Onpa dramaattisen kuuloinen otsikko! Ei kuitenkaan hätää, ei tässä mitään kovin mullistavaa tapahdu. Mutta olette ehkä tämän vuoden aikana huomanneet, että tahti täällä blogissa on tasaisen rauhallinen, muutama postaus kuukaudessa.
Inhoan kaikkia sellaisia postauksia, jotka aloitellaan pahoittelemalla tahtia tai selitellään syitä hiljaiselon taustalla. Koska tämä blogi on kaukana kaupallisesta blogista (muutamia testiin saatuja naamarasvapurkkeja lukuunottamatta), en koe sinänsä olevani tilivelvollinen kenellekään. Toki näin vaikuttaja- ja somemarkkinoinnin ammattilaisena tiedän, että tasainen julkaisutahti kanavassa kuin kanavassa sitouttaa enemmän seuraajia, kuin tämä minun randomtahtini.
Ja vaikka juuri sanoinkin, että inhoan selittelyjä, haluaisin kuitenkin avata ääneen keloja, jotka ovat pyörineet päässäni tänä vuonna bloggaamiseen liittyen.
Ensinnäkin (ja tästä olen sanonut aiemminkin), kun usean päivän viikossa tekee työtä asiakkaiden blogien ja somejen kanssa, sitä haluaa hieman niihin aiheisiin hajurakoa vapaa-ajalla. Mielestäni ymmärrettävää ammatissa kuin ammatissa, vaikka intohimotyötään tekisikin.
Toisekseen, olen kipuillut myös blogin aihealueiden kanssa. Back in the days kun tämä blogi perustettiin vuonna 2011 oli yleisesti blogiskene aika tosi erilainen. Silloin esittelin täällä asuja, ostoksia, askartelusuunnitelmia juhannuskemuihin ja pöllin Pinterestistä sekä Weheartitistä kuvia. Täällä ja yleisestikin blogeissa olennaisena osana oli uusien tavaroiden esittely tai niistä haaveileminen. Sanomattakin selvää: tämä ajattelutapa on nykyään niin kaukana arvoistani, että välillä en usko olleeni itse se, joka on innoissaan kirjoittanut pitsipaidasta, jonka löysi ihan hullusta alesta hikipajaketjuliikkeestä.
Kuvan kirja on ihanan Karita Sainion 'Hyvin eletty'
Olen kuitenkin saanut paljon palautetta ja toiveita, että kirjoittaisin useammin. Joku jopa kerran sanoi, että minun pitäisi liittyä myös Asennemedian verkostoon. (No, ihan näin asennemedialaisena voin todeta, että meille ei ihan niin vain liitytä, eikä tämä blogi toistaiseksi kaupallisuuden kannalta ole ollut kauhean tuottava, hah.) Tämä tietenkin lämmittää minua, ja olen otettu kaikesta tällaisesta palautteesta.
Viime vuonna harkitsin vakavasti blogin lopettamista. Onhan tätä kirjoitettu jo seitsemän vuotta, ja välillä tämä on tuntunut enemmän velvollisuudelta kuin mukavalta harrastukselta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jäisin kaipaamaan blogiani ihan liikaa. Vaikka olenkin enemmän visuaalinen luoja, olen aina pitänyt myös kirjoittamisesta. Jos lopettaisin blogini, haikailisin ehdottomasti eniten juuri kirjoituspuolen perään. (Toisaalta, voisin ehkä silloin alkaa uraani runoilijana – äitini lähetti minulle juuri kuvan tästä upeasta runosta, jonka olin hänelle vuosituhannen alussa kirjoittanut. I see potential!)
Niin omahyväiseltä kuin ehkä kuulostaakin, koen myös, että minulla on joskus ihan oikeasti jotain tärkeää sanottavaa. Välillä postaukset ovat ihan jonninjoutavaa fiilistelyä vailla sen suurempaa informaatiota, muuta kuten vastuullisten tekojen postaus osoitti, kerron joskus myös sellaista, millä on oikeasti merkitystä ja mikä kiinnostaa ihmisiä.
Ihana työkaverini Katja esittikin, että keskittyisin blogissani vastuullisuuteen – hän kun on tainnut kuulla muutaman kestävään kehitykseen liittyvän paasaukseni toimistolla ja joutunut uhrikseni, kun tongin kollegoiden roskia vääristä astioista oikeisiin.
Jonkin aikaa tätä pohdittuani tulin päätökseen: näin teen. Olenhan toki aiemminkin kirjoittanut vastuullisuudesta ja vihreistä arvoista, mutta ajattelin ottaa jatkossa sen blogini kantavaksi teemaksi.
En kuitenkaan väitä olevani mikään pyhä paavali – myös minä teen arjessa virhearviointeja ekologisuuden suhteen ja tulen esimerkiksi lentämään jonkun verran jatkossakin. Ehkä haluankin tuoda esiin myös sitä inhimillistä kipuilua valintoja punnitessa, oikea ratkaisua etsiessä. Ympäristölle ystävällisen elämäntavan löytäminen on kuitenkin sekä arjessani että nykyään myös työssäni suuressa osassa, joten on luontaista, että sama linja jatkuu täällä digimaailmassa. Lupaan myös jatkossa kirjoittaa yrittäjyydestä sekä graafikon elämästä, sillä ne ovat (yllättäen) iso osa minua, ja olen ymmärtänyt näiden aiheiden kiinnostavan myös teitä lukijoita. Lupaan kirjoittaa myös pinnallisemmista asioista, mutta viikottaiseen "wednesday wishlist" haaveiluun epäeettisine tekokuituvaatteineen en taida enää taipua.
Mitä ajatuksia nämä mietteeni teissä herättävät?
Kuulen myös mielelläni toiveita postausten suhteen: onko jotain aihetta, josta toivoisitte pohdintaa esimerkisi vastuullisuuden suhteen, tai haluaisitte, että perehtyisin puolestanne johonkin? Suunnitelmissa lähiviikoille ovat ainakin postauksen vastuullisesta sijoittamisesta sekä hieman ekologisimmista joululahjavaihtoehdoista.
Toivottavasti juttuni jaksavat jatkossakin kiinnostaa teitä – itselleni tämä linjaus tuntuu innostavalta, ja toivonkin tätä myötä myös päivitystahdin reipastuvan.
Lämpöä marraskuisiin iltoihinne,
xo