Bonjour!

Eksyimme tänään siskon kanssa kaupungilla pyöriessä vahingossa Lasipalatsin aukiolle (Camionetten crêpes sattuivat olemaan matkan varrella) ranskalaiselle ruokatorille ja mon dieu! Olemme perheen kanssa reissanneet pitkin Provencea kaikki nuoruusvuodet ja vähän vanhempanakin - kylämarkkinat ovat olleet aina yksi matkojen kohokohdista. Voitte siis kuvitella, kuinka olimme kuin kaksi pikkulasta karkkikaupassa... "Jos mä otan nämä niin mulle jää X euroa, oisko sulla X euroa vielä niin sitten me saatain Y määrä noita?!"

Mukaan tarttui Marseillen saippuaa (kokeilkaapa laittaa vaikka samaan laatikkoon vaatteiden kanssa, oh la la!), mustia kurttuoliiveja, Tomme de Savoie'a ja buffalo-makkaraa. Kummittelemaan jäivät vielä rusinapullat ja aprikoosicroissantit, mutta koska vatsassa muhi jo crêpe, niin kävelin ohi.

Ehkä huomenna sitten...

Ja hei, pääsin puhumaan myös ranskaa! Je voudrais une morceau de fromage.
Käykää tekin, aikaa on vielä tämän viikon sunnuntaihin asti.

Marc! Marc!

Koko vuoden kestänyt Marc-jahtaamiseni on loppusuoralla. Tänään eksyin hiljaisen työpäivän vuoksi Shopbopin sivuille ja kuinkas kävikään... Kyseisessä nettikaupassa on tullut ennenkin pyörittyä, mutten ole ennen klikannut maagista Hobo bags -nappulaa.

Nyt silmieni eteen aukesi valikoima mitä ihanempia laukkuja ja katso... Sieltä tervehti myös suuri rakkauteni Hiller Hobo! Ja aivan pöyristyttävään hintaan, saanen lisätä. Stockmannilla pienempi Hiller (jota olen aika ajoin käynyt silittelemässä) maksoi muistaakseni 415 euroa. Shopbopissa pienen hinta on 285,93 euroa  ja ison Huge Hillerin 357, 77 euroa. Anteeksi?

Klikkasin Classic Q Huge Hiller Hobon ostoskoriini valmiiksi palkkapäivääni odottamaan (hei, se on ensi viikolla!) ja pussukan kaveriksi myös korvikset.

Olin riehaantua Marc by Marc Jacobsin valikoimasta hieman liikaa (olisin voinut klikata jokaisen merkin tuotteen koriini - Marc, miksi olet niin ihana?) mutta sain hillittyä itseni. Jos palkkapäivä tulisi olemaan esimerkiksi tuplasti tuottoisampi, olisin mukisematta myös hyväksynyt alla olevat hellään huomaani...

Ihana Marc! Odottelen jo sinua kotiin...

Kuvat: Marc Jacobs ja Shopbop

Show and tell

Ihana SJP. Kun yhdistetään korkokengät ja valomiekka (ja pionit ja Louis Ghostit), ei voida saada aikaan kuin jotain upeaa!
Sarah Jessica Parker by Mario Testino for Vogue US

Kuvat: Vogue US

Pitsiunelma

Löysin alkuviikosta kaupasta tällaisen ihanuuden! Mikään ei ole yhtä mukava näillä kuumuuksilla (aamulla herätessäni mittari näytti +25,5°!) kuin pitsipaita ja Helsingin rannikkotuuli. Kiitos molempien keksijöille!

Ps. Ylemmän kuvan kumahampaani muistuttaa taas ranskanbuldoggia tai vampyyria. Nice! :-D

Kesän halutuimmat

Postiluukusta vain kolisee jatkuvasti erilaisia a/w-kuvastoja, mutta itse en osaa tällä hetkellä ajatella mitään muuta kuin tuota ulkona riehuvaa trooppista kuumuutta! Siksi minusta on vielä aivan hyväksyttävää haikailla erilaisten kesähepenien perään. Ja voihan niitä käyttää taas ensi kesänä ;)

Ylläolevassa kuvassa olevat asiat voisin ottaa mukisematta vastaan. Ensimmäisenä haluaisin tuon ikuisuusrakkauteni Marcin laukun, se oli jo lähes minun... (Ilmeisesti joku muukin sen haluaa, koska ne olivat USA:n jokaisesta Marc Jacobsia myyvästä liikkeestä loppu!) Alexander Wangin paitaa voisin käyttää loppukesän viileämpinä iltoina ja se olisi myös syksylle aivan täydellinen!

Kuvat: mytheresa

French sailor

Bonsoir!
Tulin juuri katsomasta viimeisintä Harry Potteria, enkä ole pitkään aikaan nauranut elokuvassa niin paljon! Muuten elokuva oli ihan mukiinmenevä, mutta lopun "19 vuotta myöhemmin" sai meidän koko leffaseurueen räjähtämään aivan hysteeriseen kikatukseen. Käykää itse katsomassa...!

