First of May

Vaikka en koskaan ole ollut mikään pakkojuhlien ystävä, niin vapusta olen aina tykännyt. Se on vähän niinkuin merkki siitä, että nyt saa innostua keväästä ja kesästä, ja että kauaa ei tarvitse (toivottavasti) odotella enää sandaalikelejä.

Ja yksi syy vapun mahtavuuteen on tietysti minun ystäväni. Tämän vuoden vappu oli jo kuudes, jonka vietin Helsingissä ja (nyt entisten) opiskelukavereideni kanssa. Vappuaattona olemme kukin tehneet vähän sitä sun tätä, mutta vappupäivänä olemme aina kokoontuneet yhdessä brunssille. Kauniilla säällä olemme levittäneet piknik-viltit Kaivarin nurmelle ja sääolojen ollessa epävakaat olemme vetäytyneet sisätiloihin.




Tarjoilut on hoidettu aina nyyttäriperiaatteella, ja pöydät ovatkin notkuneet täynnä yhtä sun toista! On ollut vuosien aikana hauska huomata, miten tarjoilutkin ovat "aikuistuneet" meidän juhlijoiden mukana: ennen tuotiin sipsejä ja prinssinakkeja, nyt tuodaan banoffeeta ja juustolajitelmia. Kuohuvaa on poksauteltu tasaiseen tahtiin joka vuosi, eli aivan kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut ;)



Tänä vuonna taisimme tehdä ennätykset ja brunsseilla täällä luonani seitsemän tuntia. Vannotin kaikkia pysymään asunnossa kunnes tarjoiluastiat olivat tyhjentyneet... Onnistuin.

Pöydästä löytyi tällä kertaa muutamaa salaattia, porotäytteisiä rieskarullia, kana-avokado- ja pekoni-täytteisiä patonkeja, juustoja, kreikkalaistyylisiä lihapullia, lohitahnaa ja ruisleipää, höyrytettyjä nakkeja, croissanteja, mustikkamuffineita, tuplasuklaakeksejä, cookiepopseja, banoffeeta, munkkeja ja hedelmiä. Juomalaiseissa asianmukaisesti kuohuvaa tai mimosaa sekä monta pannullista kahvia.

Jos vappu on virallinen merkki tulevasta kesästä, niin mielestäni tämä oli aika hyvä merkki. Paljon ystäviä, ruokaa ja naurua. Mitä sitä muuta kaipaisikaan?


// We ate. A LOT.