Täällä marraskuun pimeydessä ja Black Friday -ahdistuksessa ajattelin pohtia tammikuussa tekemiäni lupauksia kestävämmästä elämästä. Kirjoittelin vuoden alussa muutaman tavoitteen, joita halusin vuonna 2019 toteuttaa. Kyseinen postaus on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.
No, miten sitten meni?
Ajattelin ottaa jokaisen listaamani lupauksen käsittelyyn yksitellen.
Tavoite: Enemmän käytettyä, vähemmän uutta
Toteutus: Tässä voin sanoa kyllä ylpeänä, että hyvin on mennyt! Yleisestikin olen hankkinut tänä vuonna aika vähän, ja aina ensin olen miettinyt mahdollisuuksia saada hankinta käytettynä (tai olisiko siinä järkeä).
Pukeutumiseen liittyvät asiat ovat monilla varmasti tässä se suurin vaikeus, itselläni myös. Olenkin käyttänyt suhteellisen paljon aikaa omien käytösmallien pohdiskeluun ja niiden tietoiseen muuttamiseen: esteetikkona ja mukavuudenhaluisena ei aina ole helppo löytää secondhandina sellaista, jota kaipaisi. Olen tässä kuitenkin onnistunut mielestäni aika hyvin.
Uutena olen vaatteissa ostanut tänä vuonna seuraavat: Leviksen mustat farkut, Swedish Stockingsin sukkahousut, Mangon kesämekon, Rumeurin kietaisumekon ja uimapuvun, Mangon mustan topin, Samujin collegen ja Girlfirend Collectiven joogahousut. Tuliaiseksi poikaystävältä sain keväällä uudet Adidas x Game of Thrones -lenkkarit.
Secondhandina olen ostanut muun muassa: Barong Butikin korilaukun (Zadaa), nahkaisen vyölaukun (Fida), valkoisen farkkuhameen (Relove), Leviksen farkut (Relove), kaksi valkoista muhkeaa villapaitaa (Relove & Fida), Gannin pitkähihaisen kesämekon (Zadaa), valkoiset farkut (secondhandputiikki Berliinissä), nahkatakin (ystävältäni) sekä viimeiseimmän löytöni, kirsikkana kakun päällä, Joutsenen untuvatakin (Zadaa). Nämä kaikki löydöt ovat jatkuvassa käytössä ja löytäneet tiensä suosikkivaatteikseni, ja varsinkin Joutsenen takin löytäessäni suoraan sanoen kiljuin riemusta. Olen nyt kaksi edellistä talvea hytissyt ilman kunnon toppatakkia, ja nyt nappasin tämän 400 euron takin 70 eurolla!
Näin listattuna hankintojen määrä kuulostaa paljolta, mutta ne ovat kyllä tulleet käyttöön. Joitain yksilöitä olen etsinyt ja harkinnut jopa vuosia. Minulla on lisäksi paljon vaatteita, jotka ovat ikuisuuden vanhoja – osan käyttämistäni suosikkivaatteista olen ostanut jo vuosia vuosia sitten. Osa tämän vuoden hankinnoista on puhtaasta tarpeesta, mutta myönnän, että osa johtuu mieltymysten muuttumisesta: kaikki useita vuosia sitten hankitut vaatekappaleet eivät vain enää miellytä ulkonäkönsä tai materiaalinsa vuoksi, jolloin niitä ei tule enää käytettyä.
Uutena olemme hankkineet myös sängyn (valitsimme kuitenkin kotikaupungissani Lahdessa valmistettavan) ja siihen tilasin juuri oululaiselta yrittäjältä Vera-Veralta pellavaisen helmalakanan. Myös muita sänkyyn ja yöuniin liittyviä hankinta olemme tehneet uutena, sillä niissä (tyynyt, peitot, patjansuojukset...) on vaikea löytää itselle sopivaa ja hygieenistä käytettynä. Näissä kaikissa valinnoissa olemme kuitenkin yrittäneet miettiä mahdollisimman hyvää vaihtoehtoa, joka sopii myös budjetiimme.
Kalusteet, astiat ja muut kodin tuotteet olemme ostaneet secondhandina pääsääntöisesti jo useamman vuoden. Työni puolesta olen saanut uusia astioita Arabialta (teen kuvatuotantoa Arabialle), mutta näissäkin pyrkinyt kohtuuteen ja ottamaan kuvauslainoina ne, jotka voin. Osan uutena saamistani astioista olen antanut lahjoina ystäville ja läheisille. Kiireettömissä kodin asioissa on mielestäni helppo valita käytetty vaihtoehto varsinkin, jos tarve ei ole akuutti ja kiireinen. Esimerkiksi vaatekaappimme sisään tullutta kenkätelinettä metsästin useamman kuukauden – olin päättänyt, että kyseistä en uutena osta, mutta niin oli aika moni muukin. Noin kymmenet kaupat menivät nenäni ohi viuh vain, mutta vihdoin sain napattua viiden euron telineen ratikkamatkan päästä. Score!
