Angel in the marbel -printti Sealoe // bleiseri Mango (Boozt)* // käsirasva L'Occitaine
laukku MbMJ // MacBook skin Uniqfind // shortsit Mango (Boozt)*

Jotkut asiat eivät koskaan petä: marmori, kuviolliset jakut, rusetit ja Marc Jacobsin laukut. Instagramiani seuraavat ovatkin voineet bongata jo yhden näistä jutuista hallussani, kävin nimittäin tänään nappaamassa tuon Mangon ihanan jakun itselleni muutaman muun office-kelpoisen vaatteen kanssa. Viikon päästä on jo maaliskuu, eli kevät kevät kevät!?

PS. Jostain ihmeen syystä vastaukseni kommentteihinne häviävät heti julkaisun jälkeen kuin tuhka tuuleen! Pahoittelen tätä teknistä häiriötä. Onko muilla ollut Bloggerin kanssa samoja ongelmia?


*mainoslinkki

My very basic winter outfit

Yksi asu per puolivuotinen, aika impressive tahti, eikö olekin?

Vaikka pukeutuminen ja vaatteet kiinnostavat, ei tästä blogista kyllä asublogia saa tekemälläkään :D

Tässä nyt kuitenkin asu, joka oikeastaan kattaa koko tämän talven pukeutumiseni. Ihailen ihmisiä, jotka saavat talvipukeutumisestaankin monipuolista. Kuluneen projektin tiimoilta muun muassa selasin kaikki Jonnan asu-postaukset. Jokainen talviasu näytti erilaiselta toisistaan, vaikka samoja elementtejä niissä näkyikin.

Itsehän olen huidellut menemään tässä mustassa villakangastakissa koko talven. Ostin sen alkutalvesta täydentämään talvista työpukeutumistani (en ole koskaan omistanut mustaa pitkää villakangastakkia), joten ehkä osa käyttömäärästä selittyy vielä kuherruskuukaudella tai vastaavalla höpölöpöllä.




takki Marks & Spencer
housut Dr. Denim
kengät Nike
pipo H&M
hanskat Global
cluth Massimo Dutti
Kuvissa ei näy, mutta myös takin alla olevat vaatteet ovat olleet toimistopäivinä aika toisiaan toistavia. Kuvaushetkellä päällä oli Massimo Duttin valkoinen silkkipaita sekä Filippa K:n laivastonsininen kashmir-neule. Työpäivien välillä neuleen väri on vaihtunut, alla oleva paita toiseen valkoiseen silkkipaitaan ja välillä olen repäissyt laittamalla mustien housujen sijasta paksut mustat sukkikset ja mustan kynähameen.

Pipo on päässä lähes päivittäin työmatkoilla. Katsokaas luonnonkiharat ja yhtään kostea ilma eivät ole hyvä yhdistelmä. Eevan esittelemä ongelma on tuttu tässäkin päässä...

Alkuvuoden karseiden loskakelien jälkeen olen siirtynyt kevätkenkiin vähänkin epäilyttävillä keleillä, sillä kaupungin suolattu katuloska lähes pilasi nahkaiset biker-bootsini. Niket ja Converset on nyt vaan niin paljon helpompi puhdistaa (ja aika mukavat jalassakin). Toimistolla onkin sitten hypätty kymmensenttisiin Hennesin nilkkureihin, jotka hankin nimenomaan toimistokengiksi. Ovat kuitenkin yllättävän hyvät jalassa ja toimineet hyvin myös muun muassa ystävänpäivän dinnerdeiteillä pitkin kaupunkia!

Että sellaista. Onko muita, joilla on samoja jumittumisen ongelmia talviaikaan?

Project: New visual identity for Jonnamaista.com

Viime perjantain kirjoituksessa kerroin, että päivätöissä on ollut hieman kiireistä. Tämän lisäksi puuhaa aiheutti eräs toinenkin projekti, joka puolivahingossa sattui samalle ajankohdalle, mutta oli samalla sopivaa vastapainoa päivätyön paineille ja stressaukselle.

Iltapäivällä kun laahustin pitkän työpäivän päätteeksi kotiin, oli aika kaivaa nörttilasit esiin ja viettää pari tuntia koodaillen. Moni teistä onkin varmaan jo törmännyt tähän pieneen sivuprojektiini eilen, kun lopputulos paljastettiin myös suuremmalle yleisölle.

Eilen nimittän Jonna avasi uuden bloginsa, jonka ulkoasu on, rätätätätää, allekirjoittaneen käsialaa!

(Moni teistä ei ole varmastikaan ole tiennyt, mutta olen tosiaan aikamoinen nörtti. Nettisivuja tuli nuoruudessa rakenneltua useampia ja olin ylä-asteella ATK-opettajan suosikki ainoana tyttönä ohjelmointi-kursseilla. HTML, CSS ja muut tuttavani taittuvat edelleen, tosin hieman oli alkukankeuksia ennen kuin asiat palautuivat täysin mieleeni. Visuaalisuus, grafiikat ja koodaus, siinä taitavat olla tämän neidin lempipuuhastelut!)


