Helmikuun parhaat

2018/02/28

Helmikuun parhaat

1. Absoluuttisen paras asia helmikuussa oli lisääntynyt valon määrä! Aamuisin herään vielä pimeän aikaan, mutta aloitellessa töitä alkaa jo olla valoisaa. Muistan taas, miten ihanan valoisa kotimme on, kun aurinko on tulvinut sisään useampana päivänä (ja muistan, kuinka paljon pölyä kahden ihmisen ja yhden koiran talous tuottaa).

2. Tapasimme siskoni kanssa muutaman kerran arkipäivätreffeillä, mikä on ollut aika harvinaista herkkua viime vuosina siskoni työn/työpaikan sijainnin vuoksi. Ensimmäisillä treffeillä kierrätin häntä pitkin Hakaniemen putiikkeja, toisella kerralla kävimme Von Wrightien näyttelyssä. Lounaita maisteltiin tietenkin suosikeissani, eli Kampai3:ssa ja Rojissa.

3. Ystäväpiiriimme tupsahtanut pikkumies, jonka nimijuhlia vietimme muutama viikonloppu takaperin, ja jonka saimme kunniavieraaksemme sunnuntaikahveille viime viikonloppuna. Hän on kovin hurmaava, kuten parikuukautisten tapoihin kuuluu. Hän sai myös kunnian olla ensimmäinen vauva, jonka Midi tapaa. Alun ihmettelyistä huolimatta ennustan syvää ystävyyttä.

4. Museot ja museokortti. Ostin tammikuussa meille museokortit, ja helmikuun aikana olen käynyt jo kolmesti museossa: katsomassa California-näyttelyn Designmuseossa, ihastelemassa Didrichsenin taidemuseossa sekä fiilistelemässä lempimuseossani Ateneumissa.

5. Pakkaspäivinä nautittu kaurajuomakaakao. Mikä sen parempaa parin kilometrin koiralenkin jälkeen, kuin höyryävä kaakao kermavaahtokikkareella? Kauden herkullisin kaakao syntyi Oatlyn iKaffesta, lorauksesta Valion Oddlygood-kaakaojuomaa, Clipperin kaakaojauheesta, vaniljasta ja luomukermavaahdosta. N a m .


Helmikuussa innostuin myös

Inken purkkinurkasta
Yellow moodin kierrätysoppaasta
sekä lempikauppani Petit St. Lousin laajentuneesta valikoimasta

Lempeyttä mielelleni

2018/02/26



Enemmän lempeyttä itselleni, enemmän aikaa läheisilleni,
vähemmän murehtimista ja stressaamista, pidempiä yöunia.


Muun muassa näitä asioita toivoin vuosikatsauksessa tältä vuodelta. Nyt helmikuun loppupuolella voin todeta, että aika hyvin on mennyt.

Olen käynyt useampana iltana nukkumaan ennen kymmentä (eräs ilta puoli yhdeksän) ja nukkunut lähes kellon ympäri, olen käynyt kellumassa ja joogaamassa, sekä vedellyt yli to do -listan kohtia niin, että stressittömyyden tunne on saanut minut lähes leijumaan.



Kokeilin tammikuussa ensimmäisen kerran rentoutuskelluntaa. Monet ystävät olivat tätä kehuneet, ja menimmekin poikaystäväni syntymäpäivien kunniaksi testaamaan kellunnan Float Kallioon.

Jäin heti koukkuun.

Ystävänpäivänä kävimme toisen kerran, ja sain siitä irti vielä enemmän. Hämmästyin, kuinka nopeasti ensimmäiselläkin kerralla pääsin täysin rentoon tilaan, ja kuinka nopeasti ajatukset katosivat päästäni. Nukahdin molemmilla kerroilla. Loppupäivän olo oli kuin maailmanvalloittajalle – voin tehdä mitä tahansa!

Viime viikolla pääsin myös kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa yin-joogaa, kun lanseerasimme Asennemedian yhteiset joogahetket. BohOm Yogan Jonna piti meille aivan ihanan puolitoistatuntisen joogan, jonka aikana löysin itsestäni täysin uusia ulottuvuuksia. Ensimmäisen asanan aikana rentouduin taas lähes nukahtamispisteeseen asti ja seuraavassa asananssa löysinkin itsestäni järkyttävän lihasjumin.

En ole koskaan kokenut joogaa omaksi jutukseni (olen käynyt muutamia kertoja vuosien varrella, mutta en saanut niistä oikein mitään irti) – paitsi nyt. Olen ilmeisesti käynyt vain vääränlaisissa joogissa (perehtymättömälle kaikki eri "alalajit" ovat hämmentäviä), sillä nyt mietin vakavasti jooga-harrastuksen aloittamista. Onneksi viimeistään parin viikon päästä pääsen uudelleen Jonnan joogastudiolle!