Tavoite: Huomion kiinnittäminen tuotteiden elinkaareen
Toteutus: Koska olemme saaneet suurimman osan hankinnoista tehtyä tänä vuonna secondhandina, ei elinkaarta ole tarvinnut pohtia niin syvällisesti näiden hankintojen kohdalla. Toki olen esimerkiksi miettinyt, pääsenkö hakemaan secondhand-ostoni julkisilla tai kävellen, vai vaatisiko se auton käyttöä tai vastaavaa. Uutena ostettujen tuotteiden kohdalla olen pyrkinyt tutkimaan myyjien ja valmistajien taustatietoja tarkemmin, ja olen jättänyt tiettyjä tuotteita ostamatta yrityksiltä, joita en halua rahallisesti tukea. Elinkaariarvio on vaikuttanut siis suoraan siihen, keneltä ostan tarvitsemani tuotteet. Olen myös ollut valmis maksamaan jonkin verran enemmän tuotteesta, jonka taustat ovat läpinäkyvämmät.
Yleisesti elinkaariarvio on edelleen liian vaikeaa kuluttajalle, ja monesti saa nähdä todella paljon työtä löytääkseen mitään tietoa. Tässä kohdin kuuluttaisinkin yritysten vastuuta kertoa taustoista selkeämmin – mitä avoimemmin yritys kertoo toiminnan taustoistaan, sitä useampi kuluttaja ottaa ne huomioon. Harvat jaksavat nähdä sitä vaivaa, mitä esimerkiksi itse näen pohtiessani hankintojani.
Tavoite: Vedenkulutuksen vähentäminen
Toteutus: Tämän olen todennut haasteelliseksi! Meillä ei ole kerrostaloasunnossa vesimittaria eikä edes vedenkulutukseen pohjautuvaa vesimaksua, joten omaa vedenkulutusta on todella vaikea seurata oikeasti. Toki olen yrittänyt pitää suihkut lyhyinä ja käsintiskaukseen tarvittavan vedenmäärän minimissä, mutta todellista kulutusta on tosi vaikea arvioida! Olemme aina pesseet vain täysiä koneellisia niin astioita kuin pyykkiäkin, ja koneet ovat uusia ja energiatehokkaita, ja muutenkin olen aikamoinen nuukailija tässä kohdin. Onko teillä vinkkejä, miten vedenkulutusta voisi seurata tai arvioida myös ilman vesimittareita?
Tavoite: Enemmän vegaanista
Toteutus: Tämä on pitänyt! Vegaanisen ruoan määrä on koko ajan lisääntynyt niin meillä kotona, kuin tilaamissani ravintola-annoksissakin. Myös puoliso valitsee yhä useammin kasvis- tai vegaanivaihtoehdon. Kalatiskillä olen yrittänyt ostaa lohen sijasta vaikka silakkaa (on myös paljon halvempaa!) ja muutaman kerran olen ostanut punalaputettua luomu-jauhelihaa puolison pyynnöstä. Juustoja syömme edelleen jonkin verran, mutta yhä useammin havahdun kotonakin siihen, että ruoka olikin ihan puolivahingossa vegaanista.
Osa kiitoksesta menee kyllä oman pyhyyteni sijaan ravintoloille, yrityksille ja kaupoille, jotka tarjoavat yhä enemmän vegaanisia vaihtoehtoja. Myös vegaaniseen reseptiikkaan törmää yhä useammin ihan "tavallisissa" kanavissa, ei siis vain vegaaniresepteille keskittyvissä julkaisuissa.
Tavoite: Harkitumpia matkoja, ekologisia valintoja matkustaessa
Toteutus: Pyhyydet sikseen, olen lentänyt tänä vuonna edes-takaisin Barcelonaan, Kööpenhaminaan, Berliiniin ja Roomaan. Kesäloman vietin kuitenkin pyörräillen Ahvenanmaalla, mutta sillä ei taida vielä hyväksilukea lentokilometreistä aiheutuneita päästöjä (jotka olen kyllä toki kompensoinut).
Kolme neljästä lentomatkasta on ollut työhön liittyvää, vain Rooman matka oli puhdas huviretki. Se että matka on työreissu ei kyllä ole mikään puolustus, mutta olivatpa ne sellaisia kuitenkin. Hieman tässä loppuvuodesta matkojen määrä ahdistaa, enkä halua puolustella itseäni mitenkään. Matkat olivat onnekseni kuitenkin lyhyitä ja suoria Euroopan sisäisiä lentoja, ja matkatavarat ovat olleet minimissä. Paikan päällä on pyritty suosimaan julkisia & kävelyä taksisuhauksen sijaan, ja myös ulkomailla pyrin kulutusvalinnoilla tukemaan ympäristöä huomioivia yrityksiä, välttämään turhaa roskaa, kantamaan sitä omaa vesipulloa ja niin edelleen.
Euroopan junamatkailu kiinnostelee edelleen, ja saa nähdä, pääsisikö ensi vuonna sellaista tekemään. Kotimaassa junailu on jo onneksi ihan arkipäivää, näin autottomana varsinkin junan valitsee herkästi matkustusvälineeksi. Keväisen muuton jälkeen käytän arkena myös todella vähän mitään muita kulkuvälineitä kuin omia jalkojani – tosin arkimatkustamisessa säästetyt päästöt tuskin kompensoivat edes hiiren pierun verran lentomatkojeni päästöjä. Tässä aiheessa onkin siis ehdottomasti vielä tsempattavaa, mutta tähänkin haluan kuuluttaa myös päättäjien ja yritysten vastuuta kuluttajien vastuun lisäksi!