Tiedättekö sen tunteen, kun on niin hermostunut ja jännittynyt, että jalat tärisevät ja sanat takeltelevat? Kun haluaa jotakin todella paljon, jännittää mitä muut ajattelevat ja yrittää saada valonnopeudella sinkoilevat ajatukset fiksun kuuloisena ulos?
Itse olin jo unohtanut, kunnes tänään puolitoista tuntia takeltelin sanoissani ja tärisin paikoillani kuin mikäkin, kylmä tuskanhiki selässä valuen. Naamakin oli luultavasti omenanpunainen, niin käy aina kun jännittää. Kuitenkin olen sitä mieltä, että se on vain hyvästä. Ainakin huomaa, että oikeasti haluaa. Nyt sormet ristiin, että vielä saakin!
Kuvat: Weheartit
No comments:
Post a Comment