Clap along if you know what happiness is to you

24/02/2014



Olen välillä naureskellut, miten osuvan kliseisesti nimikoin blogini vajaa kolme vuotta sitten. Silloin ajatus nimen takana oli, että tänne tulisin kertomaan niistä elämän kivoista hetkistä, mutta tällä hetkellä tuntuu kuin elämäni olisi vain yhtä happy daysia.

Rehellisesti sanoen, en muista milloin minulla olisi ollut viimeksi huono päivä. Toki välillä päivissä on huonoja hetkiä ja esimerkiksi töissä pääsee suusta ärrimurreja (viimeksi tänään), mutta nukkumaan mennessä olen kuitenkin ollut tyytyväinen päivään ja nukahtanut iloisena. Näin ei tietenkään ole aina ollut, vaan viime kesänä päätin alkaa tietoisesti suhtautumaan asioihin positiivisemmin. En vain yksinkertaisesti enää jaksanut valittaa ja olla huonolla tuulella! Tärkein hetki tälle uudelle elämänasenteen alkamiselle oli varmaankin loma Italiassa, jossa koin "valaistumisen": tajusin, että itselläni on kaikki todella hyvin. Samalla ymmärsin, kuinka kiitollinen olenkaan siitä, miten asiat elämässäni ovat. Tietenkin moni asia voisi olla hienompaa, parempaa ja uudempaa, mutta onko se aina tarpeellista?

Kesän jälkeen olen alkanut ajatella asioita hieman eri tavalla. Olen tietoisesti kiinnittänyt huomiota siihen, etten ole se henkilö, joka vain valittaa kaikesta. Vaikka kaikki asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan, niin so what? Se on vain elämää, ja luultavasti tiedossa on jotain vielä parempaa. Positiivinen asenne vetää puoleensa hyviä asioita, joten alamäki ei kestä loputtomiin. On myös henkisesti kuluttavaa käyttää energiaansa sellaisten asioiden märehtimiseen, joihin ei itse voi vaikuttaa. Sen sijaan, että istuisin kotisohvalla yksin valittelemassa väsymystäni, työasioitani tai vaikka huonoa rahatilannettani, pyrin löytämään jokaisesta päivästä jotain hyvää ja nauttimaan elämän pienistä asioista (tämän hetken pieni nautinto: rauhallinen hetki kotona kiireisen työpäivän jälkeen kahvikupin ja hyvän tumman suklaan kanssa, joka tuntuu oikein sulavan suussa).

Nykyään huomaan hakeutuvani yhä enemmän sellaisten ihmisten seuraan, jotka saavat minut nauramaan ja jotka itsekin huokuvat positiivista energiaa. Jokaisen tulisi viettää enemmän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta nauttii. Mikäli tuntuu, ettei näe tällä hetkellä näitä ihmisiä tarpeeksi, voi asiaan tehdä muutoksen. Olin itse joskus se tyyppi, joka istui kotona ja odotti kutsuja elokuviin tai illanistujaisiin. Mielestäni näitä tapaamisia ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten olen alkanut itse aktiivisesti järjestämään tapaamisia minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Koska ystäväni ovat minulle erittäin rakkaita, en kadu tätä päätöstä hetkeäkään, ja uskoisin, että myös ystäväni ovat olleet iloisia useammin tapahtuvista kohtaamisista. Ja sen lisäksi että näen minulle tärkeitä ihmisiä, yritän myös muistaa kertoa heille, kuinka tärkeitä he minulle ovat. Meillä suomalaisilla on vähän taipumusta jättää tällaiset asiat sanomatta, mutta kuinka iloiseksi sitä voikaan tulla, kun ystäväsi lähettää sinulle viestin: "kiitos seurastasi tänään, olet huippu tyyppi!"

(Tämä toimii myös toisin päin: välttele niiden ihmisten seuraa, jotka saavat sinut tuntemaan surkealta. Kukaan ei pakota sinua tuhlaamaan energiaasi vapaa-ajallasi sellaisiin ihmisiin, joiden seurasta tai mielipiteistä et oikeastaan välitä.)