Jonna oli minuun vuodenvaihteessa yhteydessä, ja siitä alkoi nyt pari kuukautta kestänyt projekti, jonka aikana on vaihdettu varmaan sata sähköpostia ja samanverran ideoita.

Lähdimme liikkeelle inspiraatiosta - Jonna näytti minulle useista blogeista erilaisia elementtejä joita omalle sivulleen toivoi, ja minä yhdistelin nämä ideat ja toiveet Photoshopissa ulkoasun ensimmäiseksi draftiksi. Kun olimme samoilla linjoilla isoimpien elementtien, fonttien, värien ja yleisilmeen kanssa, alkoi sivun toteuttaminen Wordpress-alustalle. Olimme molemmat aivan noviiseja kyseisen alustan kanssa, joten epämääräistä etsimistä ja yllättäviä piirteitä ilmestyi vastaan aina silloin tällöin. Näin jälkikäteen viisastuneena voimmekin varmasti molemmat sanoa, että siirtyminen nimenomaan Wordpress.com:iin ei ole ehkä ihan niin pilvillä tanssahtelua kuin voisi kuvitella. (Molemmat kyllä varmasti myös myönnämme, että Wordpress on monin tavoin paljon mukavampi kuin tämä Blogger!)

Lopputulokseen olemme kuitenkin molemmat erittäin tyytyväisiä! Vielä on muutama asia hiottavana (muun muassa tabletti- ja mobiiliversiot) ja nämä viimeiset stilisoinnit hoituvatkin nyt taka-alalla Jonnan kirjoitellessa uuteen blogiin jo täyttä vauhtia.

En ole aikaisemmin tehnyt tällaista freelance-hommaa kuin ihan lähipiirille, joten aluksi vähän jännitti. Jonna oli kuitenkin aivan ihana asiakas ja yhteistyö sujui todella hyvin. Voin siis suositella neidin kanssa työskentelyä myös muille ;)

Kaiken tämän koodailun ja freshin ulkoasun keskellä on tämä oma blogi alkanut näyttää jo hieman kröhm... kulahtaneelta. Oletettavasti siis on pientä ulkoasun freesailua myös tässä blogissa, mutta toistaiseksi pysyn itse täällä Bloggerin alustalla.

Mutta nyt, hopi hopi, menkäähän ihastelemaan Jonnan uutta blogia jollette sitä ole jo tehneet!

PS. Olisiko teistä muuten mielenkiintoista kuulla aina silloin tällöin tällaisista erilaisista pikkuprojekteista, joita puuhailen?

Thank god it's finally Friday the 13th

Luojille kiitos, että on perjantai 13. helmikuuta.

Toisille tämä päivä voi olla kammotuksen aihe, mutta itse olen odottanut tätä tammikuusta lähtien. Paitsi että tänään on perjantai (jee viikonloppu!) SEKÄ palkkapäivä, niin tänään päättyi oman työhistoriani suurin projekti, jossa toimin projektipäällikkönä. Viimeinen kuukausi onkin mennyt aika kiireisesti ja valehtelisin, jos sanoisin etten ole stressannut.

Välillä on myös tehnyt mieli vähän itkua vääntää, kun on väsyttänyt jokaöisistä kymmenen tunnin yöunista huolimatta.



Mutta nyt se on ohi, ja voin taas keskittyä vähän muihinkin juttuihin.

(Esimerkiksi siivoamiseen - on ollut havahduttavaa huomata, että tietyn pisteen jälkeen myös minusta, siivousnarkomaani numero ykkösestä, tulee se hällä väliä tyyppi, jonka ovella tulee kirjaimellisesti koiran kokoisia pölypalloja vastaan, pinnat täyttyvät siihen jääneistä tavaroista ja jonka likaiset astiat likoavat tiskialtaassa neljättä päivää.)

Palkinnoksi selviytymisestäni ja onnistuneesta projektista, ostin jaloleinikkejä ja tulppaaneja. Ostin myös Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomian. Ja ostinpa myös yhden omenasiiderin!



Sara Karlssonin Sara K -blogi oli päivittyessään yksi suosikkejani. Se tuntui aina osaavan kertoa oikeat sanat oikeaan aikaan. Muistan edelleen kun Sara kirjoitti postauksen "I love to love". Luin sen uudellen ja uudelleen, nyökyttelin ja tunsin oloni seesteiseksi. Tai kun hän kirjoitti, että "maailman perusvire on positiivinen" ja totesin, että no niin onkin. (Tämän Sara ja Pia muistavat kertoa myös uudessa kirjassaan)



Työkiireiden (olivat tehtävät sitten miten mielenkiintoisia kuinka) vuoksi elämästä on puuttunut lähiaikoina tietynlainen sophrosyne, mutta toivon sen löytävänsä tiensä elämääni taas pian. Tämä kirja pitkien yöunien, rauhallisten aamujen ja leikkokukilta tuoksuvan kodin lisäksi toivottavasti auttaa prosessissa.

