kansainvälisessä konsernissa enää täyttänyt toiveitani tai vastannut intohimojani – olinkin koko syksyn etsiskellyt aktiivisesti uusia luovia töitä. Ullalta pyysin referenssejä työhakemukseni liitteeksi (olimme tehneet aiemmin jo yhteistyötä blogihommiin liittyen) – muija kuitenkin kieltäytyi antamasta niitä ja läiskäisi pöydälle sen sijaan tarjouksen unelmien työpaikasta!

Siinä sitä sitten oltiin, maanantaina 31.10.2016, viimeistä päivää palkkatyöläisenä.



Nyt olen ollut tasan vuoden täyspäiväisenä yksityisyrittäjänä.

Vaikka kaikki jännitti alussa aivan suunnattomasti, ovat asiat sujuneet kuitenkin hyvin. Toiminimi minulla on ollut jo pari vuotta, mutta palkkatöiden poisjääminen sen rinnalta vaikutti kuitenkin moneen käytännönasiaan. Päätinkin näin vuosipäivän kunniaksi pohtia, mitä kaikkea kulunut vuosi on minulle opettanut.

Mitä olen oppinut yksityisyrittäjyydestä?

– Ensinnäkin, yksityisyrittäjyys sopii minulle paljon paremmin, kuin olin koskaan kuvitellut. Tulen yrittäjäperheestä, mutta en koskaan oikeastaan edes miettinyt täyspäiväisen yrittäjyyden olevan minulle vaihtoehto. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Alussa kauhistelin kaikkea yksityisyrittäjyyteen liittyvää – muun muassa kaikkia pakollisia täyteltäviä lappusia ja sitä valtavaa vastuuta kaikesta – mutta luonteelleni tällainen näyttäkin sopivan aika hyvin. Vaikka olen luova, olen myös todella järjestelmällinen ja organisoitunut, eivätkä nämä piirteet ole ainakaan haitaksi tässä hommassa.

– Tililläni on nykyään paljon enemmän rahaa, kuin palkkatyöläisenä. Vaikka minulla on suhteellisen säännölliset tulot yksityisyrittäjäksi (kiitos Asennemedian), on tietynlainen elämän epävarmuus tehnyt minun taloudenhallinnalleni ihmeitä. Palkkatöissä oli helppo kuluttaa tili tyhjäksi juuri ennen palkkapäivää, mutta yksityisyrittäjänä luonteeni ei tähän pysty. Säilytän suurinta osaa rahoista firmani tilillä, johon ei ole pankkikorttia – sieltä maksan itselleni "palkkaa" vain tarvittavan määrän. Siirrän heti laskutusten kilahtaessa tilille oikeat määrät ALV:eja sivuun myöhempää tilitystä varten ja pidän mielessä koko ajan yrityksen kiinteät kuukausittaiset kulut. Tämä kaikki on johtanut siihen, ettei koko vuoden aikana ole tileillä käyty lähelläkään nollaa. Aiempaan elämääni verrattaen tämä tuntuu jo aikamoiselta saavutukselta.



– Avun pyytäminen kannattaa. Oli kyse sitten kirjanpitäjän palkkaamisesta (hän on kyllä pelastanut minut niin monta kertaa!) tai jeesin pyytämistä ystävältä, niin apua ja neuvoja kannattaa pyytää. Itse kerron mielelläni kokemuksistani tai tiedoistani muille, joten miksi en uskaltaisi myös kysyä? Välillä suun avaaminen tai avun palkkaaminen vähentää omaa stressitasoa huomattavasti ja vapauttaa aikaa siihen omaan ydinosaamiseen.

– Itseä pitää ja täytyy kuunnella. Olen vasta viimeisen vuoden aikana opetellut sanomaan ei. Työtarjouksista ja uusista projekteista kieltäytyminen ei ole yksityisyrittäjälle helpointa, mutta välillä välttämätöntä. Olen pariin kertaan joutunut sellaisen työkuorman alle, että siitä on selvitty vain itkun kanssa ja vähillä yöunilla. Näistä olen oppinut, ja nykyään pohdin tarkkaan projektit, joihin lähden mukaan. Jätän myös kalenteriini aina hieman ilmaa, siltä varalta, että jokin projekti vaikka pitkittyy. Punnitsen nykyään myös projekteihin mukaan lähtiessä onko tämä projekti käyttämäni ajan/saamani palkkion arvoinen ja viekö tämä projekti minua eteenpäin kohti tavoitteitani.

– Olen välillä tavattoman hidas vastaamaan sähköposteihin. Esimerkiksi Asennemediaa koskevat viestit hoidan alta aikayksikön, mutta välillä omaan laatikkooni tupahtelevien viestien reagoimisessa kestää. Tässä minulla on vielä petrattavaa, vaikka onnekseni viimeisen puolen vuoden aikana olen havainnut jo kehitystä.

– En vieläkään osaa kehua itseäni tarpeeksi. Osaako kukaan? Tästä johtuu myös, että saatan välillä alihinnoitella palveluni. Onneksi tämäkin olen huomannut, ja näin ollen alkanut reagoida.