Tämän kaiken lisäksi olen myös haastanut itseni olemaan avoimimmin mielin. Olen luonteeltani taipuvainen introverttiyteen, ja tuntuu, että liian helposti valitsen sen kotisohvan jonkin muun sijasta. Tein kesällä itseni kanssa sopimuksen, että kalenteriini on tultava viikossa vähintään kaksi merkintää ystävieni seurassa. Olen opetellut sanomaan kyllä yllättävillekin ehdotuksille, ja tähän mennessä nämä kaikki tilanteet ovat tuoneet hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä, joille olen voinut hymyillä jälkikäteen vielä kauan. Vaikka olen todella suunnitelmallinen ja järjestelmällinen, ovat erinäiset ex tempore -tilanteet olleet erittäin virkistäviä, enkä ole niistä yhtäkään joutunut jälkikäteen katumaan. Huikeita kokemuksia sen sijaan olen saanut elämääni vaikka kuinka!

Tällä kirjoituksella ei sinänsä ole mitään syvempää tarkoitusta. Halusin vain kertoa teille, millaisia tuntemuksia itselläni lähiaikoina on ollut, ja miksi ehkä blogikin on ollut hiljaisempi. Itse olen tällä hetkellä onnellinen niistä pienistä elämän vastoinkäymisistä huolimatta, ja toivoisin, että muutkin olisivat ja ymmärtäisivät, mitä kaikkia hienoja juttuja heillä on ympärillään.

Fintelligensin sanoin: elämä on sitä mitä teet siitä.


// I'm happy and not afraid to show it.

15 comments:

  1. Ihan loistava postaus! Olen tämän vuoden alusta yrittänyt itsekin toteuttaa samanlaista ajattelua ja välillä se on onnistunut paremmin, välillä ei niinkään hyvin, mutta olen luvannut, että vielä se asenne muuttuu. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ei se muutos itsellenikään aina helpolta tuntunut, mutta tarpeeksi päättäväisenä pystyy mihin vain! Eli todellakin, keep on going, kyllä se ajattelutapa muuttuu jossain vaiheessa enemmän positiiviseksi kuin negatiiviseksi! :)

      Delete
  2. Mahtava juttu sulta! Todella elämäniloinen ja positiivinen postaus, josta sietäisi useammankin ottaa mallia, itsenikin. Asennemuutos tarvitsee vain hyvän ponnahduslaudan, toivottavasti tämä on monille sellainen! (:
    - Annastiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanasta kommentista, Annastiina! :) Mikä olisikaan hienompaa, kuin että pystyisin omilla kokemuksillani inspiroimaan muita!

      Delete
  3. Ipaaaaa, ihanaa! Tätähän minä olen sanonut! :) Ihanaa, että meni meidän porukan Italian keskustelut alitajuntaan ja niistä on jäänyt positiivisia muutoksia elämään! Tuli niin hyvä mieli tästä kirjoituksesta! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meikä komppaa! Hyvähyvähyvähyvä :) Ps, millon nähdään?! Nyt oli niin monta viikkoa putkeen kun nähtiin isolla jengillä, että ihan ihmetyttää että eikö meillä ole mitään yhteistä sovittuna? :D

      Delete
    2. Kiitos tytöt! <3 Te ootte kyllä niin ihania, ja inspiroivia itsekin! Meidän pitää taas pian nähdä koko kompanialla, jos ei muuta niin tulkaa vaikka kaikki mun luo joku ilta kokkailemaan tai muuta!

      Delete
  4. Kiitos näistä ajatuksista! Itsekin aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää nähdä maailmaa vaal.pun. lasien läpi. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eipä kestä, mukava kuulla että tykkäsit tästä! :) Vaaleanpunaiset lasit ovat hyvä juttu, kunhan muistaa olla samalla kuitenkin (edes vähän) realistinen ;)

      Delete
  5. Ai ihana, sielunsisar siellä :) Täällä eletään samoilla asenteilla ja voi miten onkaan mukavaa :) Ja justiin sellain, että ei kaiken tarvitse olla mitään lässynläätä ja tympeitä hetkiä tulee väistämättä, mutta se taustalla kulkeva positiivisuus tekee kyllä ihmeitä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan niin! Mahtava kuulla, että olet samoilla linjoilla! Todellakin, pieni realismi ei tee pahaa ollankaan, ja realismista huolimatta voi yleinen sävy elämässä olla positiivinen. Toivottavasti useammat ihmiset ymmärtäisivät sen! :)

      Delete
  6. Ihana, piristävä ja inspiroiva postaus!:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anna! Mukava kuulla, että pidit! :)

      Delete
  7. Voi miten hienosti kirjoitettu, ajattelemaan laittava ja inspiroiva teksti! Kiitos tästä, Ida :))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Taru! :) Ihana kuulla, että minunkin ajatukseni voivat antaa inspiraatiota muille! :)

      Delete

© Happy daysAll rights reserved