Ennen elokuvaa löysin Vagabondilta nämä ihanat espardillet, jotka ovat parhaimmat kesäkengät. Ihanat, pehmeät, kevyet... Mitä muuta voi pyytää? (Ainiin, ne olivat halvat myös!)

Raidat, beige, jättikukka, espardillet... Tunsin oloni ranskalaiseksi seiloriksi. Sinänsä ei huono mielikuva!

Kotona töissä

Heinäkuu on meillä toimistolla tosi hiljainen, koska asiakkaamme koostuvat lähinnä toisista yrityksistä ja tähän aikaan suurin osa heistä on lomalla. Sähköposteja tulee ihan yksi tai kaksi päivässä ja puhelinkin soi vilkkaimpanakin päivänä jopa kolme kertaa :-D

Tämän vuoksi olenkin perustanut kotitoimiston sohvani nurkkaan, josta voin vahtia puhelinta ja silmäillä sähköpostia.

Kotitoimistossa on paljon hyviä puolia, joita ovat mm.
- aamulla saa nukkua pitkään
- ei tarvitse meikata tai laittaa tukkaa
- voi syödä piiitkän aamiaisen
- saa tehdä töitä yökkärissä
- jos tulee nälkä, voi käydä omalla jääkaapilla haukkaamassa välipalaa
- jos tekee mieli, voi kesken kaiken mennä möyrimään takaisin peiton alle
- sähköpostihiljaisuuden keskellä voi katsoa pari jaksoa Greyn Anatomiaa
- voi lukea kivoja lehtiä
- saa syödä Puffetin
- ei tarvitse istua hikisessä metrossa
- voi käydä kesken työpäivän ostamassa torilta tuoreita retiisejä
- SAA OLLA KOTONA

On kotitoimistossa myös muutama huono puoli, mm. ei ehkä saa mitään aikaiseksi!

Blackbird singing in the dead of night

Pari postausta aiemmin höpöttely Stockmannin kuvaston tuotteista kannatti, minulle nimittäin kiikutettiin tällainen! Kiitos ihanat uraohjustoverini!

Tänään tapahtui paluu arkeen ja toimiston pöydän ääreen. Tosin istuin siinä vain 2 tuntia, kunnes työt loppuivat ja tulin kotiin päivystämään sähköpostia ja puhelinta. Nyt väsyttää aivan tuhottomasti, mutta lupasin juuri lähteä moikkaamaan kaveria, jota en ole nähnyt yli vuoteen! Hui, mihin aika aina katoaa?

PS. Todistin aamuyöllä rikosta omasta ikkunastani, kun joku sekopää yritti lähteä taskuparkista ja tusautti siinä samalla kaksi autoa tuusannuuskaksi. Ja karkasi, yllättys... Minä haukkana päivystin tilanteen etenemistä (otin jopa kuvia, jos lähetteäisin ne poliisille!), mutta sitten paikalle kurvasi kaksi poliisimiestä ja he ottivat tilanteen haltuun. Ja minä pääsin jatkamaan yöuniani (tarkasteltuani ensin hetken poliisien toimintaa, tottakai).

Söpöä mahan täydeltä

Löysin koneen kätköistä Stockmannin lehdestä viime vuoden puolella nappaamiani kuvia.

Nämä ovat ihania, haluan nuo kaikki kotiini (erityisesti tuon korupuun, jota käyn tasaisin väliaijoin hiplaamassa tavaratalossa, voisiko joku käydä ostamassa sen minulle?).

Ps. Missä vaiheessa tulee huolestua, kun huomaa hamuavansa kotiinsa kaikkea mikä on vaaleanpunaista? Tai huomatessaan myhisevänsä yksinään, kun löytää kaupasta vaaleanpunaisia keittiöpyyhkeitä, pyykkipoikia, servettejä, käsirasvapurkkeja...

Loft

Minulla on asuntokuume, yhtä vakava kuin kauan kytenyt hauvavauvakuume. Pidän nykyisestä Kallion pienestä sopestamme, olemme saaneet rempata sen mieleiseksemme ja sijainti ei voisi logistisesti olla parempi. Mutta kuitenkin...

Lähiaikoina olen haaveillut turhan paljon avarista ja valoisista asunnoista. Jättimäisestä (avo)keittiöstä saarekkeella tai edes vaatekaapista, johon saisin kaikki nurkissa pyörivien paperikassien sisällöt kumottua.

Miksei Helsingissä voi olla myynnissä paljon loft-asuntoja? Haluaisin nyt sellaisen. Mieluiten nykyisen tilalle. Ja samalla vuokralla. (Tai sitten aivan superhalvalla omaksi viereiseltä kadulta, jolloin isä voisi remontoida sen minulle mieleiseksi)

Kuvat: Unindentified Lifestyle, Weheartit, Freshome ja Luumutar