– Verkostojen muodostaminen on tärkeää, vaikka olenkin siinä suhteellisen huono. Olen tyylipuhdas introvertti, eivätkä erilaiset minglailut uusien ihmisten kanssa paljon kiinnosta. Välillä on kuitenkin astuttava pois omalta mukavuusalueelta, sillä suurin osa yritykseni toimeksiannoista on tullut nimenomaan verkostojeni kautta. Koskaan ei tiedä, mitä käyntikortin jakamisesta tai suunsa aukaisemisesta voi seurata! (No, toivottavasti jotain positiivista kuitenkin :D)

– Vaikka oman alani yksityisyrittäjät voivat tehdä töitä "mistä vain, kunhan vain netti toimii", eivät nämä mielikuvat freelancereista ole oikeastaan kovinkaan realistisia. Teen päivittäin töitä aika monen yksityisyrittäjän kanssa, joiden työnteko ei vaadi fyysistä läsnäoloa. Kummasti he kuitenkin nakuttelevat koneitaan joko kotonaan tai vuokratuissa toimistoissa sen sijaan, että paistattelisivat päivät Balin auringon alla ja illalla vähän lähettelisivät sähköposteja. Vaikka digiaikana työn tekeminen ulkomailta, aurinkorannoilta tai vaikka takapihalta olisikin mahdollista, on se oman kokemukseni mukaan aika harvinaista. Monet yrittäjätuttuni kyllä matkustelevat, mutta työasiat eivät ulkomailta hoidu samaan tahtiin kuin kotipöydän äärellä. Itsekin huomasin tämän viimeksi Cannesissa: ei paljoa kiinnostaneet loppuraportit, kun oli kiire nähdä ja tehdä. Vaikka siis periaatteessa olisin hyvin ehtinyt aamulla ja illalla tehdä useamman tunnin töitä.



Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on ollut huikea ja opettavainen. En ole katunut vuosi sitten tekemääni päätöstä hetkeäkään, ja tulevaisuudeltani toivon suuria. Olen tutustunut vuoden aikana ihan huikeisiin ihmisiin ja saanut tehdä mielettömien lahjakkuuksien kanssa töitä. Muiden osaaminen ja intohimo ruokkii myös omaa työskentelyä, ja upeiden tekijöiden ympäröimänä sitä haluaa itsekin puristaa vielä vähän parempaa.

Jännityksellä odotan, millaisia ajatuksia minulla on vuoden päästä jaettavana aiheesta. Vuoden takaisia juttujani voit lukea muun muassa täältä ja täältä.


PS. Kuvissa näkyy suunnittelemani viikkokalenteri, jonka voi ladata ilmaiseksi omaan käyttöön täältä. Paperijutut kiinnostelevat edelleen kovasti, ja olisikin kiva päästä tekemään enemmän myös jotain stationary-juttuja tulevaisuudessa!

Syksyn vauhti

Vaikka sen tietää jo etukäteen, niin silti se jotenkin yllättää ja laittaa hengästymään vauhdillaan.

Syyskuu, siis.

Olin perjantaina ihanan Sugar Universen lanseeraustilaisuudessa, ja tuttavien kanssa kuulumisia vaihdellessa kaikkien fiilis tuntui olevan sama: "No aika hullu kiire on, tiedäthän, syksy. Ehkä tämä tästä lokakuun puolella vähän helpottuu."



Tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen, että annoin itselleni kesällä oikeaa lomaa – kun kesällä sai hieman nollailtua, niin jaksaa nyt edes hieman paremmin painaa kreisejä päiviä. Itselläni on tällä hetkellä niin monta rautaa tulessa, että ei meinaa itsekään oikein pysyä perässä. Iltaisin vierähtää vähän turhan pitkään koneella, ja aamullakin pitäisi jo aikaisin herätä töitä tekemään. Eilen sunnuntaina, nukuin 11 tuntia, kertonee jotain pienestä väsymystilastani.

Asenteella hommat sujuvat todella hyvin, mutta töitä riittää – varsinkin, kun ketku toimarimme Ulla lähti Nykkiin viikoksi ja jätti puljun minulle hoidettavaksi. (Oikeasti Ulla on enemmän kuin ansainnut loman rapakon tuolla puolen.) Muiltakin osin meillä on tosi jännä syksy menossa/tulossa, ja onkin kaikenlaista mielenkiintoista projektia menossa. Odotan myös kuumeisesti uuden harkkarimme aloittamista, sillä osaavat lisäkädet ovat aina suuri apu.



Olemme Ullan kanssa myös aika kunnianhimoista sakkia, ja keksimme koko ajan uutta pöhinää – ihan vaan ettei vahingossakaan tylsää tulisi. Yritämme miettiä, miten pystyisimme tarjoamaan asiakkaillemme entistä parempia ja monimuotoisempia kokemuksia, verkostomme upeaa asiantuntijuutta.

Nämä kuvat ovat Valion sadonkorjuujuhlasta, jonka Asennemedia järjesti Jennin ja Natan johdolla. Tilaisuudessa vieraat pääsivät kokkailemaan yhdessä Benjamin Frostellin kanssa Valion luomutuotteilla, sekä tietenkin herkuttelemaan niillä. Vaikka itse lähinnä tilaisuudessa kaadoin alkumaljoja, hoidin tiskivuorta ja möyhin lautasliinoja, niin sain itsekin maistaa oman osani kuormasta.



Asennehommien lisäksi on tullut tehtyä kaikenlaista. Yhden viikon projektina oli muun muassa Nordic Food Talesin logosuunnittelu yhdessä Jennin ja Saaran kanssa. Sen lisäksi, että kehitän Asennemedian toimintaa, pohdin myös jatkuvasti omaa firmaani: mikä on oikea suunta, millaisia projekteja haluan tehdä? Mitä lisään portfoliooni ja mitä otan pois, jotta tämä välittyy? Mille projekteille sanon kyllä, mille en – mikä on kaikkein mielekkäin ja johtaa haluamaani suuntaan?

Että sellaista yrittäjän syyskuuta tänne kuuluu – jos siellä on joku jonka kalenteri ei ole täyskaaos, niin kertokaa miten te sen teette?!


Ensimmäinen kuva: minä
Muut kuvat: Jarno Jussila