Päätin myös aktivoida taas pilates-harrastukseni – vaikka se onkin enemmän fyysistä harjoitusta, saan viikottaisesta tunnista myös paljon henkistä hyvää. Käyn pienellä pilatesstudiolla, jossa on ihana tunnelma ja ohjaajat ovat lämpimiä ja helposti lähestyttäviä. Tänään suuntaan myös hierontaan, jonka koen senkin myös henkiseksi hyvinvoinniksi, vaikka Satun käsittelyssä harvoin pääsen nukahtamaan. Kun niska- ja selkäjumit ovat pois, ajatukseni juoksee kirkkaammin ja tunnen olo myös henkisesti vahvemmaksi.

Kuulen mielelläni myös muita hyviä vinkkejä mielen hellimiseen! Mindfulness-harjoitukset kiehtovat, mutta miten ne kannattaisi aloittaa?

Paluu Saksaan – viisi päivää Berliinissä

2018/02/18

Vietimme viime viikon Berliinissä.

Palasin Saksaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010, kun isäni luovutti Saksan asuntomme avaimet. Tunne oli jännä, sillä olin todella innoissani palatessani toiseen "kotimaahani", mutta jännittynyt, sillä en ollut aiemmin käynyt Berliinissä. Olin kuullut, että se on todella erilainen kuin muu Saksa – tuntuisiko kaupunki silti kotoisalta?

No tuntui se. Berliini on jännittävä sekoitus sitä tuntemaani Saksaa aavistuksella Kööpenhaminaa ja Tukholmaa. Siellä oli myös häivähdys Riikaa, jossa vierailin loppiaisena.



Seuraavaksi muutamia sekalaisia huomioitani Berliinistä.


Harmikseni huomasin saksankielisen puheentuottamisen heikenneen lähes pohjalukemiin vuosien varrella – 12 vuoden opiskelusta ei näköjään ole hyötyä, mikäli on lähes kuusi vuotta käyttämättä kyseistä kieltä. Ymmärrän saksaa kyllä hyvin, ja koomisesti kävinkin usean tarjoilijan tai muun asiakaspalvelijan kanssa keskustelua oudolla englannin ja saksan yhdistelmällä. Aiempiin kokemuksiini verraten Berliinissä puhuttiin englantia todella hyvin ja lähes kaikkialla.

Voisin hyvin kuvitella asuvani Berliinissä, ainakin jonkin aikaa. Saksalainen day-to-day life on jo tuttua nuoruudesta, ja Berliinin luova ilmapiiri kiinnostaa. Romantisoin mahdollisen Berliini-elämäni: istuisin vaihtelevasti Mitten kahviloissa ja ravintoloissa, kiertelisin museoissa viikottain ja tuottaisin luovempia töitä kuin ikinä. Todellisuudessa istuisin varmasti kotona sohvalla, kuten nyt Helsingissäkin.




Jos asuisin Berliinissä, tekisin kaikki ruokaostokseni luomukaupassa, Bio Companyssa, ja ostaisin vain paikallisten pienpaahtimoiden kahvia. Tekisin empiirisen testin, kuinka nopeasti voi kyllästyä saksalaisiin leipomotuotteisiin, bretzeleihin ja curry wurstiin (mit Pommes). Viimeiseen kyllästyisin varmasti ensimmäisenä, sillä en edes oikeastaan syö nykyään lihaa – ranskanperunoihin tuskin tulen kyllästymään ikinä.

Luuhaisin myös harva se päivä Walther Königin kirjakaupassa Burgstraßella. Eksyimme sinne aivan puolivahingossa toisen päivämme iltana, ja vietimme kirjakaupassa varmasti tunnin. Kauppa oli täynnä toinen toistaan kauniimpia ja kiinnostavampia teoksia, joita olisin voinut jäädä hypistelemään ikuisuuksiksi. Ostimme neljä kirjaa, jotka kaikki liittyivät jollain tavalla töihimme. Graafisen alan kirjoja saa Suomesta valitettavan vähän ja ne ovat kalliita – tämä kirjakauppa oli siis kuin dream come true!





Hotellimme (hotel AMANO, Auguststraße 43) sijaitsi Mittessä ja meidän mielestämme aivan huipulla paikalla. Yhteys lentokentälle oli hyvä, lähellä oli paljon U-Bahn -pysäkkejä, raitiovaunuja ja kävellenkin pääsi helposti museosaarelle ja vaikka Brandenburgin portille asti. Pidimme siitä, että alueella asuu "oikeita ihmisiä", eikä se ole vain business- ja hotellikeskittymä, lähellä oli paljon (siis PALJON) ravintoloita ja kahviloita, kauppoja ja gallerioita. Hotelli itsessään oli sekin vallan hyvä. Yhtä asiaa kuitenkin aloin miettimään – miksi hotelleissa huoneen koosta riippumatta ei ole ikinä tarpeeksi laskutilaa tavaroille?

Viisi päivää ei ollut läheskään tarpeeksi, sillä jäi vielä niin monta kahvilaa, ravintolaa, museota ja nähtävää koluamatta. Toivottavasti siis näemme Berliini vielä pian!



