Takki Zara, neule ja huivi Polo Ralph Lauren, houdut Dr. Denim, kengät Dune,
laukku Marc by Marc Jacobs, pipo H&M
Posti kiikutti sopivasti ennen loppiaista ja pakkaspäivien alkamista (sovitaan vaikka itselleni joulahjaksi) tilaamani Polo Ralph Laurenin beigen villahuivin. Eikä ajoitus olisikaan voinut olla täydellisempi, sillä näillä lämpötiloilla on todellakin ollut kaikelle mahdolliselle villaiselle tarvetta! Viime lauantaina huivi sai kaverikseen neulepaitaa, pipoa ja villakangastakkia (sekä näköjään myös violetit villasukat, jotka tyylikkäänä kurkkivat kengistä), kun kävin Lahdessa ollessani hieman hoitelemassa asioita. Onneksi pääsin kotoa autolla lämpimästä tallista lähes kauppojen ovien eteen, sillä ei kyllä villakangastakissa paljoa enempää olisi ulkona tarennut olla! Hattua (tai tuota päähän juurtunutta harmaata pipoa) nostan myös kaikille niille, jotka näin talvisin ottavat säännöllisesti asukuviaan ulkona ilman takkia! Siis hyrrr, eikö siinä jäädy niin kuvattava kuin kuvaajakin? Itse olin ainakin aivan kalikkana näiden otosten jälkeen, vaikka tuossa pihalla vain alta viisi minuuttia keikistelin! :D


// The winter has arrived to Finland, and it's freaking cold! Thank god I have my new woollen Polo Ralph Lauren scarf to keep me warm.

Mr. Morgan's Last Love

Katsoin kuluvalla viikolla Sandra Nettelbeckin ohjaaman elokuvan Last Love, joka sai kunnian olla ensimmäinen tämän vuoden puolella katsomani elokuva. Enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani, sillä Last Love on ihana. Toisaalta, se sijoittuu Pariisiin ja siinä on naispääosassa Clémence Poésy, joten miksi se ei olisi?



Kiteytettynä voisi sanoa, että elokuva kertoo leskeksi jääneen amerikkalaisen miehen (Michael Cane) ja nuoren ranskalaisen tanssinopettajan (Clémence Poésy) ystävyydestä. Molemmat ovat hiukan hukassa suuntansa kanssa, mutta yhdessä he jotenkin osaavat löytää tiensä takaisin kohti onnellisuutta.

Well, you don't love life itself. You love, uh, places, animals, people, memories, food, literature, music. And sometimes you meet someone... who requires all the love you have, to give. And if you lose that someone, you think everything else is gonna stop too. But everything else just keeps on going.



Last Love ei ole mikään vauhdikas action-pläjäys, vaan se on kaunis, lämmin ja hiukan dramaattinen. Se antaa ajateltavaa, ja elokuvan jälkeen on ehkä hieman tyhjä olo (johtuen muustakin kuin elokuvan aikana itkemisestä). Elokuva muistutti minua kovasti tyyliltään My Blueberry Nightsia, joka on ehdottomasti yksi lempielokuvistani. Jos et ole nähnyt sitäkään, katso! (Sen pääosassa on Jude Law, joka leipoo mustikkapiirakkaa - siinä jo itsessään pitäisi olla tarpeeksi perusteluita leffan katsomiselle!)

Jos siis kaipaat pientä pakomatkaa kylmästä koti-Suomesta ja hieman ajateltavaa, niin tässä sinulle elokuva vaikka näin sunnuntaille katottavaksi. Pääpiirteisesti tämä elokuva ei voi muuta kuin hymyilyttää, mutta nessupaketti on silti hyvä olla käden ulottuvilla. Ja ehkä myös luottokortti, jotta voit ostaa elokuvan jälkeen lentoliput Ranskaan...

(Ja Clémence Poésysta vielä... Jos olet tähän ranskattareen yhtä ihastunut kuin minä, suosittelen katsomaan BBC:n minisarjan Birdsong. Siinä ei ole Jude Law'ta tai mustikkapiirakkaa, mutta siinä on Eddie Redmayne pisamoineen.)


// I loved the movie 'Mr. Morgan's Last Love'.

On my plate: dairy free yogurt

Vihdoin se on löytynyt!

Nimittäin erittäin varteenotettava vaihtoehto maitopohjaisen jugurtin korvaajaksi. Olen muistaakseni täällä bloginkin puolella maininnut, että olen pyrkinyt vähentämään lehmänmaidosta valmistettujen tuotteiden käyttöä. Jokapäiväisistä juustoista ja kuohukermoista on ollut suhteellisen helppo luopua ja korvata esimerkiksi vuohenjuustolla, mutta kelpoa aamujugurtin korvaajaa ei oikein ole kohdalle osunut. Välillä olen syönyt niin chia-vanukasta kuin muussattua banaania jugurtin tilalla, mutta myönnettäköön: aamujugurtissa parasta on sen pehmeys ja kermaisuus (tähän on syytä lisätä, että ainoa täysin nämä kriteerit täyttävä maitojurugtti on Lidlin kymmenenprosenttinen kreikkalainen jugurtti, eli eivät ne kaikki maitojugurtitkaan mieltäni lämmitä).



Aiemmista jugurtinvalmistuskerroista hieman lannistuneena suhtauduin hieman skeptisesti kuullessani kookosjugurtista. Onneksi kuitenkin päätin antaa sille mahdollisuuden, sillä voi pojat! Lidlin jugurtin haastaja on vihdoin löytynyt!

Kyseessä on siis kookoskermasta valmistettava jugu, josta tulee juuri niin paksua ja kermaista kuin saatoin toivoa. Kaupanpäälle tulee myös ihana kookoksen maku - tästä lähtien ei tarvitsekaan enää sirotella kookoshiutaleita aamujugurtin päälle. Maistuu hyvältä pelkästeen tai kaikilla mausteilla (marjoja, hedelmiä, siemeniä, siitepölyä, acai- tai tyrnijauhetta, mantelimysliä, kanelia, kardemummaa tai mitä ikinä keksiikään!), kuten itse suosin.



Kookosjugurtin reseptin löysin Hannamarin HaLo-blolgista, mutta kerrataanpa (yksinkertainen) ohje vielä tännekin:

Kookosjugurtti

200 ml kookoskermaa
1-2 probioottikapselia
Sekoita hyvin tiiviissä lasiastiassa kookoskerma ja parobioottikapseleiden sisältö, ja laita purkki muhimaan huoneenlämpöön valolta suojaan 24-48 tunniksi. Siirrä jugurtti sen jälkeen kylmään, ja anna olla siellä vähintään 3 tuntia. Tämän jälkeen jugurtti on valmista käytettäväksi! Mitä kauemmin jugurtin antaa tekeytyä huoneenlämmössä, sen happamammaksi se muuttuu. Jääkaapissa jugurtti säilyy hyvänä 5-7 päivää.

Kookoskermasta kannattaa tietenkin valita aina lisäaineeton ja mielellään luomu-versio, mikäli sellaista vain löytää. Probioottikapseleihin (maitohappobakteeri) kannattaa myös santsata, ja perinteisten Gefilusten sijaan hankkia esimerkiksi näitä Bio-Kultin kapseleita. Niitä löytyy ainakin Ruohonjuuresta - itse en valitettavasti ole vielä törmännyt luomukookoskermaan lähiruokakaupoissani. Onko teillä parempaa tietoa?

Suosittelen kaikkia jugurtinystäviä (taikka muuten lehmänmaidosta oireilevia) kokeilemaan, tämä on nimittäin h-y-v-ä-ä!