Ruokien kausituotteet ovat aina olleet mielestäni jotenkin lohduttavia ja turvaa tuovia. Sellaista kivaa jatkumoa vuodesta toiseen, ja aina on jotain odotettavaa vuodenaikojen vaihtuessa.
Keväällä on parsaa, kesällä kirsikoita, persikoita ja kotimaisia marjoja, syksyllä juureksia ja sieniä, talvella sitrushedelmiä...
On ihanaa, että pimeän, kylmän ja märän talvenkin keskellä voi saada lautaselleen jotain niinkin kesäistä kuin veriappelsiinit. Niitä onkin tullut nautittua niin arki- kuin viikonloppuaamuisin, pelkkänä hedelmänä tai mehuksi puristettuna. Veriappelsiinit ovat minusta ihanan yllätyksellisiä - niiden leikkaaminen on yhtä jännittävää kuin Kinder-munan avaaminen! Koskaan ei voi tietää, minkä värinen sisus on. Parasta on tietenkin ihana tummanpunainen hedelmä, mutta esimerkiksi tässä viimeksi ostamassani satsissa kaikki hedelmät ovat olleet lähes täysin oransseja. Kuinka tylsää!
Näiden lisäksi pieni annos jugurttia mustikoilla ja itsetehdyllä myslillä, niin synkempikin talviaamu tuntuu jo paremmalta!
Keväällä on parsaa, kesällä kirsikoita, persikoita ja kotimaisia marjoja, syksyllä juureksia ja sieniä, talvella sitrushedelmiä...
On ihanaa, että pimeän, kylmän ja märän talvenkin keskellä voi saada lautaselleen jotain niinkin kesäistä kuin veriappelsiinit. Niitä onkin tullut nautittua niin arki- kuin viikonloppuaamuisin, pelkkänä hedelmänä tai mehuksi puristettuna. Veriappelsiinit ovat minusta ihanan yllätyksellisiä - niiden leikkaaminen on yhtä jännittävää kuin Kinder-munan avaaminen! Koskaan ei voi tietää, minkä värinen sisus on. Parasta on tietenkin ihana tummanpunainen hedelmä, mutta esimerkiksi tässä viimeksi ostamassani satsissa kaikki hedelmät ovat olleet lähes täysin oransseja. Kuinka tylsää!
Näiden lisäksi pieni annos jugurttia mustikoilla ja itsetehdyllä myslillä, niin synkempikin talviaamu tuntuu jo paremmalta!
Täällä toinen, joka tykkää ja ilahtuu kausivihanneksista ja -hedelmistä. Kuinka ihanaa onkaan saada pitkän talveen jälkeen keväällä lumien sulettua napakoita ja maistuvia parsoja ja vähän siitä eteenpäin alkaa jo olemaan marja-aika. Syksyn tullen lempiherkkujani ovat kurpitsat ja persimonit. Niin, ja tietenkin kotimaiset ihanan makeat pienet luumut ja omenat. Talvea kohti mentäessä kotimaisten juuresten kirjo laajenee ja maa-artisokkia, lanttuja, punajuuria ja nauriita tulee syötyä kilotolkulla. Sitten vielä ne kaikki sitrushedelmät, joita tähän aikaan vuodesta ovat kaupat pullollaan. Aiai.. :)
ReplyDeleteKyllä, juuri noin! Odotan jo ihan innolla parsa- ja marjakausia, vaikka toisaalta en missään nimessä haluaisi päästää irti kurpitsoista ja sitruksistakaan...! Onneksi kaikki vuodenajat tulevat joka vuosi, ja onhan jotain mitä odottaa, vaikkei esimerkiksi lentolippuja/lomaa olisikaan varattuna! :)
DeleteMinä taas olen ihan hulluna verigreippeihin! Joku aika mietin, että onko verigreippi ja veriappelsiini sama asia, mutta käsittääkseni eri hedelmiä ne kuitenkin on? :D Verigreipin kuoriminen ja hedelmälihan irroittaminen on tosi tylsää mutta niin palkitsevaa puuhaa!
ReplyDeleteVerigreipitkin on kyllä superhyviä, ihanan kirpeitä mutta samalla makeita! Kyllä ne taitaa eri hedelmää olla, mutta ymmärtääkseni greippi on joku risteytys appelsiinista, joten eivät siis varmaan kovin kaukaista sukua ole :D Kuoriminen on kyllä ärsyttävää, ja olenkin yrittänyt kiertää sitä ongelmaa leikkaamalla hedelmän siivuiksi ja siitä siivusta sitten leikkelen kuoret irti... Vähän sotkuista sekin mutta mun mielestä ainakin "tosi paljon" kätevämpää... ;)
Delete