Tacot best, eikö niin?

Tässä tulisi jakoon yksi gluteeniton kasvisvaihtoehto seuraavalle kerralle, kun tacohammasta alkaa kolottamaan! Salaatinlehti lättynä on ollut käytössä jo useamman vuoden, parhaiten tähän toimii iso ja tarpeeksi jämäkkä cosmopolitan-salaatti. Jottei aivan liian terveelliseksi menisi, niin nyhtökaura saa mausteekseen hikkorisavustettua ja fariinisokerilla tuunattua barbeque-kastiketta – tämän niksin opin siskoltani ja hänen mieheltään, jotka ovat kokeneita matkaajia niin Jenkeissä kuin Meksikossakin.

Tahmainen nyhtökaura saa seurakseen raikasta mangosalsaa, avokadoa, kurkkua, ranskankermaa, limeä sekä tietenkin läjäpäin korianteria. Sitten vain suuhun ja salaatinlehteä rouskuttelemaan!



Nyhtökauratacot
4–6 tacoa

Nyhtökauratäyte
1 paketti maustamatonta nyhtökauraa
muutama ruokalusikallinen Hickory & Brown Sugar -kastiketta

Lisää pannulle reilusti öljyä ja paista nyhtökauraa hetki. Lisää kastike, sekoita tasaisesti nyhtiksen sekaan ja anna muhia miedolla lämmöllä hetki.


Mangosalsa
1 kypsä mango
chiliä
korianteria
limemehua
(punasipulia, jos et ole samanlainen sipulinvihaaja kuin minä)

Leikkaa mango pieniksi kuutioiksi ja lisää mangon sekaan pieneksi pilkottu chili (ja punasipuli). Silppua mukaan kourallinen korianteria ja lorauta mukaan hieman limemehua.


muut täytteet
avokadoa
kurkkua
ranskankermaa
limemehua
korianteria

cosmopolitan-salaatin lehtiä

Viidakkokoti

Pikkuhiljaa, aivan salakavalasti, erilaiset viherkasvit ovat hivuttautuneet myös meidän kotiin.

Ostin helmikuussa Green Home Bookin – sen lisäksi että inspiroiduin kirjan taitosta, halusin myös oppia viherkasvien hoidosta enemmän. Halusin ihmiseksi, jonka kotona viherkasvit eivät kuole kahdessa päivässä.



Yrityksiä on aiemminkin ollut, mutta näin jälkikäteen en yhtään ihmettele niiden epäonnistumista: minulla ei ole ollut mitään haisua kasvien kastelusta, hoidosta tai lannoituksesta. Olen jättänyt raukat oman onnensa nojaan, ja lopputulos on tällä keinolla varsin ennalta-arvattava.

(Esimerkiksi minulla oli viime syksyn aikana KOLME murattia – ostin uuden aina kuolleen tilalle. Kastelin kasvia ehkä parin viikon välein, säästellen. Ei ihme, että kaikki kolme kuolivat ja kuivuivat niille sijoilleen, murattihan rakastaa vettä ja sen kanssa on oikein lupa lotrata...)



Nyt meiltä löytyy monta hyvinvoivaa kasvia. Ja haluaisin vielä lisää – ehkä jonkun suurehkon lattialle sijoitettavan – mutta tämä nykyinen asunto ei oikein tarjoa enää mahdollisuutta lisäkasveille. Kenties sitten, kun löydämme sen täydellisen asunnon (etsintä on vielä käynnissä, otamme vastaan vihjeitä!).

Salaisuuteni kasvien hengissäpysymiseen on rakkaus ja kasveille annettu aika. Minulla on kastelun suhteen viikkoaikataulu: joka viikon keskiviikko kastelen kaikki kasvit sekä tarpeen mukaan myös esimerkiksi viikonloppuisin. Olen ostanut lannoitetta, isompia ruukkuja, vaihtanut multia ja sumuttelen kasvien lehtiä vesipullolla. Tämä on näyttänyt toimivan, sillä esimerkiksi kilpipiileani tekee innoissaan multaansa uusia alkuja ja kumiviikuna on tehnyt jo ainakin neljä uutta lehteä – kohta se alkaa olla jo niin iso, että voin ottaa siitä ensimmäiset pistokkaat!



Poikaystäväni suosikki on makuuhuoneessamme oleva (tosiaan jo aika massiivinen) kumiviikuna – itselleni se tuo todella lämpimiä muistoja lapsuudenkodistani, jonka vuoksi se olikin ostettava viherkaupassa siihen törmätessäni. Oma suosikkini on ehkä peikonlehti tai kilpipiilea: nämä tekevät koko ajan uutta lehteä ja seurailenkin kehitystä päivittäin aivan fiiliksissä. Myös pieni opuntiakaktus hymyilyttää: toin kaktuksen Kööpenhaminasta marraskuussa, ja koko kotimatkan pelkäsin kaktukselle käyvän jotain kamalaa...

Crazy plant lady kiittää, ja lähtee sumuttelemaan lapsukaisiaan lauantai-aamun kunniaksi.

Graafikon elämää

Ihan salakavalan huomaamattomasti on jo huhtikuun 9. päivä.

Vasta hetki sitten viestittelin asiakkaiden projekteista, joiden työstön ehtisin ehkä aloitella siinä huhtikuun puolessa välissä. Siis se on ensi viikolla – hjälp.

Tämä kevät on todellakin vienyt meikä graafikon ihan mennessään. Mielenkiintoisia työprojekteja puskee ovista ja ikkunoista, ja aika monelle olen joutunut sanomaan aikataulusyistä jo ei. Haaveilen heinäkuusta, jolloin en tekisi yhtään mitään näihin liittyvää. Saa nähdä, miten onnistun.

Tällä hetkellä menossa on muutama logosuunnittelu ja yksi visuaalisen ilmeen ja nettisivujen suunnittelu. Tulevissa projekteissa samanlaisia tiedossa – niistä en voi tietenkään vielä kertoa, mutta aika makeita juttuja aika makeille tyypeille!

Kevään aikana olen ehtinyt jo muun muassa tekemään Janitan uudet nettisivut, avustamaan Jarnon nettisivujen teknisessä puolessa sekä suunnittelemaan koko visuaalisen ilmeen ja tuottaamaan teknisen toteutuksen Maian nettisivuille.



Ja ainiin, osallistuin myös elämäni ensimmäiseen luovan alan kilpailuun, Young Lions Finlandiin. Osallistuessani tein myös elämäni ensimmäiset mainokset – ura oman elämäni Don Draperina on siis alkanut. Ensimmäisen kierroksen tulokset tulivat torstaina, ja pääsimme (tiimikaverini kanssa) molemmilla töillämme jatkoon! Nyt olemme kahdessa kategoriassa shortilla eli top 5, ja toukokuussa saadaan kuulla lopulliset tulokset.

Jännittää muuten ihan törkeästi!

Mutta nyt ei muu auta, kuin jatkaa sunnuntaipäivää layouteja väsäillen. Pääsiäistä jo odottelen innolla: ihana neljän päivän putki kotona, kun voi vaan creata. (Ja syödä suklaamunia, tottakai.)