"Vaikka tavoittelemme elämäämme kohentaaksemme usein tarkasti määritelyjä etappeja - tiettyä elintasoa, fyysistö kuntoa, työtä tai toivomamme kaltaisia ihmissuhteita - kokemuksemme elämästä muodostuu ennen kaikkea tavallisista päivistä, tunneista, minuuteista."

Ihanan tavallisen ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille! ♥

On my plate: Butternut squash soup

Veriappelsiinien lisäksi syksyn ja talven ehdoton lempparini on myskikurpitsa. Se on ihanan kermainen, pehmeä ja ihastuttavan värinen - ei voi olla tykkäämättä! Kaupan käytävillä voi syksystä kuulla vaimeita riemunkiljahduksia, kun bongailen sesongin ensimmäisiä kurpitsoja. Parhaita ovat tietenkin kotimaiset luomukurpitsat (niitä on saanut Kampin K-Supermarketista), mutta näin alkuvuoden puolella myös ulkomaalaiset ovat kelvanneet.

Useimmiten teen myskikurpitsasta lasagnea (leikkaan kuoritusta myskikurpitsasta ohuita siivuja ja asettelen pastan sijaan) tai ihan vain paahdan pannulla voin ja suolan kera. Kolmas vakioni on myskikurpitsakeitto, joka on sekä äärimmäisen helppo että maukas. Jopa poikaystävä kehaisi soppaa (ensin vaadin maistamaan) ja se on jo paljon! Yleensä kun nämä lihattomat vauvanruuat ovat ihan tyttöjenjuttuja.



Myskikurpitsakeitto

myskikurpitsaa
vettä
kermaa
oliviiöljyä
suolaa & pippuria

Kuori & pilko myskikurpitsa ja keitä se pehmeäksi suolavedessä. Kun kurpitsa on kypsynyt, ota osa keitinvedestä talteen ja soseuta kurpitsat (blenderissä tai sauvasekoittimella) pienen määrän keitinvettä kanssa. Sekoita joukkoon hiljakseen myös kermaa, kunnes keiton paksuus on mieleinen. Voit säädellä keiton kermaisuutta keitinveden ja kerman suhteiden kanssa. Lorauta joukkoon hieman myös hyvää oliviiöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.

Outfit inspiration with sneakers

Pari postausta sitten tutkailin Spartoolta löytyvää tennarivalikoimaa, ja pakkohan siinä oli valintoja tehdessä turvautua taas Pinterestin apuun.


Miltähän noi Air Maxit näyttäisi livenä tossa värissä?

Olisiko turvallista ottaa ihan vaan mustat?

Noi Roshet on kyllä tosi kivat, mutta mulla on jo yhdet sellaiset... Air Maxit näyttää niiiin pehmeiltä!

Ai vitsit kun olisi noi kengät JA toi tukka...!


Kenkätilauksen kanssa ei päästy tämän prosessin jälkeen yhtään pidemmälle, joten mietintä jatkuu yhä... Hyviä perusteluita otetaan vastaan! ;)

Pics: Wunschfrei, Marie Claire Korea, The Chronicles of Her, The Moptop, Épicée & credits unknown

Wintertime breakfast

Ruokien kausituotteet ovat aina olleet mielestäni jotenkin lohduttavia ja turvaa tuovia. Sellaista kivaa jatkumoa vuodesta toiseen, ja aina on jotain odotettavaa vuodenaikojen vaihtuessa.

Keväällä on parsaa, kesällä kirsikoita, persikoita ja kotimaisia marjoja, syksyllä juureksia ja sieniä, talvella sitrushedelmiä...



On ihanaa, että pimeän, kylmän ja märän talvenkin keskellä voi saada lautaselleen jotain niinkin kesäistä kuin veriappelsiinit. Niitä onkin tullut nautittua niin arki- kuin viikonloppuaamuisin, pelkkänä hedelmänä tai mehuksi puristettuna. Veriappelsiinit ovat minusta ihanan yllätyksellisiä - niiden leikkaaminen on yhtä jännittävää kuin Kinder-munan avaaminen! Koskaan ei voi tietää, minkä värinen sisus on. Parasta on tietenkin ihana tummanpunainen hedelmä, mutta esimerkiksi tässä viimeksi ostamassani satsissa kaikki hedelmät ovat olleet lähes täysin oransseja. Kuinka tylsää!

Näiden lisäksi pieni annos jugurttia mustikoilla ja itsetehdyllä myslillä, niin synkempikin talviaamu tuntuu jo paremmalta!