Marraskuun parhaat

29/11/2018



1. Saatiin kotiin uusivanha matto Asennemedian toimistolta, jossa laitettiin sisustuksessa tuulemaan. Sijoitettiin se mäntysuopapesun jälkeen makuuhuoneeseen, ja samalla laitettiin koko makkarin järjestys uusiksi. Tämän jälkeen koko huone on tuntunut ihanan freshiltä ja vähän kuin uudelta.

2. Kuukauden ravintola on ehdottomasti Levain Töölö (Runeberginkatu 29), jossa kävin ensin työtapaamisen jälkeen itsekseni lounaalla ja viikko siitä kävimme siellä Kuisman kanssa myöhäisellä lauantai-aamiaisella. Lounaalla syöty lohi perunoilla oli to die for, eivätkä aamiaisherkut jääneet kyllä kakkosiksi.

3. Marraskuun parhaat kemut olivat ehdottomasti rakkaan ystäväni Essin kolmekymppiset! Välillä tunnen olevani ihan surkea ystävä, kun en aina jaksa/ehdi kysellä kuulumisia ja viestitetellä, mutta onneksi Essin kanssa jutut jatkuu vaikka hetki oltaisiinkin oltu hiljaa. Oli ihana nähdä juhlissa myös muita ystäviä monien vuosien takaa.

4. En ole kauheasti shoppaillut tänä vuonna, mutta nyt tein ihanan löydön Töölön Relovesta. Tähän oversize-neuleeseen olenkin pukeutunut oston jälkeen noin joka toinen päivä. Tätä ja muita kashmir-neuleitani huollan säännöllisesti Arelan kashmir-kammalla.

5. Marraskuussa ehdittiin onneksi nähdä myös paljon ystäviä, mutta kotonakin on tullut loppuvuoden hullun työmäärän vuoksi istuttua hetki jos toinenkin. Mulla marraskuu on yleensä yksi vuoden kiireisimmistä, eikä tämä vuosi ole ollut poikkeus. Vaikka välillä teenkin töitä suhteellisen myöhään ja päivät venyvät pitkiksi, ei väliaikainen paahtaminen haittaa, kun työpiste on tunnelmalliseksi laitettu. Parasta tietenkin on se, että minulle riittää töitä joita rakastan, ja että saan tehdä ne luovuuttani kasvattavassa ympäristössä.



Marraskuussa kuuntelin myös

William Jospehin pianomusiikkia, jonka löysin Spotifyn arkistojeni kautta
Matt D'Avellan The Ground Up Show -podcastia
Michelle Obaman Minun tarinani äänikirjana

Blogin uusi suunta sekä muutama ajatus sen taustalla

19/11/2018



Onpa dramaattisen kuuloinen otsikko! Ei kuitenkaan hätää, ei tässä mitään kovin mullistavaa tapahdu. Mutta olette ehkä tämän vuoden aikana huomanneet, että tahti täällä blogissa on tasaisen rauhallinen, muutama postaus kuukaudessa.

Inhoan kaikkia sellaisia postauksia, jotka aloitellaan pahoittelemalla tahtia tai selitellään syitä hiljaiselon taustalla. Koska tämä blogi on kaukana kaupallisesta blogista (muutamia testiin saatuja naamarasvapurkkeja lukuunottamatta), en koe sinänsä olevani tilivelvollinen kenellekään. Toki näin vaikuttaja- ja somemarkkinoinnin ammattilaisena tiedän, että tasainen julkaisutahti kanavassa kuin kanavassa sitouttaa enemmän seuraajia, kuin tämä minun randomtahtini.

Ja vaikka juuri sanoinkin, että inhoan selittelyjä, haluaisin kuitenkin avata ääneen keloja, jotka ovat pyörineet päässäni tänä vuonna bloggaamiseen liittyen.

Ensinnäkin (ja tästä olen sanonut aiemminkin), kun usean päivän viikossa tekee työtä asiakkaiden blogien ja somejen kanssa, sitä haluaa hieman niihin aiheisiin hajurakoa vapaa-ajalla. Mielestäni ymmärrettävää ammatissa kuin ammatissa, vaikka intohimotyötään tekisikin.

Toisekseen, olen kipuillut myös blogin aihealueiden kanssa. Back in the days kun tämä blogi perustettiin vuonna 2011 oli yleisesti blogiskene aika tosi erilainen. Silloin esittelin täällä asuja, ostoksia, askartelusuunnitelmia juhannuskemuihin ja pöllin Pinterestistä sekä Weheartitistä kuvia. Täällä ja yleisestikin blogeissa olennaisena osana oli uusien tavaroiden esittely tai niistä haaveileminen. Sanomattakin selvää: tämä ajattelutapa on nykyään niin kaukana arvoistani, että välillä en usko olleeni itse se, joka on innoissaan kirjoittanut pitsipaidasta, jonka löysi ihan hullusta alesta hikipajaketjuliikkeestä.


