Familiarity of home

Koulupuurtamiset on suurimmalta osalta saatu selätettyä ja eilen olikin ensimmäinen ilta viikkoihin, kun sai vain olla. Kotiin päästyä käperryin sohvankulmaan katsomaan leffoja paahdettujen kastanjoiden sekä Glühweinin kanssa ja leikin yksinäni saksalaisia joulumarkkinoita (joita kaipaan joka joulu entistä enemmän! Miksei meillä voi enää olla taloa Saksassa tai Itävallassa, johon voisi karata?).

Vaikka en lunta kauheasti kaipaa, olen huomannut keräileväni ympärilleni vaaleita asioita aseikseni pimeää vastaan. Mikään ei voita pimeinä iltoia itsetehtyä lattea, valkoisia neilikoita ja pehmeää sänkyä. Eikä Maria Menaa, joka sopii tällaisiin päiviin, kuin tämä perjantai, aivan täydellisesti.

Ihanaa perjantain jatkoa kaikille!