Hiljentäminen vasten tahtoa

2016/09/21



Nyt on menossa oikea vuoden prime time.

Koti-illat ovat iltojen pimentyessä supermysiga, freelancer-puolella riittää mielenkiintoisia projekteja, päivätyössä on vuoden kiireisin aika, myskikurpitsat ovat sesongissa ja uusin MasterChef Australia pyörii telkkarissa täyttä höyryä. Sähköposteja popsahtelee tilille nopeammin kuin ehdin reagoida, ja kovasti olisi kaikenlaista kivaa pöhinää, joka innostaa tekemään ja vie mukaansa.

On jo aikalailla kirjoittamaton perinne, että tällaisessa uskomattomassa flow-tilassa asiat menevät kuitenkin aina jotenkin mönkään. Ei pakosti suuresti ja dramaattisin elkein – vastoin suunnitelmia kuitenkin.



Viikko sitten myöhään tiistai-yönä heräsin siihen, että nyt kaikki ei ole ok. Hetken ihmeteltyäni suuntasin kylyphuoneeseen, ja siellä vietinkin seuraavat 18 tuntia. Olin saanut nimipäiväseuralaiseksi ruokamyrkytyksen, joka veti niin jalat alta kuin viimeisestkin ravinnonhippeet kropastani. Meneillään olivat kaksi vuoden kiireisintä päivätyöni työpäivää, ja torstaina syksyn ehkä suurin deadline. Ajoitus oli siis huonoin mahdollinen – tai jollain kierolla tavalla täydellinen (suunnitelmissa oli keskiviikolle tehdä 14 tunnin työpäivä: se ei houkutellut minua, mutta olin siihen hyvin valmistautunut).

Ruokamyrkytyksen jälkeen ruokahaluni katosi useaksi päiväksi, ja vatsani kipeytyi lähes kaikesta mitä yritin syödä. Voimia oli vielä viikonloppunakin todella rajoitetusti, joten oli pakko ottaa rauhassa. Mielessä pyöri tuhansia asioita, joita olisi pitänyt tehdä, mutta kun fyysiset voimat ovat aivan lopussa, ei voi muuta kuin kohtauttaa harteita ja laittaa seuraava kokkiohjelman jakso pyörimään.

Nyt viikko episodin jälkeen kaikki hommat ovat kummasti tulleet hoidetuksi ja hieman rauhallisempi vaihde jäänyt päälle. Vaan nyt osaan prime timen lisäksi arvostaa myös ruokahaluani sekä sitä, että pystyn syömään muutakin kuin mangoa (vaikka kovin kuvauksellinen ruoka onkin).

Tämän kertainen reality check oli fyysisesti ehkä hieman liian raskas, mutta henkisesti oikein nappi suoritus.

1 comment:

  1. Mikä siinä onkin, että hommat kyllä tulee hoidetuksi vaikka hirveässä kiireessä välillä lepäisikin. Itse on vaan niin mahdotonta pysähtyä, ellei joku muu pysäytä.

    Ruokamyrkytys ei kyllä ikinä ole kiva vieras, mutta onneksi sait vähän levätä ja onneksi jo helpottaa vointi muutenkin :)

    ReplyDelete

© Happy daysAll rights reserved