Kuvan kirja on ihanan Karita Sainion 'Hyvin eletty'


Olen kuitenkin saanut paljon palautetta ja toiveita, että kirjoittaisin useammin. Joku jopa kerran sanoi, että minun pitäisi liittyä myös Asennemedian verkostoon. (No, ihan näin asennemedialaisena voin todeta, että meille ei ihan niin vain liitytä, eikä tämä blogi toistaiseksi kaupallisuuden kannalta ole ollut kauhean tuottava, hah.) Tämä tietenkin lämmittää minua, ja olen otettu kaikesta tällaisesta palautteesta.

Viime vuonna harkitsin vakavasti blogin lopettamista. Onhan tätä kirjoitettu jo seitsemän vuotta, ja välillä tämä on tuntunut enemmän velvollisuudelta kuin mukavalta harrastukselta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jäisin kaipaamaan blogiani ihan liikaa. Vaikka olenkin enemmän visuaalinen luoja, olen aina pitänyt myös kirjoittamisesta. Jos lopettaisin blogini, haikailisin ehdottomasti eniten juuri kirjoituspuolen perään. (Toisaalta, voisin ehkä silloin alkaa uraani runoilijana – äitini lähetti minulle juuri kuvan tästä upeasta runosta, jonka olin hänelle vuosituhannen alussa kirjoittanut. I see potential!)

Niin omahyväiseltä kuin ehkä kuulostaakin, koen myös, että minulla on joskus ihan oikeasti jotain tärkeää sanottavaa. Välillä postaukset ovat ihan jonninjoutavaa fiilistelyä vailla sen suurempaa informaatiota, muuta kuten vastuullisten tekojen postaus osoitti, kerron joskus myös sellaista, millä on oikeasti merkitystä ja mikä kiinnostaa ihmisiä.

Ihana työkaverini Katja esittikin, että keskittyisin blogissani vastuullisuuteen – hän kun on tainnut kuulla muutaman kestävään kehitykseen liittyvän paasaukseni toimistolla ja joutunut uhrikseni, kun tongin kollegoiden roskia vääristä astioista oikeisiin.



Jonkin aikaa tätä pohdittuani tulin päätökseen: näin teen. Olenhan toki aiemminkin kirjoittanut vastuullisuudesta ja vihreistä arvoista, mutta ajattelin ottaa jatkossa sen blogini kantavaksi teemaksi.

En kuitenkaan väitä olevani mikään pyhä paavali – myös minä teen arjessa virhearviointeja ekologisuuden suhteen ja tulen esimerkiksi lentämään jonkun verran jatkossakin. Ehkä haluankin tuoda esiin myös sitä inhimillistä kipuilua valintoja punnitessa, oikea ratkaisua etsiessä. Ympäristölle ystävällisen elämäntavan löytäminen on kuitenkin sekä arjessani että nykyään myös työssäni suuressa osassa, joten on luontaista, että sama linja jatkuu täällä digimaailmassa. Lupaan myös jatkossa kirjoittaa yrittäjyydestä sekä graafikon elämästä, sillä ne ovat (yllättäen) iso osa minua, ja olen ymmärtänyt näiden aiheiden kiinnostavan myös teitä lukijoita. Lupaan kirjoittaa myös pinnallisemmista asioista, mutta viikottaiseen "wednesday wishlist" haaveiluun epäeettisine tekokuituvaatteineen en taida enää taipua.

Mitä ajatuksia nämä mietteeni teissä herättävät?

Kuulen myös mielelläni toiveita postausten suhteen: onko jotain aihetta, josta toivoisitte pohdintaa esimerkisi vastuullisuuden suhteen, tai haluaisitte, että perehtyisin puolestanne johonkin? Suunnitelmissa lähiviikoille ovat ainakin postauksen vastuullisesta sijoittamisesta sekä hieman ekologisimmista joululahjavaihtoehdoista.

Toivottavasti juttuni jaksavat jatkossakin kiinnostaa teitä – itselleni tämä linjaus tuntuu innostavalta, ja toivonkin tätä myötä myös päivitystahdin reipastuvan.


Lämpöä marraskuisiin iltoihinne,
xo

Posket pehmeinä myös talvella: Pinks Boutique

15/11/2018



Ihan tiedoksi, mikäli et ole sattunut itse vielä sitä huomaamaan:

talvi tulee, ilmat viilenevät.

Itselläni on aina ollut talvisin ongelmana ihon kuivuus. Eritysesti kasvot ovat välillä sellaista koppuraa, että ole monen talven (ja oikeastaan kesänkin) ajaksi luopunut täysin meikkivoiteiden tai vastaavien käytöstä. Pari viikkoa sitten marssin Jolien Uudenmaankadun putiikkiin, kun edellinen kasvoputsaripurkkini oli kaavittu tyhjäksi. Kerroin siellä kuivuusongelmastani ja Jolien Heidi lykkäsi käteeni ruskean purkin saatesanoin:

"Käytä tätä muutama viikko, niin sun maailma mullistuu."