Ota nämä paikat ylös:


Milch Halle Berlin
Auguststraße 50
Ihana kahvila hotellimme kulmilla, josta nappasin muutamana aamuna aamiaiset mukaan.

Funk You Natural Food
Rosenthaler Str. 23
Rosoisen trendikäs kahvila, jossa kahvin lisäksi aamiaisannoksia, salaatteja, smoothieta ja mehuja.

The Visit Coffee Roastery
Adalbertstraße 9
Kahvila ja paahtimo, josta saa myös syötävää (naapuripöydän shakshuka näytti todella herkulliselta). Tyylikäs sisustus – kahvilassa viihtyisi pidempäänkin vaikka töitä tehden. Me ostettiin mukaan myös kahvipapuja, joiden korkkaamista odotan innolla!

Mädchenitaliener
Alte Schönhauser Str. 12
Ihana pieni italialainen ravintola Mitten ostoskadun varrella. Astuimme sisään puolivahingossa ja saimme tuurilla pöydän – hetken kuluttua ovelle oli kertynyt jo pienoinen jono. Listalla enimmäkseen taidolla tehtyjä pasta-annoksia – en ole yhtä täydellistä pestopastaa syönyt ikinä!

Standard
Templiner Str. 7
Napolilaista pizzaa tarjolla! Todella suosittu paikka, joten ole ajoissa paikalla tai tee pöytävaraus.

acht&dreissig
Oranienburger Str. 38
Saksalaista ruokaa modernilla twistillä. Me söimme täällä pelkkiä tapaksia, koska halusimme molemmat maistaa about kaikkea.

Lass uns Freunde bleiben
Choriner Str. 12
Kahvila ja drinkkibaari, jossa nautiskelimme matkan parhaat cocktailit. Plussana tietenkin paikan ihana nimi.

Markthalle Neun
Eisenbahnstraße 42/43
Katettu kauppahalli, jossa niin pieniä kauppakojuja kuin ruokaa ja juomaakin. Tiistaisin ja perjantaisin järjestetään perinteiset markkinat ja torstaisin puolestaan vietetään street food -iltaa. Me söimme mehukkaat burgerit yhdestä kojusta ja kahvit hörpättiin toisesta.

Voo Store
Oranienstraße 24
Jos etsit vähän erikoisempaa vaatetta tai asustetta, täältä löytyy. Jonkin verran myös ajattomampia juttuja sekä lifestyle-tavaraa. Itse löysin täältä Acnen mohair-neuleen –60 %. Kaupan yhteydessä myös kahvila.

Overkill
Köpenicker Str. 195A (miehet), Köpenicker Str. 194 (naiset)
Tennaritaivas!

Soeur
Marienburger Str. 24
Tyylikäs vintage-liike, jossa muun muassa Acnea, Marc Jacobsia, Miu Miuta, Chloéta, Isabel Marantia, A.P.C:tä...

Aamuvuorossa

2018/02/03



Olen ollut koko aikuiselämäni aamuihminen.

Kunnes viimesyksynä stressistä aiheutuneen väsymyksen vuoksi herääminen muuttui tahmeaksi ja sitä kautta olo muuten kelvottomaksi. Podin koko ajan väsymystä, sekä jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, että heräsin tunteja myöhemmin, kuin luonnolleni normaalisti kuuluisi. Aamut olivat yhtä tuskaa, ruuhkaisessa ratikassa seisominen raivostutti eikä aamukahvi maistunut lainkaan makoisalta.

Onneksi, vihdoin, tunnun saaneen aamuni takaisin.

Rakastan nimittäin omaa aamuvuoroani. Arkisin kelloni soi yleensä ennen kuutta, ja viimeistään kuuden aikoihin hipsin pois makuuhuoneesta. Aamutoimien järjestys vaihtelee hieman sen mukaan, olenko päivän kotona vai lähdenkö toimistolle. Hiljaisuudessa kuitenkin keittelen aina kahvit (ja nykyään jauhan kahvipavut, tosin se ei kovin hiljaista hommaa ole) ja valmistelen aamiaisen myös vielä peiton alla möyrivälle poikaystävälle. Monessa olemme samanlaisia, mutta päivärytmeissä emme lähellekään.

Juon kahvit ja nautiskelen aamiaista, usein aloittelen työntekoa samoihin aikoihin. Talviaamuina sytytän kynttilät – luksus, jonka keksin vasta joulukuussa.

Koiran kanssa lenkkeillään, kunhan herra on suvainnut herätä. Useimmiten ennen seitsemää, katujen ollessa vielä hiljaiset ja talojen ikkunat pimeät. Toimistoaamuina pyrin lähtemään puoli kahdeksan jälkeen kotoa – aamuvuoroissa on ihanaa, kun kulkuvälineetkin ovat väljempiä ja matkanteko sujuvampaa.

Ja koska rakastan aamuvuorojani niin, haalin niitä myös viikonloppuihini. Silloin tosin säästelen isomman aamiaisen poikaystävän kanssa nautittavaksi.


Ai että,

onneksi olen taas aamuvuorossa.
© Happy daysAll rights reserved