Ihmeaine on Pinks Boutiquen Deep Cleansing Melt, joka on kai viralliselta termiltään puhdistusbalsami. Merkki oli itselleni tuntematon eikä ihme, Pinks Boutique on tullut Jolien valikoimaan vasta alkuvuodesta.

Englantilaisella Pinks Boutiquella on Soil Association -ekosertifointi ja merkin tuotteiden luomuraaka-ainepitoisuus on 70–100 %. Tässä Deep Cleansing Meltissä se on 87 %. Balsamissa on ruohonjuurta ja mandariinia, ja putsarin tuoksu on mieto, mutta erittäin miellyttävä. Sitruunaruoho ehkäisee ja hoitaa tulehduksia, mandariini puolestaan on antiseptinen sekä suojaa, rauhoittaa ja virkistää ihoa. Lisäksi mukana on antioksidantteja ja E-vitamiinia.

Balsamia levitetään nokare kasvojen huolellisesti. Putsari poistaa tehokkaasti myös silmämeikin – itselläni käytössa oleva Avrilin vedenpitävä ripsarikaan ei tuota ongelmia. Levitetty putsari poistetaan musliiniliinalla ja putsaus viimeistellään kasvovedellä. Perään taputtelen vielä öljyn tai seerumin ja silmänympärysvoiteen.



Ja täytyy sanoa, parissa viikossa kasvojen iho on pehmennyt ihan huikeasti!

Olin viikko sitten eräässä haastattelussa, johon päätin pitkästä aikaa laittaa meikin yhteydessä CC-voidetta. Koko päivänä kasvojen ihoa ei kiristänyt eikä meikkivoiteeseen ilmestynyt kuivia kraaterikoppuroita. Uskalsin laittaa CC-voidetta taas heti seuraavana iltana juhliessani ystäväni syntymäpäiviä – vielä kahdelta aamuyöllä kasvoilla oli aika fresh olo!

Tämä tuote onkin ihan selkeästi täydellinen mun talvikuivalle iholle. Merkillä näyttää olevan tämän lisäksi kaksi muuta puhdistusbalsamia sekä pitkä liuta vaikka mitä muita ihanankuuloisia tuotteita.

Heippa siis koppura talvinaama, sinua ei tule ikävä!

Lokakuun parhaat

02/11/2018



1. Lokakuussa meillä on poikaystävän kanssa ensitreffien vuosipäivä. Tänä vuonna juhlistettiin sitä yhteisellä aamiaisella kulman taa aukaistussa Way:ssa. Aamiainen oli super, Way ihanan tunnelmallinen ja sainpa myös vuosipäivälahjaksi kukkasia.

2. Kuluneen kuun aikana oli myös aivan upeita syyssäitä täynnä aurinkoa ja ruskaa! Niistä pidän ja muistelen lämmöllä – toisin kuin niitä loppukuun pakkaspäiviä ja lumisateita!

3. Olen myös vihdoin saanut kesän jälkeen itseni takaisin urheiluruotuun ja viikolle aikataulutettua kahdet tai kolmet treenit. Tällä hetkellä käyn joogaamassa, uimassa ja salilla – pidän siitä, että urheilu on monipuolista, jolloin en myöskään kyllästy siihen niin nopeasti.



4. Kotitoimistolla kaikki pyörii hyvin. Mulla on tällä hetkellä työpöydällä aika monta projektia (ja näköjään myös yksi koira), joiden toivon valistuvan piakoin. Lokakuussa oli pienen työkriisin poikasta, kun usko omaan osaamiseen ja ideointiin horjui. Tuttu ilmiö varmasti kaikille luoville tyypeille.

5. Suurimpana kuluneen kuun aika on kuitenkin pyörinyt mielessä ilmastonmuutosahdistus, josta kirjoitinkin ihan oman postauksen. Oli ihana huomata, millaisen positiivisen vastaanoton postaus sai, ja siitä tulikin mun kahdeksanvuotisen blogihistorian suosituin postaus. Teinpä tällä postauksella myös debyyttini Jodelin blogijuoruissa. Kiitos vielä kaikille ihanille, jotka jakoivat mun postausta (teitä on niin monta, etten edes muistaisi kaikkia, jos alkaisin listaamaan tähän) – ilmastoahdistus pyörii edelleen vahvana mielessä, mutta sydäntä lämmittää hyvän asian leviäminen.


Lokakuussa katsoin myös

Vihreitä valhetia -dokumentin Yle Areenasta
Ensimmäisenä kuussa -elokuvan sekä
ihan liikaa turhia YouTube-videoita

© Happy daysAll rights reserved